Miten mieli voi pysyä kasassa koronakriisin keskellä?
Kokemuksesta tiedämme, että kriisien yhteydessä riski mielenterveyden ongelmille kohoaa. Vuonna 2014 Sierra Leonessa Ebola-virus aiheutti lisääntyneitä psyykkisiä ongelmia. Ihmiset olivat peloissaan, stressaantuneita ja panikoivat. Lisäksi luottamus toisiin sekä terveydenhuollon ammattilaisiin heikkeni.
Suuri osa ihmisistä kokee kriisin yhteydessä akuuttia stressiä ja surureaktioita, mikä on normaalia. Vähemmistöksi jäävät ne, keille kehittyy mielenterveyden häiriöitä. Kohonnut riski psyykkisten häiriöiden puhkeamiselle on niillä, keillä on entuudestaan psykiatrisia ongelmia, ahdistusherkkyyttä tai jos elämänhistoriassa on traumaattisia tapahtumia. Yleisimpiä psykiatrisia häiriötä kriisien jälkeen ovat masennus, post-traumaattinen stressihäiriö ja pitkittynyt surureaktio. Myös päihdeongelmien tiedetään lisääntyvän.
Mistä tietää, puhkeaako itselle jotain?
Äkillisissä kriiseissä stressin määrä on poikkeuksellisen suuri, joten on mahdollista, että koronan vuoksi puhkeaa ensimmäisen kerran psyykkisiä ongelmia. Perinnöllinen alttius lisää todennäköisyyttä mielenterveyden häiriöille. Myös keinot käsitellä vaikeita tunteita vaikuttaa siihen, miten hyvin ihminen sopeutuu poikkeusoloihin. Tukiverkostot ja muu elämäntilanne vaikuttavat: mitä enemmän stressitekijöitä, sitä suurempi riski on oireiden muodostumiselle. Etukäteen ei kannata murehtia sairauden puhkeamista, mutta on hyvä pitää huolta itsestään. Ennaltaehkäisy on tehokkain hoito psyykkisiä haasteita vastaan.
Ihmiset reagoivat hyvin eri tavoin
Ihmisen persoonallinen reagointitapa, tulkinnat vallitsevasta uhkasta ja viruksen pelkoon liittyvä käyttäytyminen vaikuttavat ahdistuksen voimakkuuteen. Jatkuva bakteerien pelkääminen ja ihmiskontaktista kieltäytyminen lisäävät huolta. Toisaalta taistelussa pandemiaa vastaan etäisyyden pitäminen on välttämätöntä. Kukin voi silti kotonaan pidättäytyä esimerkiksi ylimitoitetusta siivoamisesta ja muista pakonomaisista puhdistautumisrituaaleista.
Vuonna 2002 Kiinassa puhjenneesta SARS epidemiasta voimme oppia, kuinka media vaikuttaa ahdistuneisuuteen. Niissä kaupungeissa, joissa SARS-virusta ilmeni eniten, ihmiset olivat vähemmän ahdistuneita kuin kauempana asuneet ihmiset. Tämän arvellaan liittyneen mediaan: tartunta-alueella asuville ihmisille annettiin asianmukaista tietoa ja toimintaohjeita. Sen sijaan kauempana asunteet saivat tiedon pääosin sensaatiohakuiselta medialta. Nykypäivänä sosiaalinen media lisää tietotulvaa ja vääristyneiden uutisten leviämistä. Viisainta olisi hankkia tietoa terveysviranomaisten tiedotteista ja välttää näkyvyyttä tavoittelevaa lehdistöä.
Milloin ja mistä pitää hakea apua?
Yleinen ohje oireisiin liittyen on, että jos sinulle kehittyy huomattavia uniongelmia, olet hyvin surullinen tai ahdistunut tai jos päihteidenkäyttösi lisääntyy, on syytä hakea tukea luotettavaksi kokemaltasi ihmiseltä. Jos oireet kestävät yli kuukauden, on hyvä kääntyä mielenterveyden ammattilaisen puoleen. Koronan vuoksi perusterveydenhuolto lienee kuormittunut. Netistä löytyvien omahoito-oppaiden lisäksi apua on saatavilla sekä yksityiseltä että kolmannen sektorin toimijoilta. Apua etsiessä kannattaa arvioida avun tarjoajan kykyä vastata tarpeeseen. Luotettavuutta lisää koulutus ja kokemus psyykkisten haasteiden arvioinnista ja asianmukaisesta hoitamisesta.
Väestöliitto tukee koronakriisissä monella tavalla. Tutustu palveluihimme seuraavan sivun kautta: https://www.hyvakysymys.fi/korona
Jaana Ojanen
Väestöliiton psykologi
Lähteet:
Blakey & Abramowitz (2017). Psychological Predictors of Health Anxiety in Response to the Zika Virus. J Clin Psychol Med Settings, 24:270–278.
Blakey, Reuman, Jacoby & Abramowitz (2015). Tracing ‘‘Fearbola’’: Psychological Predictors of Anxious Responding to the Threat of Ebola. Cognitive Therapy Res, 39:816-825.
Hughes (2015). Mental illness and health in Sierra Leone affected by Ebola: lessons for health workers. Intervention: 13 (1) 45 – 84.
Asiasanat: korona, koronavirus, korona-virus, corona, covid-19, covid19