Deittailun digimaailma: torjunta ilman selitystä on yleistyvä tapa kokea menetys
Keräsin kokemuksia internetlomakkeella, jonka linkitin Väestöliiton Samarakas-sivustolle Facebookiin. Sain yhteensä 22 vastausta, joista 17 oli naisilta ja 5 miehiltä. Vastaajista 15 oli nykyisin sinkkuja, 3 avoliitossa, 2 seurusteli, 1 tapaili ja 1 oli naimisissa. Vastaajat olivat 21–54-vuotiaita. Kuvaukset kertovat vastaajien kokemuksista. Niitä ei voi yleistää koskemaan kaikkien sinkkujen tuntoja
Yli 80 % vastaajista kertoi tulleensa torjutuksi ilman selitystä nettideittailussa, Tinderissä, tekstiviestittelyssä ja sähköpostissa. Osa vastaajista oli tavannut kumppaniehdokkaan, mutta yhteydenpito oli treffien jälkeen loppunut. Kolme vastaajista kertoi, että deittikaveri oli lopettanut kirjoittamisen nähtyään heidän kuvansa. ”Mies vaikeni, täydellisesti.” Kaksi oli kokenut viestittelyn loppuneen, kun he olivat kertoneet itsestään lisää. Joskus deittikaveri ei ollut vastannut ensimmäiseen viestiin. Toisinaan viestittely oli jatkunut pidempään. ”Usean viikon viestittely loppui kuin seinään.”
Pahaa mieltä, pettymystä
Kaikki digitorjunnan kokeneet kertoivat viestittelyn päättymisen herättäneen pahaa mieltä, pettymystä, arvottomuuden kokemuksia ja hämmennystä. Yksi vastaajista oli ahdistunut siitä, onko hänen kiinnostuksen kohteellaan kaikki hyvin, kun yhteydenpito yhtäkkiä loppui. Toisinaan torjutuksi tuleminen ilman selitystä sai vastaajat pohtimaan, onko heissä itsessään jotain vialla. ”Miten ruma minä oikein miesten silmissä olen!” Kyselyyn vastaaminen oli auttanut yhtä deittailijaa pohtimaan torjutuksi tulemisen kokemuksiaan: ”Ymmärrän nyt, että tätä sattuu muillekin kuin vain minulle, eli en ole muita huonompi.” Kirjoittelun loppuminen herätti myös helpotusta, mikäli digideittailija ei ollut kiinnostunut vetäytyneestä osapuolesta.
Vastaajista 15 oli itsekin torjunut deittikaverinsa jättämällä vastaamatta heille. Yleisin syy oli se, että deittikaveri ”ei ollut uskonut heitä” vaan oli jatkanut viestittelyä siitä huolimatta. Jos viestejä ja tuttavuuksia oli paljon, kaikille oli mahdotonta vastata. Toisinaan deittailijat eivät olleet ”jaksaneet” vastata, varsinkaan, jos kumpikaan ei ollut vaikuttanut kiinnostuneelta. Yksi deittailija oli jättänyt vastaamatta pitääkseen yllä mahdollisuuden palata kirjoitteluun, toinen oli lopettanut kirjoittelun nähtyään deittikaverin valokuvan. Vastauksissa tuli esiin myös erilaiset pelon kokemukset: pelko siitä, että deittikaveri ylipuhuu jatkamaan tapailua tai ei usko kieltoa, sekä pelko siitä, että deittailija loukkaa toista suoralla torjunnalla. Kolme vastaajista toivoi deittikaverin ymmärtävän hiljaisuuden merkitsevän kiinnostuksen lopahtamista. Neljä vastaajista kuvasi potevansa huonoa omaatuntoa siitä, että lopetti yhteydenpidon ilman selitystä.
”Kohtelias ei”
Lähes kaikkien vastaajien mielestä suoraan sanominen eli ”kohtelias ei” on oikea tapa torjua toinen. ”Kerran se kirpaisee, mutta ainakin jää olo, että toinen osapuoli on ajatellut myös sinun tunteita.” Digideittailijat toivoivat kohteliaisuutta, ystävällisyyttä ja rehellisyyttä. ”Rehellisyys on aina paras vaihtoehto näinkin herkissä tilanteissa. Torjunta voi sattua, mutta sitä voisi verrata laastarin poistoon.”
Toive kohteliaasta torjunnasta saattaa olla epärealistinen tavoite deittailun muuttuessa nopeatempoisemmaksi. Sanalliseen torjuntaan ei ole enää aikaa. Esimerkiksi Tinderissä käyttäjällä voi olla mahdollisuus keskustella lukemattomien ”matchien” kanssa yhtä aikaa. Kokemus siitä, että deittailija ”ei jaksa” vastata on todellinen, jos ”matcheja” on kymmeniä. Kumppania etsivä voi tulla itse torjutuksi ilman selitystä useamman kerran päivässä. Kaksi kolmesta selittämättömän torjunnan kokeneista oli itsekin torjunut kumppaniehdokkaan ilman selitystä.
Mikäli sinkku on saanut paljon hylätyksi tulemisen kokemuksia lapsuudessaan ja seurustelusuhteissaan, nämä muistot voivat aktivoitua digideittailussa. Miten sinä selität torjunnan itsellesi? Yksi torjunnan kokeneista selitti vastaamatta jättämistä deittikaverin tyhmyydellä. Toinen mietti, eikö nettitutulla ollut käytöstapoja. Oman itsetunnon kannalta nämä selitykset ovat suojaavampia kuin ajatus siitä, että itsessä olisi jotain vikaa. Tarkkaile siis selitysmallejasi: älä selitä torjuntaa omilla ominaisuuksillasi.
Kirjoittaja:
Elina Nurminen, psykologi, Väestöliitto