Elämänkriisien vaikutus parisuhteeseen

Aikuiselle ihmiselle parisuhde on turvan ja lohdun lähde. Elämän kriisit ja kuormitukset tuovat näkyviin sen, kuinka turvalliseksi oma suhde koetaan. Vaikeissa ja koettelevissa hetkissä jokaisen tarve hoivaan ja huomioiduksi tulemiseen nousevat pintaan. Lisääntynyt stressi saa ihmiset kuitenkin monesti toimimaan parisuhteessaan tavoilla, jotka eivät lisää ymmärrystä tai lohtua.Stressi saa ihmiset vetäytymään tai hermostumaan herkemmin. Myös kyky oman ja toisen mielen ymmärtämiseen huononee ja ihmiset asettuvat nopeammin puolustuskannalle. Päätöksenteko vaikeutuu. Ihmiset tekevät stressaantuneena huonompia päätöksiä kuin levollisena hetkenä. Apua epämukavuuteen haetaan helpommista lähteistä, kuten esimerkiksi päihteistä. Nämä toiminnan tavat altistavat väärinymmärryksille ja voivat ajaa ikävän vuorovaikutuksen kierteeseen.

Menetys on iso elämänkriisi ja vaikuttaa parisuhteeseen

Yksi isoimpia stressin aiheita ihmiselle on oman vanhemman tai muun läheisen kuolema. Tutkimuksista tiedetään, että parisuhteen riidat lisääntyvät ja yhteys heikkenee, kun toinen osapuoli on kokenut menetyksen. Myös erot lisääntyvät.

Vanhemman tai läheisen kuolema voi tuoda pintaan elämään ja kuolemaan liittyvät syvälliset kysymykset. Menetyksen kokenut saattaa alkaa kyseenalaistaa omia elämänvalintojaan, uraansa tai parisuhdetta. Suru voi nostaa pinnalle kysymyksen: Olenko onnellinen näin vai haluanko jotain muuta? Monesti menetyksen kokenut käy pohdintojaan läpi omassa mielessään, eikä välttämättä kerro niistä puolisolle. Tällöin etäisyys puolisoon voi kasvaa. Yhteyden heikentyessä suru ja yksinäisyyden tunne voimistuu sekä kokemus siitä, että toinen on kaukana eikä oikeasti ymmärrä.

Läheisen menetys tuo myös esiin jokaisen kyvyn tai kyvyttömyyden hakea omalta kumppanilta tukea. Jos omat ihmissuhteet ovat omassa kasvuhistoriassa olleet turvallisia ja läheisiä, myös aikuisena on helpompi ottaa vastaan apua. Jos taas omien pettymysten ja surujen kanssa on pitänyt pärjätä yksin, myös parisuhteessa on vaikea pyytää toisen tukea. Myös parisuhteen lähtötilanne vaikuttaa siihen, miten ihminen toimii surun kanssa. Kun parisuhteessa on hyvä vaihe, on todennäköisempää, että suru lähentää, eikä erota.

Toinen asia, joka voi vaikuttaa erojen lisääntymiseen menetyksen jälkeen, on ihmisen tarve säilyttää oma vanhempi omassa mielessään.  Rakkaan poismeno aiheuttaa ”aukon” sisimpään. Kun aukko syntyy, menetyksen kokenut alkaa etsimään jotakin, joka täyttäisi tuon aukon. Tällöin hän voi alkaa huomaamattaan vertaamaan puolisoa menetettyyn vanhempaan. Oma kumppani voi alkaa tuntua vieraalta, erilaiselta kuin menehtynyt läheinen. Sureva voi tällöin tiedostamatta alkaa torjua puolisoa. Joskus menetyksen kokeneen puoliso saattaa myös saada osakseen kiukkua, jonka kohteena pohjimmiltaan on kuollut vanhempi. Tämä tilanne voi tulla eteen varsinkin, jos suhde menehtyneeseen vanhempaan on ollut ristiriitainen. Kun viha tulvii puolisolle, on vaara, että pari ajautuu ikäviin riitoihin ja etääntyy tätä kautta.

Olisi tärkeää, että oma kumppani voisi joiltakin osin ottaa osaa suruun, eikä menetys erottaisi puolisoita toisistaan. Tässä on muutamia asioita, joita olisi hyvä muistaa, kun kohtaat menetyksen.

1. Päästä puoliso mukaan suruun vaikka se tuntuisi vaikealta. Kerro mitä käyt läpi.
2. Tunnista mitä tarvitset puolisolta suruaikana, kerro se hänelle.
3. Ota omaa aikaa, jos tarvitset sitä. Uhrautumisella et saavuta mitään hyvää.
4. Puhu menetyksestäsi ystäville ja vaikka ammattilaiselle. Yritä pilkkoa tunteita pienempiin osiin.
5. Jos tunnistat itsessäsi halua tehdä nopeita ja isoja päätöksiä omasta elämästäsi, jarruttele. Odota kunnes pahin suru on ohi.

Työn menetys ja taloudelliset vaikeudet aiheuttavat paineita parisuhteeseen

Huoli taloudellisesta toimeentulosta sekä ajankäytön muutokset kuormittavat pareja, jotka kohtaavat työttömyyttä. Työttömyys tuottaa pitkittynyttä stressiä ja epävarmuutta tulevasta.

Työttömyys vaikuttaa kokijan itsetuntoon. Työttömäksi jäänyt voi kokea voimakkaita ulkopuolisuuden, huonommuuden ja hyödyttömyyden tunteita. Sellaiset tunteet kuin masennus, ahdistus, häpeä, katkeruus, pettymys, suru ja ärtymys voivat olla pinnalla. Kun, itsetunto on alhaalla, ihminen on herkemmillään kaiken kritiikin suhteen. Asiat, jotka toisessa elämäntilanteessa eivät satuttaisi, voivat työttömyyden kohdatessa viiltää kipeästi. Tutkimuksista tiedetäänkin, että työttömyyden myötä riidat ja oman kumppanin kritisointi parisuhteessa lisääntyvät. Siksi työttömyys voi joskus aiheuttaa kriisin parin vuorovaikutuksessa ja pahimmillaan johtaa eroon.

Työttömäksi jäänyt ja hänen puolisonsa kokevat työttömyyden ajanjakson lähes samalla tavalla stressaavaksi ja masennusta aiheuttavaksi. Ihmisten tunteet ovat herkästi tarttuvia ja toisen stressistä tulee helposti yhteistä. Huoli taloudellisesta pärjäämisestä rasittaa molempia ja rahapula rajoittaa yhteisesti vietetyn ajan mahdollisuuksia ja luo näköalattomuutta. Myös parisuhteen tasa-arvo ja valtasuhteet voivat muuttua. Työtön voi kokea olevansa riippuvainen kumppanista. Työssäkäyvä voi taas painia sellaisten kysymysten kanssa kuin; ”voinko kunnioittaa kumppania työttömyydestä huolimatta” tai ”miten jaksan kantaa suurimman taloudellisen vastuun”.

Työttömyyden kohdatessa toimikaa näin:

1. Todetkaa ääneen, että meille kävi näin. Nyt ollaan yhdessä tässä vaikeassa kohdassa, mutta tästä mennään eteenpäin.
2. Tehkää laskelmat ja suunnitelmat, miten pärjätään. Mistä asioista voidaan toistaiseksi luopua, mistä asioista pidetään kiinni.
3. Miettikää, miten kotitöitä jaetaan niin, että kumpikaan ei kuormitu tai väsy liikaa. Tehtävien jakoja on hyvä päivittää.
4. Eri elämäntilanteissa on riski ajautua etäälle puolisosta. Muistakaa kysyä, että miten toisen päivä meni. Silloinkin, kun päivän sisältö ei ole ollut kovin kummoinen.
5. Kun stressi tai huoli on kova, kertokaa toisillenne omista tunteistanne pehmeästi. Mieli kutsuu ihmistä usein vetäytymään tai purkamaan tunteitaan voimakkaasti. Vetäytyminen tai toiselle raivoaminen ajavat kuitenkin puolisoa pois, eikä se auta pahaan oloon.

Kun puoliso on kriisissä, koko parisuhde reagoi

Joskus parisuhteen vaikeudet voivat johtua puolison henkilökohtaisesta kriisistä. Usein kriiseilevän puolison elämään on pidempään liittynyt jonkinlaista tyytymättömyyttä: tyhjyyttä, ilottomuutta tai tarkoituksettomuutta. Kriiseilevästä ihmisestä voi tuntua siltä, että hän on elämässä tavoitellut vain mitä omat vanhemmat, työnantaja tai puoliso on halunnut. Sisältä saattaa alkaa kummuta voimakasta tyytymättömyyttä ja tarvetta ottaa itselle menetettyjä asioita.

Kumppani yleensä ihmettelee, miksi puoliso on yllättäen niin etäinen tai itsekäs. Miksi hän aiemmasta poiketen haluaakin omaa tilaa tai tahtoo olla erillään? Miksi hän menee omia menojaan ajattelematta muita? Puolison yllättävä vetäytyminen tai muuttuminen voi säikäyttää ja saada miettimään, onko hän lähdössä suhteesta. Puolison kriisi kriisiyttää myös parisuhteen. Toinen etsii omaa itseä, toinen tästä säikähtäneenä yrittää protestoida. Usein sekä kriiseilevä että puoliso ovat molemmat ahdistuneita.

Omaan henkilökohtaiseen kasvuun liittyvät kriisit ovat hämmentäviä. Monesti ihminen ei itse tiedä mitä oikeastaan haluaa. Voi olla, että on vaikea vastata kysymyksiin, ”kuka olen” tai ”mistä nautin”. Oma identiteetti voi tuntua epäselvältä eikä kriiseilevä ehkä osaa sanoa mistä paha olo kumpuaa. Kriiseilevän sisäinen ääni saattaa sanoa, että ”en tiedä mitä haluan, mutta en ainakaan tätä”. Muutoksen tarve heijastuu myös parisuhteeseen.

Kun kriisi kohtaa parin, olisi hyvä yrittää yhdessä keskustellen hahmottaa, mikä osa kriisistä johtuu parisuhteesta. Joskus kriiseilevä voi todeta, että parisuhde on ihan kunnossa, että siinä ei ole mitään valitettavaa.  Toisinaan taas saattaa olla niin, että tyytymättömyys parisuhteeseen on yksi osa kriisiä. Kriiseilevä ei ehkä ole saanut aikaisemmin kerrottua omaa pettymystään. Vähitellen asiat ovat kasvaneet omassa mielessä ja etäännyttäneet puolisosta. On hyvä yrittää hahmottaa, mikä osa tyytymättömyydestä liittyy parisuhteeseen ja mikä osa omaan itseen tai muihin elämänvalintoihin.

Kriisi ottaa aina aikansa. Tärkeintä kriisin kohdalla olisi yhdessä selventää, miten toimitaan sinä aikana kun kriisi on päällä.

1. Ei tehdä mitään isoja ratkaisuja, kun ei vielä tiedetä mistä on kysymys.
2. Kuunnellaan molempien toiveita siitä, miten toimitaan kriisin aikana (Missä asutaan, miten hoidetaan lapset?).
3. Sovitaan selkeästi rajoista (Esimerkiksi, että on ok ottaa omaa aikaa, mutta ei ole ok harrastaa muiden kanssa seksiä)
4. Otetaan aikaa keskustelulle, jossa molemmilla on mahdollisuus kertoa tunteistaan.
5. Haetaan keskusteluapua psykoterapeutilta (Ulkopuolinen auttaa hahmottamaan kriisin takana olevia tekijöitä)