"Erilainen" nuori

Erilaisuus voi olla esimerkiksi:

• erilainen perhe- tai kulttuuritausta
• nuoren pitkäaikaissairaus
• näkyvä vamma
• seksuaalinen suuntautuminen

Vanhempien ja muiden aikuisten tehtävä on pitää nuori kiinni todellisuudessa. On tärkeää keskustella erilaisuudesta. Nuorta tulee auttaa pohtimaan erilaisuuden merkitystä elämässään ja löytämään oma realistinen suhtautumistapansa siihen:

• Mitä rajoituksia tämä erilaisuus asettaa elämään (esimerkiksi säännöllinen lääkitys, ammatinvalinta)?
• Mihin asioihin erilaisuus ei vaikuta, mihin kaikkeen pystyn erilaisuudesta huolimatta?
• Mitä pitää ottaa huomioon ja mihin pitää varautua esimerkiksi kanssakäymisessä toisten ihmisten kanssa?
• Miten löytää tukea ja ystäviä, joille nuori on tärkeä sellaisena kuin on, ei erilaisuuden vuoksi?
• Miten hyväksyä itsensä samanarvoiseksi kuin muut tämän erilaisuuden kanssa?
• Mitä myönteistä erilaisuus mahdollisesti tuo elämään ja nuoren kasvuun?

Kaikilla ihmisillä on näkyviä tai näkymättömiä ”erilaisuuksia”. Kuka voi loppujen lopuksi määritellä sen, millainen ihminen on normaali? Jos nuori hyväksyy itsensä ja osaa terveellä tavalla arvostaa myös toisia ihmisiä, on hän saavuttanut jotain sellaista, jonka varaan on hyvä rakentaa – oli sitten erilainen tai “tavallinen”.

Erilaisuus

”Erilainen” nuori joutuu tavallista ankarammin käymään läpi itsetunnon ja itsensä hyväksymisen kysymyksiä. On myös ratkaistava kysymys ystävien ja oman paikan löytämisestä ikäistensä joukossa.

Seksuaalinen kehitys ja ihastumisen tunteet saavat myös aikaan kipeää pohdintaa: Kelpaanko minä kenellekään?

Nuori kapinoi – Miksi minulle kävi näin? Hän voi yrittää sulkea silmänsä erilaisuudelta ja kieltää sen olemassaolon. Nuori saattaa jättää hoitamatta sairauttaan, koska ei hyväksy sitä osaksi elämäänsä tai maahanmuuttajanuori ei suostu puhumaan äidinkieltään kotonakaan.

Nuori saattaa korostaa erilaisuuttaan

Nuori saattaa myös korostaa erilaisuuttaan ja käyttää sitä ”lyömäaseena” vaatiessaan huomiota tai etuisuuksia. Aikuinen voi olla nuoren mielestä suvaitsematon, jos hän huomauttaa nuoren huonosta käytöksestä.

Nuoren sairauden tai muun erilaisuuden vuoksi vanhemmilla on tavallistakin suurempi huoli:

• Miten tukea itsenäistymistä ja välttyä ylisuojelevaisuudelta?
• Miten nuori hyväksyy itsensä ja löytää oman paikkansa?

Vanhempien tieto murrosiän kehityksestä on tärkeää. Vanhempien ja muiden aikuisten tukea tarvitaan, jotta nuori voisi löytää oman paikkansa muuallakin kuin perheyhteisössä ja oman tapansa itsenäistyä.

Jos nuori tarvitsee enemmän aikuisen apua, itsenäistymisen kysymykset ja mahdollisuudet vaativat myös enemmän pohdintaa ja huomiota.

Toisten samassa tilanteessa olevien nuorten tai nuorten aikuisten tapaaminen voi olla nuorelle tärkeää. Keskustelu heidän kanssaan antaa vertaistukea ja mallin siitä, miten erilaisuuden kanssa voi elää täyttä ja tasapainoista elämää.

Kirjoittajat: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto