Esimerkki elävästä elämästä: Kesälomien jako työpaikalla
Suuryrityksen henkilöstön kesälomat ajoittuivat toukokuun alkupuolen ja syyskuun lopun väliselle ajalle, yli neljän kuukauden jaksolle. Yksittäisen työntekijän kesäloma saattoi siis peräkkäisinä vuosina osua ensin toukokuulle, sitten syyskuulle. Lomanjakomallin vuoksi esimerkiksi kouluikäisten lasten vanhemmat eivät pystyneet useaan vuoteen viettämään yhteistä kesälomaa lastensa kanssa.
Työntekijät arvostelivat yrityksen lomanjakomallia, koska Suomessa koulujen kesäloma ajoittuu pääsääntöisesti kesäkuun alusta elokuun puoliväliin. Lisäksi he kokivat, etteivät toukokuun alku ja syyskuun loppu tunnu Suomen sääoloissa kesälomalta.
Toisaalta tasaisesti kiertävän mallin hyvä puoli oli, että se koettiin puutteineenkin reilummaksi ja tasapuolisemmaksi kuin aiempi niin sanottu ’vapaa lomien jako’, jossa nopeimmat ja äänekkäimmät onnistuivat yleensä varaamaan parhaat loma-ajat heti itselleen.
Yrityksen kesälomajaksoa päätettiin lyhentää toukokuun puolivälistä syyskuun puoliväliin. Samalla koululaisten vanhemmat saivat mahdollisuuden pitää kesäloman kahdessa jaksossa, jolloin ainakin osan lomasta pystyy nyt sijoittamaan samaan aikaan koululaisen loman kanssa.
Lopputulos: Koululaisten vanhemmat tarvitsivat yhteistä loma-aikaa lastensa kanssa. Kesälomien jaksottuminen alettiin hoitaa tavalla, joka tuki työntekijöiden tasapuolista mutta samalla oikeudenmukaista kohtelua.