Koronavirus haastaa pettymyksen sietokyvyn perheissä
Koronavirus on tuonut lähes kaikki vanhemmat uuteen tilanteeseen pettymysten sietämisen opettelun osalta. Tuskin kukaan pystyy varjelemaan lasta isoilta pettymyksiltä tämän keskellä. Monien perheiden toimeentulo on uhattuna ja on voitu nopeastikin joutua kiristämään budjettia. Kavereiden näkeminen on kielletty (tai hyvin rajoitettu), harrastukset ja niihin liittyvät pelit ja esitykset, yhteiset retket uimahalliin tai sisäleikkipuistoon ovat kielletty, samoin ehkä myös kevätjuhlat, varatut lomamatkat tai odotetut synttärijuhlat on jouduttu perumaan.
Monet vanhemmat välttelevät mahdollisuuksien mukaan pettymysten tuottamista lapsilleen ja yrittävät suojella lapsiaan niiltä. Pettymyksiä kohdatessa olemme ehkä tottuneet tarjoamaan lapselle lohdutukseksi jotakin toista kivaa juttua tilalle. Tässä tilanteessa monenlaiset itsestäänselvyydet ovat muuttuneet – kaupasta ei välttämättä löydy lempiruokaa tai herkkua eikä tavallisiakaan elämyksiä olen helppo keksiä, edes sellaisia jotka ovat olleet ulottuvillamme ilman erityisiä ponnisteluja. Hankalia tunteita on mahdoton välttää ja siksi sekä vanhemmilla että lapsilla on nyt mahdollisuus myös oppia paljon siitä, miten selviytyä ja kestää paremmin pettymyksiä.
Saa olla pettynyt, vihainen ja turhautunut
Vanhemman voi tässä tilanteessa olla mahdotonkin poistaa lapsen pettymyksen kokemusta. Tärkeää onkin ottaa se vastaan ja kuulla lapsen pettymys. Erityisesti uhmaikäisen lapsen voi olla todella haastavaa ymmärtää muutosta, joka arkeen on tullut. Tuohon kehitysvaiheeseen kuuluu muutenkin pettymysten käsittelyn haasteet ja opettelu. Vanhemman vaativa tehtävä on käydä läpi tilannetta, sanoittaa lapsen tunteita, lohduttaa ja pitää yllä toivoa. Kiukutteluun ja itkuun myötätuntoisesti suhtautuva vanhempi antaa lapselle vahvan viestin siitä, että hankalatkin tunteet ovat sallittuja. Tässä tilanteessa vanhemman täytyy myös keksiä miten käsitellä omia pettymyksen tunteitaan, koska tilanne on vaikea myös vanhemmalle.
Erota omat tunteet lasten tunteista
Maailmanlaajuinen epidemia ja maailmantalouden yllättävä järkkyminen huolestuttaa meitä aikuisia. Lapsen mahdollisuus ymmärtää yhteiskunnallista poikkeustilaa tai sen kestoa on kuitenkin hyvin erilainen kuin aikuisen. Lasta luultavasti huolestuttaa ja turhauttaa aivan eri asiat kuin sinua. Hän tuskin miettii esimerkiksi toteutuuko opetussuunnitelman tavoitteet hänen kohdallaan. Siksi onkin tärkeää kuunnella lasta. Lapsi voi myös ainakin alkuun olla paljon vanhempaa innostuneempi tästä kaikesta, sillä lapsi voi nähdä tässä mahdollisuuden viettää enemmän aikaa vanhemman kanssa ja se juuri on monen lapsen haave!
Riittämättömyyden tunne
Lapsi voi myös kokea, että hän on jollain tavalla vastuussa tilanteesta. Jos vanhempi on huolestunut ja stressaantunut, lapsi voi kokea että hänen pitäisi pystyä korjaamaan tilanne. Lapsi voi myös haluta suojella vanhempaa omilta vaikeilta tunteiltaan, koska ei halua kuormittaa vanhempaa yhtään lisää. Kotiin on hyvä yrittää luoda ilmapiiriä, jossa ikävää, pettymystä, kiukkua ja turhautumista voi ilmaista ja sanoittaa turvallisesti. Vanhemman on tärkeää pitää omia taukoja ja huolehtia omasta hyvinvonnistaan, jotta jaksaa lapsen hankalia tunteita.
Ole esimerkkinä
Lapsi tarkkailee vanhemman suhtautumista tilanteeseen. Vanhempi voi sanoittaa myös omia hankalia tunteitaan, mutta kuitenkin niin, että luo myös toivoa ja esittää ratkaisuja. Vanhempi voi sanoa esimerkiksi: ”Kun huomaan olevani huolissani ja pettynyt, lähden mielelläni ulos kävelylle ja sitten on parempi olo. Mennäänkö yhdessä ulos?” Tai voi kertoa miten pitkä halaus, videopuhelu ystävän kanssa tai yhdessä leipominen tuntuu kivalta ja lapsikin voi tehdä näitä. Entä millä tavoilla voitaisiin purkaa kiukkua turvallisesti? Voidaan myös yhdessä murehtia hetki ja sopia, että sitten tehdään jotain ihan muuta.
Lasten kanssa erinomainen keino käsitellä vaikeita tunteita on jännittävien tarinoiden lukeminen. Niiden kautta lapsi pääsee käsittelemään pelkojaan turvallisesti. Aikuinen voi myös leikkiä lapsen kanssa ja leikin kautta kuulostella lapsen tunnelmia. Jos nämä elämet olisivat tällaisessa tilanteessa, miltähän heistä tuntuisi?
Poikkeustilan päättyminen ei ole tiedossa
On tosi ikävää, ettei lapselle voi sanoa milloin tämä kaikki on ohi. Emme voi varmuudella luvata milloin voi seuraavan kerran tehdä haluamiaan juttuja, jotka nyt on kielletty. Silti vanhemman tehtävä on luoda toivoa, että tämä kyllä ajallaan loppuu ja moni asia palaa ennalleen. Sillä välin voimme tehdä myös kivoja juttuja, nauraa ja tehdä yhdessä lapsen toivomia asioita vaikkakin ohjeistuksia noudattaen.