Lapsuuden traumat vaikuttavat ihmissuhteisiin

Trauma ei välttämättä edellytä ulkoisesti näkyvää tekoa, kuten fyysistä tai seksuaalista väkivaltaa. Myös vanhemman poissaolevuus, henkinen väkivalta, kyvyttömyys suojata lasta, avuttomuus ja laiminlyönti voivat johtaa kehitykselliseen traumaan. ”Hiljainen trauma” ei tule selkeästä hyökkäyksestä, vaan kiintymyksen kohteen poissaolevuudesta hädän hetkellä. Varhainen traumatisoituminen ei ole vähemmän vahingollista kuin selkeästi erottuvat suuret traumakokemukset, pikemminkin päinvastoin.

Lapsen keinot selviytyä vaikeiden kokemusten kanssa ovat vielä kypsymättömiä. Lapsen selviytymiskyky on riippuvainen lapsen saamasta turvasta ja hoivasta. Suotuisissa olosuhteissa lapsi saa turvaa aikuisilta. Aikuiset auttavat lasta selviytymään vaikeista kokemuksista. Näin lapsi oppii selviytymiskeinoja, joita hän pystyy käyttämään kasvaessaan yhä itsenäisemmin.

Varhaisissa suhteissaan traumatisoituvan lapsen täytyy paitsi selvitä trauman kanssa, myös löytää keinot sopeutua ympäristöön, joka traumatisoi häntä toistuvasti pitkän ajan kuluessa. Erityisen ongelmallista on se, että trauman aiheuttajina ovat hoivanantajat, joista lapsi on täysin riippuvainen. Lapsi kokee hätää ilman ratkaisua. Sama vanhempi, joka olisi ratkaisu lapsen hätään, on hädän aiheuttaja. Tällainen trauma muokkaa kehittyvän lapsen koko persoonaa.

Tällaisesta traumasta ei ole helppo toipua, koska kyse ei ole yksittäisestä tapahtumasta vaan tapahtumien sarjasta lapsen suhteessa hoivanantajiin. Lapsen mieli rakentuu suhteessa hoivanantajiin. Hänen ymmärryksensä itsestään syntyy siitä, miten hän tulee ymmärretyksi. Varhainen trauma sulautuu osaksi ihmisen persoonaa ja tapaa olla suhteessa toiseen ihmiseen.

Miten kehityksellinen trauma vaikuttaa ihmiseen?

Traumaattiset kokemukset jättävät jälkensä ihmisen mieleen ja kehoon. Trauma voi tarkoittaa ahdistusta ja kaaosta, mikä on ajattelukyvyn ulkopuolella. Voimakas stressi häiritsee tiedonkäsittelyä ja tarinaksi jäsentyneiden muistikuvien muodostamista. Traumaattisille kokemuksille voi olla vaikea löytää sanoja.

Kokemukset voivat tulla näkyville ihmisen suhtautumisessa itseensä ja toisiin. Parisuhteessa ihminen saattaa toistaa perheen vuorovaikutussuhteissa omaksumiaan rooleja, esimerkiksi hyökkääjän tai uhrin roolia. Ihminen saattaa taantua avuttomuuteen tai pyrkiä vihamielisesti ja kontrolloivasti vaikuttamaan kumppaniinsa.

Kehityksellisestä traumasta voi seurata tunteiden säätelyn vaikeutta, itsetuhoisuutta, masennusta, epätodellisuuden kokemuksia, raivoa, häpeää, syyllisyyttä, toivottomuutta, avuttomuutta ja epätoivoa. Ihmisen voi olla vaikea luottaa muihin. Hän voi vetäytyä ihmissuhteista. Ihmisen tavassa kertoa elämäntarinaansa voi esiintyä hämmentäviä aukkoja tai ristiriitaisuuksia. Oireista ei kuitenkaan voi tehdä varmoja johtopäätöksiä siitä, onko ihmisellä ollut traumaattisia kokemuksia. Samat oireet ja käyttäytymisen piirteet kun voivat johtua useista eri tekijöistä.

Uskomus omasta huonoudesta

Traumaan voi liittyä uskomuksia itsestä arvottomana tai huonona. Trauma voi synnyttää kielteisen ydinkokemuksen itsestä. Ihminen voi kokea: ”olen liikaa muille ihmisille”, ”olen paha”, ”en ole rakastettava, ”ihmiset eivät pidä minusta”, ”minussa ei ole mitään hyvää, en ole edes ihminen”, ”olen perustavalla tavalla viallinen”.

Kun lapsi ei tule nähdyksi ja kuulluksi, eikä ohittamisia vuorovaikutuksessa korjata, lapselle rakentuu kielteinen kokemus itsestä. Lapselle ei synny tunnetta siitä, että hoivanantaja tuntisi hänet hädän hetkellä. Jos vuorovaikutuksen katkokset korjataan, lapselle rakentuu myönteinen käsitys itsestä ja omasta toiminnasta.

Varhaisista ihmissuhdekokemuksista yleistyy odotuksia, jotka ohjaavat uusiin ihmissuhteisiin asettumista. Ihminen ei reagoi toiseen vain siltä pohjalta, mitä hän sanoo tai tekee, vaan aiemmin oppimiensa yleistysten pohjalta. Sisäiset mielikuvat toisista auttavat ihmistä ennustamaan toisten käyttäytymistä ja sopeutumaan siihen. Ennakointi vähentää yllätyksiä tai shokeeraavia kokemuksia, mutta voi myös vääristää kanssakäymistä tilanteissa, missä ennakoinnit ovat vääriä. Ennakko-oletukset voivat tulla uusissa ihmissuhteissa vahvistetuiksi tai ihminen voi oppia uudenlaisia käsityksiä uusista kokemuksista.

Varhaiset kokemukset ihmissuhteista tallentuvat sanattomaan ja toiminnalliseen muistiin.  Ihmisen voi olla vaikea erottaa, että esimerkiksi hänen tapansa suhtautua vähättelevästi itseensä on vuorovaikutussuhteissa opittu tapa, eikä käsitys omasta huonommuudesta ole totuus itsestä.

Kielteinen kokemus itsestä hankaloittaa läheisiä ihmissuhteita. Itseinhon, korostuneen kriittisyyden tai kateuden tunteet vaikeuttavat turvallisten ja luottamuksellisten ihmissuhteiden syntymistä. Ihminen voi suojautua pettymyksiltä laskemalla odotuksiaan tai vetäytymällä läheisistä ihmissuhteista.

Ihminen voi reagoida traumaan eri tavoin, esimerkiksi hyökkäämällä, pakenemalla, lamaantumalla tai alistumalla. Ihminen voi kostaa kokemaansa traumaa muille, joka voi aiheuttaa yhä syvempää itseinhoa. Kateus muita kohtaan, joilla elämässä asiat näyttävät olevan hyvin, voi vahvistaa kokemusta omasta pahuudesta.

Samaistuminen kaltoinkohtelijaan

Traumatisoituminen voi näkyä samaistumisena kaltoinkohtelijaan. Traumatisoitunut ihminen voi itse ottaa ihmissuhteissaan kaltoinkohtelijan roolin ja kohdella muita huonosti. Hän voi myös antaa kohdella itseään kaltoin, kuten häntä aiemmin on kohdeltu.

Esimerkiksi kriittisten ja torjuvien vanhempien kanssa kasvanut lapsi voi omaksua kasvattajiensa kriittisen ja torjuvan asenteen. Aikuisena hän saattaa laiminlyödä omia tarpeitaan ja mitätöidä itseään. Hän on uhri sekä samalla aktiivinen kaltoinkohtelija itselleen, koska jatkaa samaa suhtautumista itseensä, mitä on saanut osakseen lapsuuden perheessä. Toisto sitoo ihmisen traumatisoivaan historiaansa silloinkin, kun ihminen on jo päässyt pois alun perin traumatisoivista olosuhteista.

Ihminen voi ihannoida kaltoinkohtelijaansa ja vähätellä kaltoinkohtelun merkitystä itselleen. Lapsi, joka on kasvanut vaarallisissa oloissa, voi omaksua kaltoinkohtelijan näkökulman. Ajatus aikuisen julmuudesta tai kovuudesta voi olla liian vaikeaa ajateltavaksi. Lapsi, joka on riippuvainen vanhemmistaan, voi tarvita ajatuksen kaltoinkohtelevasta vanhemmasta ”hyvänä”, jotta hänen on mahdollista selviytyä päivittäisessä arjessa. Itsensä kokeminen huonona tai pahana voi antaa näennäisen kontrollin tunteen siitä, että jos vain itse olisi erilainen, voisi saada kaltoinkohtelevalta vanhemmalta, mitä tarvitsisi.

Oman kärsimyksen kieltäminen on ymmärrettävä selviytymiskeino, mutta se voi myöhemmin vaikeuttaa hyvien ihmissuhteiden löytämistä. Jo pieni lapsi voi alkaa turruttaa omia tarpeitaan ja huolehtia hoivanantajastaan, jotta tämä pysyisi rauhallisena. Traumatisoivissa ihmissuhteissa lapsen ja aikuisen roolit voivat olla kääntyneitä päälaelleen. Ihminen voi kokea turtumusta ja yhteyden katkeamista omiin tunnereaktioihin. Hän voi nauraa omalle kivulleen ja hädälleen. Ihminen voi suhtautua tarpeisiinsa ja vaaratilanteisiin välinpitämättömästi ja vähättelevästi. Tämän seurauksena hän voi uudelleen ajautua vahingollisiin ihmissuhteisiin, jolloin trauma toistuu.

Traumatakaumat

Muistikuvat traumaattisista tapahtumista voivat tunkeutua hallitsemattomasti mieleen. Silloin puhutaan traumatakaumista. Jos trauma on tapahtunut läheisessä ihmissuhteessa, on mahdollista, että muistikuvat traumasta viriävät uudelleen läheisissä ihmissuhteissa. On yleistä, että näin käy silloinkin, kun uusi ihmissuhde on turvallinen. Traumatisoituminen voi johtaa siihen, että ihmisen mieli tuottaa vääriä hälytyksiä jatkuvasti. Tilanne helpottuu, kun ihminen oppii mielessään erottamaan vaaralliset ja vaarattomat tilanteet selkeämmin.

Esimerkiksi seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutumisen muistikuvat saattavat tunkeutua mieleen samalla, kun on kumppania seksuaalisesti lähellä. Tilanteessa voi auttaa maadoittuminen nykyhetkeen. Kellosta voi katsoa, mikä aika on ja voi keskittyä ympäristöön, joka on erilainen kuin traumaattisessa tapahtumassa. Kumppanille voi olla hyvin hämmentävää se, että äkkiä tunnelma muuttuu ja toinen alkaa käyttäytyä pelästyneesti, vaikka mitään pahaa ei olisi todellisuudessa tapahtunut.

Kumppanin kanssa keskustelu voi auttaa kumppania toimimaan suojaavasti ja ymmärtävästi, jos traumatakaumat tulevat mieleen esimerkiksi kesken seksin. Silloin on tärkeää, että trauman kohteeksi joutunut osapuoli saa palautettua turvallisuuden tunteen ja ymmärtää, että ei ole mitään hätää. Kumppanille on hyvä kertoa, millaisesta kosketuksesta pitää ja mistä ei pidä. Turvallisuuden kokemukset ovat parasta vastalääkettä traumaattisiin kokemuksiin. Parhaimmillaan kumppanit voivat toimia yhdessä liittolaisina vaikeiden kokemusten kohtaamisessa.

Trauma, joka on tapahtunut kiintymyssuhteessa voi johtaa siihen, että erityisesti kiintymyssuhteet ovat vaikeita. Läheinen tunnesuhde voi herättää traumakokemukset. Positiivisten tunteiden kokeminen rakastettua kohtaan voi olla vaikeaa ja vaarallista, koska se herättää pelon, että tulee jälleen haavoitetuksi läheisyydessä. Trauman kokenut ihminen voi myös pyrkiä liittymään toisiin ensisijassa esimerkiksi seksuaalisuuden tai hallinnan tasoilla, jotka eivät edellytä pelottavaa riippuvuutta toisesta.

 Tunteiden säätelyn vaikeudet

Traumatisaatio voi johtaa ylivireystiloihin, jolloin ihminen on ylenmäärin valpastunut ja hän on voimakkaiden tunteiden ja kehon kokemusten vallassa. Traumatisaatio voi johtaa myös alivireystiloihin, jolloin ihminen tunteet tyhjyyttä, turtumusta, lamaannusta tai jopa halvaantumisen kaltaisia oireita. Trauma voi näkyä siten, että ihminen ei pysty johdonmukaisesti yhdistämään kokemuksiaan, ajatuksiaan ja tunteitaan. Tällöin puhutaan dissosiaatiosta. Dissosiaatio voi näkyä esimerkiksi itsensä tai ulkomaailman tuntemisena epätodelliseksi.

Jos vaarallisessa tilanteessa on vaikea löytää turvaa muulla keinoin, voi ihminen psyykkisesti irtaantua vaarallisesta tilanteesta. Ajan ja paikan taju voivat vääristyä.  Ylivirittyneisyys, dissosiaatio ja turtumus ovat ihmisen selviytymistä palvelevia keinoja vaarallisissa olosuhteissa. Ylivirittyneisyys auttaa uhkan ennakoimisessa ja pelastautumisessa vaarallisista tilanteista. Dissosiaatio puolestaan suojelee ihmisen mieltä liian suurelta kuormitukselta, jos pelastautuminen ei ole mahdollista.

Turvallisissa olosuhteissa ylivirittymisen tai dissosiaation kokemukset ovat pikemminkin selviytymistä häiritseviä. Alkuperäisestä traumasta muistuttavat asiat voivat laukaista ylivireyden, dissosiaation ja alivireyden tiloja myös silloin, kun traumatisoiva tilanne on ohi.

Traumaattiset kokemukset vaikeuttavat ihmisen kykyä säädellä tunteita. Turvattomuuden kokemukset heikentävät yleensä kykyä ymmärtää omaa ja toisen ihmisen mieltä. Ymmärrystä kuitenkin tarvitaan läheisen tunnesuhteen ylläpitämisessä ja erimielisyyksien neuvottelussa. Kyky havainnoida ja ymmärtää oman ja toisen mieltä tukee tunteiden säätelyä. Parisuhteessa vaikeus ymmärtää omaa ja toisen mieltä voi näkyä hämmentävinä ristiriitoina ja vaikeuksina. Trauman hoidossa psykoterapiassa keskitytään tunteiden säätelykyvyn vahvistamiseen turvallisessa ja luottamuksellisessa ilmapiirissä.

Miten trauma vaikuttaa ihmissuhteisiin?

• Traumatisoitunut ihminen, joka on kasvanut pelkäämään, ettei ole riittävän tärkeä kenellekään, saattaa ilmaista hätäänsä vihaisesti ja toivottomasti. Hän saattaa testata monin keinoin, välittääkö toinen hänestä.
• Toivo luottamuksellisessa suhteessa voi olla uhkaava mahdollisuus. Lämpö ja hoiva voivat näyttäytyä vaarallisina. Ihminen voi pyrkiä niitä tuhoamaan. Läheisyys voi tuntua liian vaaralliselta, jos ihminen on tottunut siihen, että lupaukset rikotaan ja toivo johtaa pettymykseen. Ihminen voi suojautua toisilta, jotka herättävät toivoa tai antavat lupauksia.
• Ihminen voi kokea, että vain yksin pärjääminen ja riippuvuuden tarpeiden torjuminen antaa turvaa.
• Ihminen voi epäillä kumppaninsa luotettavuutta ja esittää hyvin monenlaisia vaatimuksia.
• Ihmisellä saattaa olla ihannoitu toive toisesta ihmisestä, joka parantaa ja korjaa hänen kärsimyksensä. Ihminen voi hakea ristiriidatonta suhdetta ja pettyy entistä enemmän, kun muut eivät täytä korkeita odotuksia.
• Ihminen saattaa vältellä tunteitaan ja kiistää vaikea kokemukset.
• Ihminen voi vihaisesti syytellä toisia ja pyrkiä muuttamaan heitä. Samalla on se riski, että hän alkaa itse traumatisoida toisia.
• Ihminen voi kokea ihmissuhteissa voimakasta lähestymisen ja välttämisen ristiriitaa. Hän haluaa vuorotellen lähelle ja etäälle.
• Ihminen on ahdistunut, tarkkailee mahdollisia uhkia ja yrittää pysyä kontrollissa.
• Ihminen voi olla vakuuttunut, että muut eivät pidä hänestä. Ihminen voi tulkita kaikkea torjutuksi tulemisen ajatuksen kautta. Varhaiset kokemukset näyttäytyvät totuuden kaltaisina, ja voivat sivuuttaa sen, mikä olisi ihmisen edun mukaista ja realistista. Kun ihmisellä ei ole tarinaa elämästään, voi elämänhistoria näyttäytyä toimintana, eikä jonakin, mitä ajatellaan.
• Ihminen voi reagoida kostamalla tai olemalla satuttava, nöyryyttävä tai vahva. Vaarallisissa olosuhteissa tämä on voinut tuottaa turvaa.
• Ihminen voi olla hyökkäävä ja rankaiseva toisia kohtaan, jotka muistuttavat häntä haavoittuvuudestaan.
• Ihminen voi olla henkisesti allerginen toisen erilaisuudelle. Epätäydellinen ymmärretyksi tuleminen voidaan kokea voimakkaasti väärinymmärtämisenä.

Mistä apua?

Traumaattisten kokemusten hoitona käytetään yleisimmin pitkäkestoista psykoterapiaa, EMDR-hoitoa tai erityisiä traumapsykoterapian muotoja. Lisätietoa psykoterapiaan hakeutumisesta löydät täältä:

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/itsehoito-ja-oppaat/oppaat/psykoterapiaan_hakeutujan_opas/Pages/default.aspx

Traumaattisiin kokemuksiin ammattiapua kannattaa hakea vain laillistetulta terveydenhuollon ammattilaiselta kuten psykoterapeutilta, psykologilta tai lääkäriltä. Ammattilaisen ammattioikeudet voi tarkistaa JulkiTerhikki –palvelusta: https://julkiterhikki.valvira.fi/

Tunteiden säätelyn tukena voidaan käyttää myös lääkehoitoa. Oireiden vakavuudesta riippuen myös sairaalahoito voi joskus olla tarpeellista.

Lähteet

Huttunen, M. (2018). Dissosiaatiohäiriö (ajatusten, tunteiden, tekojen ym. erillisyys). Lääkärikirja Duodecim (sähköinen tietoaineisto). Haettu osoitteesta: https://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00360

West, M. (2016). Into the Darkest Places: Early Relational Trauma and Borderline States of Mind. New York: Karnac.