Milloin on syytä huolestua lapsen unnutuksesta?
Milloin huolestua?
Unnuttaminen voi joskus lapsen käyttäytymisenä olla huolestuttavaa. Pakonomaiseen unnuttamiseen tulee aikuisen aina puuttua ohjaamalla lapsen huomio toisaalle ja rauhoittamalla lasta.
Mikäli lapsen unnutus rajoittaa ja estää lapsen normaalia arkea tai häiritsee toisia lapsia, on toiminta huolestuttavaa. Tällöin pitää selvittää, onko lapsella jokin hätä. Huolestuttavaa on myös se, jos lapsen unnuttamiseen tuntuu liittyvän ahdistusta eli lapsen ilme ja toiminta on ahdistunutta tai unnutus satuttaa lasta itseään. Silloin on syytä tutkia, onko lapsen elämäntilanteessa isoja muutoksia, turvattomuutta, stressiä tai huolta.
Apua unnutukseen?
Perheen kannattaa hakea apua esimerkiksi perheneuvolasta, jos unnuttaminen on lapsella pakonomaista. Lapsi ja vanhemmat tarvitsevat tukea itselleen, koska oire voi herättää ympäristössä monenlaisia reaktioita ja joskus leimaamista.
Aikuisten on hyvä muistaa, että lapselle on tärkeää tuntea olevansa rakastettu, oireineen kaikkineen. Siksi kannattaa keskittyä turvallisuuden tunteen vahvistamiseen, lapsen omista rajoista ja oikeuksista kertomiseen sekä lohdun ja rauhoittelun tarjoamiseen niinä hetkinä, jolloin lapsi on vastaanottavainen. Unnutus todennäköisesti vähenee aikanaan.
Tärkeää on, ettei lapsen oireeseen suhtauduta paheksuen tai tuomiten. Se saattaa olla lapsen ainoa keino omien kielteisten tunteittensa säätelyssä eli selviytyä jostain syystä sietämättömän olonsa kanssa.
Lasta eivät auta rankaisut, pilkka tai halveksiva puhe. Lapsi toimii näin, koska on niin oppinut helpottamaan oloaan. Tätä keinoa ei voi noin vain kehotuksesta vaihtaa, koska kyseessä on kokonaisvaltainen olo ja oppimisreaktio. Sen sijaan kannustus, turvallisuus sekä lempeä ohjaaminen ja tuki auttavat niin, että lapsen stressitaso hiljalleen laskee ja hänen tarpeensa paeta tilanteista vähenee.
Varhaisvaiheiden pakonomainen itsetyydytys voi siis jättää jälkensä lapsen seksuaaliseen kasvuun siinä tapauksessa, että ympäristö tuomitsee sen, eikä ymmärrä lapsen näkökulmaa.
Lähteet:
Väestöliiton ja HUS:in nettisivut
Cacciatore, R., Ingman-Friberg, S. & Laru, S. (2015). Adoptioperheet 3/2015.
Mallants, C. & Casteels, K. (2008) Practical approach to childhood masturbation – a review. Eur J. Pediatr 167: 1111-1117. Mäkelä, J.: Kosketuksen merkitys lapsen kehityksessä. Yleiskatsaus, Suomen Lääkärilehti 14 / 2005 vsk 60, s. 1543 – 1549. Sandnabba, N.K., Santtila, P., Wannäs M. & Krook, K. (2003). Age and gender spesific sexual behaviours in children. Child Abuse & Neglect. Vol. 27, Issue 6, June 2003, 579 – 605.