Mitä jos kumppanini masentuu?

Parisuhteessa masennus näkyy vetäytymisenä ja keskusteluiden vähentymisenä. Kyky tuntea iloa ja mielihyvää katoavat. Sairastuneen puhetta värittävät väsymys, epäilyt omasta osaamisestaan, kohtuuttomat itsesyytökset tai puheet kuolemasta. Omien tarpeiden tunnistaminen vaikeutuu ja siksi sairastunut ei pysty pitämään huolta omasta hyvinvoinnista samalla tavalla kuin aikaisemmin. Avun pyytämisen kynnys nousee usein korkealle.

Kumppanista voi tuntua, että toiseen on vaikea saada yhteyttä. Hän saattaa epäillä, että toinen haluaa ottaa häneen etäisyyttä tai että toinen on menettänyt kiinnostuksensa suhteeseen. Alavireisen käyttäytyminen herättää kenties huolta ja hätää siitä, mistä on kyse ja kuinka kauan tilanne kestää. On tavallista, että kumppani tuntee ärtymystä ja syvää avuttomuutta, kun masentunutta ei pysty piristämään tai auttamaan. Masennus voi herättää häpeää sekä sairastuneessa että kumppanissa.

Oma huoli kumppanin mahdollisesta sairastumisesta on tärkeää ottaa puheeksi kunnioittavasti, mutta suoraan. Epämääräiset tyytymättömyyden ilmaisut, jatkuva valittaminen tai kehotukset ryhdistäytyä eivät kohenna sairastuneen oloa eivätkä paranna masennuksesta. Pitkittyessään ylihuolehtiminen mahdollistaa masennuksen jatkumisen ilman, että sairautta tunnistetaan ja apua haetaan. Lisäksi ylihuolehtiminen voi johtaa siihen, että kumppani ohittaa omat tarpeensa ja uupuu yrittäessään auttaa toista. Parisuhteen vuorovaikutuksen kannalta on erittäin merkityksellistä, että puoliso pitää huolta omasta hyvinvoinnistaan.

Kumppani erehtyy helposti luulemaan, että masentunut tarvitsee sitä, mitä hän itse alakuloisena kaipaisi. Kumppanin voi olla vaikea tietää, mitä masentunut tarvitsee eikä sairastunut itse osaa välttämättä sitä kertoa. Siksi sairauden tunnistaminen ja avun hakeminen perheen ulkopuolelta on tärkeää.

Samaan aikaan, kun masennus ja sairauden toteaminen voi herättää pelkoa, nimen saaminen jo olemassa oleville oireille voi helpottaa. Syntyy ymmärrys siitä, että kyse ei ole persoonaan tai parisuhteeseen kuuluvasta asiasta, vaan ulkopuolisesta sairaudesta, joka vaikuttaa koko lähipiiriin. Sairaus on parisuhteessa ikään kuin kolmas, kutsumaton vierailija. Tunteet ja ajatukset kutsumatonta vierasta kohtaan ovat eri asia kuin tunteet ja ajatukset kumppania kohtaan.

Puolison kanssa voi konkretisoida masennusta parisuhteen kolmantena käyttämällä tyhjä tuoli –harjoitusta: Sopikaa yhdessä, mikä tuoli tai muu esine voisi kuvata masennusta sellaisena kuin se teidän parisuhteessanne ilmenee. Puhukaa tälle esineelle niin kuin puhuisitte suoraan masennukselle. Katsokaa masennusta kohti sille puhuessanne. Kertokaa, mitä siitä ajattelette, millaisia tunteita koette sitä kohtaan ja mitä haluaisitte sille sanoa. Kun olette kumpikin puhuneet riittävästi masennukselle, kääntykää toistenne puoleen. Kertokaa toisillenne, millaista ymmärrystä itseä ja toista kohtaan harjoitus herätti.

Kannattaa muistaa, että masennus ei ole kenenkään syy. Se on sairaus, joka vaatii hoitoa. Sekä sairastunut että hänen läheisensä tarvitsevat apua ja ymmärrystä, nähdyksi ja kuulluksi tulemista. Vaikka masennus tulisi parisuhteeseen kolmanneksi, sitä ei tarvitse päästää puolisoiden väliin. Kumppaneiden keskinäinen yhteys auttaa jaksamaan ja luo toivoa. Ohutkin rakastava yhteys murentaa sitä yksinäisyyttä, johon masennus yrittää kumppaneita suistaa.

Elisabeth Falck, perheneuvoja, pari- ja perhepsykoterapeutti, uusperheneuvoja

Sini Rantakari, perheneuvoja, pari- ja perhepsykoterapeutti, kouluttajapsykoterapeutti