Mitä tehdä, jos seksuaalinen halu on kateissa?

Usein seksuaalisen halun puute koetaan ongelmalliseksi, jos on esimerkiksi seurustelusuhteessa, jossa toinen haluaisi enemmän. Tällöin puhutaan usein haluttomuudesta, vaikka kyse olisi vain siitä, että halut kumppanin kanssa ovat eripariset: joko niin, että toisella haluja on useammin ja toisella harvemmin, tai että haluja on molemmilla, mutta eri tilanteissa, eri vuorokaudenaikoina tms.

Halujen eriparisuutta on lähes jokaisessa suhteessa

Lähes jokaisessa parisuhteessa on halujen eriparisuutta, ja onkin äärimmäisen harvinaista, että kaksi ihmisistä haluaisi seksiä yhtä paljon ja varsinkaan aina samalla hetkellä. Siksi ei ole hyvä leimata toista haluttomaksi ja toista liian vaativaksi, jolloin molemmat kokevat olevansa vääränlaisia. On tärkeää hyväksyä se, että olemme erilaisia ja yhtä hyviä, vaikka halumme olisivatkin erilaisia.

Kukaan ei ole vastuussa toisen halujen tyydyttämisestä, ja siksi seksiin kannattaakin ryhtyä vain silloin, kun itseäkin haluttaa. Jos kumppani haluaisi useammin, hän voi huolehtia omien tarpeiden tyydyttämisestä sooloseksin avulla.

Halujen eriparisuus on asia, josta lähes jokaisessa suhteessa joudutaan keskustelemaan, ja jokainen pari löytää siihen omat ratkaisunsa. Esimerkiksi itsetyydytys kumppanin läsnä ollessa voi olla kokeilemisen arvoista, jos se tuntuu molemmista hyvältä ajatukselta. Joskus suhteen avaaminen parisuhteen ulkopuolisille seksikokemuksille voi olla ratkaisu, jolloin sen tulee olla molempien yhteinen, harkittu päätös. Rajoista ja peloista on tärkeää käydä keskustelua.

Onko seksi motivoivaa?

Joskus käy niin, että haluja on, mutta halut eivät kohdistu omaan kumppaniin tai siihen seksiin, jota on – tai jota kuvittelee olevan – tarjolla. On esimerkiksi varsin tavallista, että naiset ja tytöt heterosuhteissa, menettävät melko nopeasti kiinnostuksen yhdyntäseksiin, jos se tähtää vain kumppanin orgasmiin ja jossa naisen nautinto sivuutetaan.

Jos kiinnostuksen puute seksiä kohtaan johtuu siitä, että se on epätyydyttävää, eikä tuota itselle riittävästi nautintoa, kannattaa tarkastella omia seksitapojaan ja seksiin liittyviä asenteitaan ja tutkailla itseään rehellisesti:

• mikä minua kiihottaa
• mikä tuntuu hyvältä
• mistä nautin ja mistä en
• miten kertoisin tästä kaikesta seksikumppanilleni?

Vaikka seksi olisi tyydyttävää, mutta esileikki tai seksin jälkeinen hetki ei täytä omia tarpeita, voi olla vaikea löytää motivaatiota aloittaa seksi kumppanin kanssa.

Nautintoa ja halua estävät asiat

Toisinaan seksiin liittyy pelkoja, jotka estävät siitä nauttimisen ja saavat välttelemään seksiä. Esimerkiksi seksiin liittyvät ei-toivotut kivut tai pelko raskaudesta ovat tavallisia syitä, joiden takia seksiä ei halua. Kipujen syy kannattaa aina selvittää, eikä itselle kivuliasta seksiä kannata jatkaa. Raskaudenpelossa auttaa parhaiten se, että huolehtii ehkäisystä. Jos ehkäisystä ei ole sallittua huolehtia vakaumuksellisista syistä on hyvä käydä keskustelua oman kumppanin kanssa asiasta.

Jos seksi on jollain tavoin ikävää, kivuliasta, epätyydyttävää tai omia rajoja rikkovaa, on varsin luonnollista, että sitä ei halua.

Stressi ja kuormitus elämän eri osa-alueilla vaikuttavat toisilla ihmisillä seksihaluihin selkeästi, toisilla ei juuri ollenkaan. Esimerkiksi ylioppilaskirjoitusten ja pääsykokeiden aika voi olla monella sellaista, ettei seksi juuri kiinnosta. Tällöin halun puute on tilapäistä, ja yleensä kun stressi helpottaa, halut ja kiinnostus seksiin palaavat.

Halu tarvitsee tilaa ja luottamusta

Ongelmat parisuhteessa, esimerkiksi arvostuksen tai luottamuksen puute, vaikuttavat monilla seksuaalista halua vähentävästi. Tällöin halun puute on tärkeä merkki siitä, että suhteessa ei ole kaikki hyvin. Halua kumppania kohtaan on usein mahdotonta lisätä, ellei suhde kokonaisuudessaan muutu paremmaksi.

Seksiin tarvitaan aina molempien osapuolten suostumus, eikä seksiin koskaan kannata suostua vain miellyttääkseen kumppania. Jos suostuu seksiin, jota ei itse halua, se johtaa ajan mittaan yleensä halujen vähenemiseen entisestään, sekä kumppania kohtaan tunnetun arvostuksen vähenemiseen.

Osalla ihmisistä seksuaalinen halu on melko vakaasti ”aina mukana”, toisilla se on vaihtelevampaa ja tilannesidonnaisempaa. Monilla seksuaalinen halu vaatii aikaa ja tilaa. Pitkässä suhteessa on tavallista, että suhteen alussa kumppania kohtaan tunnettu spontaani halu vähenee. Halun herääminen saattaa vaatia pidempiä aikoja läheisyyttä ja koskettelua. Tämä edellyttää kuitenkin sitä, että kumppanille uskaltaa sanoa missä vaiheessa tahansa, että en nyt halua edetä tämän pidemmälle ja voi luottaa siihen, että kumppani kestää sen.

Halun kannalta on tärkeää, että seksille voi sanoa paitsi ”kyllä” ja ”ei”, myös ”ehkä”.

Halun kaasut ja jarrut

Seksuaalista halua voi ajatella ikään kuin kyse olisi auton kaasusta ja jarrusta. Vaikka kaasua painaisi kuinka, auto ei liiku, jos käsijarru on päällä. Samalla tavoin, vaikka monia halua lisääviä tekijöitä olisikin läsnä, voi yksikin iso jarru estää haluamasta (esim. raskaudenpelko, kivut, pelko epäonnistumisesta, turvallisuuden puute, stressi, väsymys). Siksi halua kannattaakin pohtia aina kahdelta kantilta: Onko olemassa riittävästi halua nostavia tekijöitä ja miten niitä voisi lisätä? Entä mitkä tekijät estävät halua ja miten niitä voisi vähentää?

Osa ihmisistä ei koe seksuaalista halua lainkaan, tai juuri lainkaan koko elämänsä aikana, ja tällöin puhutaan aseksuaalisuudesta, joka on eri asia kuin seksuaalinen haluttomuus. Joskus haluttomuuden taustalla voi olla kiintymyssuhteisiin tai seksuaalisuuteen liittyviä traumoja. Traumoja voi käsitellä mm. psyko -ja seksuaaliterapiassa.

Seksuaalisen halun puuttuminen on ongelma vain silloin, jos sen itse kokee ongelmaksi ja itse toivoo asiaan muutosta. Siinä tapauksessa asiaa kannattaa ryhtyä selvittelemään ja löytämään keinoja yhtäältä halun kaasujen lisäämiseksi ja toisaalta jarrujen vähentämiseksi. Tässä seksuaalineuvonnasta tai -terapiasta on usein apua. Voit myös tulla juttelemaan asiasta seksuaalineuvontachattiimme tai varata ajan ajanvarauschattiin seksuaalineuvojalle tai -terapeutille.

Kirjoittajat: Nuorten palvelujen asiantuntijat, Väestöliitto

Päivitetty 2.7.2024