Mitä tehdä, kun 13-vuotias tytär kapinoi?

Tytär ei usko, kun vanhemmat kertovat välittävänsä. Hän halua tai pysty ilmaisemaan, mikä häntä ärsyttää.  Koulu menee hyvin ja muualta on tullut positiivista palautetta tytön käytöksestä. Olemme neuvottomia.  Mistä saamme tukea ja työkaluja, että pärjäämme hänen kanssaan?

Vastaus:

Tilanne on raskas, kun joudutte vanhempina ottamaan vastaan murrosikäisen kapinaa ja testaamista.  Olette kuitenkin kertoneet tyttärelle, että hän on teille tärkeä.

Vaikuttaa siltä, että isompaa hätää ei ole – tyttö huolehtii koulustaan ja osaa toimia kodin ulkopuolella mallikkaasti. Tämä ei ehkä lohduta pahimpina hetkinä, mutta kerrotun perusteella tyttären murrosikä kuulostaa normaalilta, vaikkakin voimakkaalta. Tyttären kapina vanhempaa kohtaan kertoo siitä, että vanhempi on se turvallinen aikuinen, jota uskaltaa koetella. Murrosikäisen tytön kehitykselle on tärkeää saada myös isältä aikaa ja hyväksyntää.

Kuvaamasi keinottomuus on tunne, jonka nuoret siirtävät kapinoimalla usein sujuvasti vanhemmille silloin, kun tuntevat itse avuttomuutta oman muuttuvan kehonsa, tunnetilojensa ja toisaalta avoinna olevan, toisaalta pelottavan maailman edessä. Kun tytär ei osaa nimetä yhtään konkreettista korjattavaa asiaa,  kertoo siitä, ettei sellaista asiaa ole, vaan hän itse rimpuilee monenlaisten tunteiden verkossa. Voisitte rauhallisina hetkinä ehkä kertoa tyttärelle omasta murrosiästä ja niistä  siihen liittyvistä monenlaisista tunteista.

Itsenäistymisvaiheessa oleva nuori tarvitsee vihan tunteita irtautuakseen läheisestä vanhemmasta. Tarmokkaasti vihatessaan nuori toimii juuri kuten kuvasit: tulkitsee kaikki vanhemman ominaisuudet, tekemiset ja sanomiset kielteisesti ja tuntee suorastaan uhaksi omalle itsenäisyydelleen sen, että antaisi vanhemmalle myönteistä palautetta tai osoittaisi välittävänsä tästä. Vanhemman osa tässä kuviossa onkin sitten epäkiitollinen: Pitäisi jaksaa antaa nuorelle kerta toisensa jälkeen nimiä hankalille tunteille, olla yhtä aikaa luja ja empaattinen, asettaa rajat ja palauttaa nuorta maan pinnalle tilanteen mukaan joustavin keinoin.  Ei todellakaan vähän vaadittu! Muistuta vaikeina hetkinä itseäsi siitä, että tämä on ohimenevä vaihe, joka parhaimmillaan lujittaa tyttären ja vanhempien tulevaa, aikuisempaa suhdetta.

Tutustu nuoren itsenäistymiskehitystä kuvaaviin Aggression portaisiin Kapinakirjasta. Kertomasi perusteella tyttäresi seisoo tukevasti Vallankumous -portaalla, joka on vanhemmalle haastava. Pohdi, mitkä asiat ovat niitä, joista kannattaa taistella (esim. nuoren lähteminen raivopäisenä ulos on estettävä) ja mistä asioista taas voit tinkiä. Nämä riidanaiheiden kolme koria (Ehdottoman tärkeä, Työstämisen väärti ja Ei niin tärkeä) löytyvät myös Kapinakirjasta. Tällainen asioiden luokittelu on tärkeää oman jaksamisesi kannalta, koska uupuneena voi ryhtyä taistelemaan vähäpätöisistä asioita, joihin reagointiaan myöhemmin itsekin ihmettelee.

Pyrkikää antamaan tyttärelle myönteistä palautetta hänelle sopivalla tavalla aina silloin, kun asiat sujuvat ilman isompaa kitkaa.  Vaikka hän ei näyttäisikään siitä välittävän, myönteiset sanat varmasi vaikuttavat hänen mielessään. Tarjotkaa hoivaa ja ystävällistä kosketusta. Ajan mittaan välittäminen ja rakkaus voittavat kyllä, ja myös tytön uhma todennäköisesti lievenee. Löytyykö lähipiiristä tytölle merkittävää aikuista, joka voi olla tukena tässä vaiheessa? Esimerkiksi isovanhempi tai kummi?

Pitäkää huolta omasta jaksamisestanne ja hyvinvoinnistanne!