Mitä voimme oppia aikaisemmista pakolaiskriiseistä Euroopassa?

Kun kaikki tuttu jää taakse

Oman kodin, työn, ystävien ja kotimaan menettäminen on sanoin kuvaamaton trauma. Tutkimusten mukaan sotapakolaiset kärsivät masennusoireista, mutta naiset kärsivät miehiä voimakkaammin.  Erityisesti naisten kohdalla masennus pahentui ajan mittaan.  Tutkimuksissa huomattiin sotapakolaisten kärsivän myös ahdistuksesta ja post-traumaattisesta stressireaktiosta. Myös tässä kohdin naisten kokemat oireet olivat miesten oireita voimakkaampia. Arvelen, että sotapakolaisuus voi aiheuttaa naisissa eristäytymistä ja yksinäisyyttä.  Usein naiset jäävät kotiin hoitamaan lapsia, eivätkä integroidu yhteiskuntaan työn tai opintojen kautta.

Sodan kärsimykset

Yleinen henkinen kärsimys, masennus, ahdistus ja PTSD olivat tyypillisiä 41 prosentille sotapakolaisista. Verrattuna valtaväestöön heillä oli selkeästi heikompi psyykkinen vointi, erityisesti naisten keskuudessa. 

Muita sotapakolaisuuden vaikutuksia olivat terveysongelmat, hellittämätön suru ja menetyksen tunne. Monilla oli itsetuhoisia ajatuksia. Vielä puolentoista vuoden kuluttua oman kotimaan jättämisestä lähes 40 prosentilla oli ainakin yhden mielenterveysdiagnoosin oireita. 

Miten sotapakolaisen hyvinvointiin voidaan vaikuttaa 

Tutkimusten mukaan kelvolliset asumisolot ja ravinto, oman kielen puhuminen ja perheen yhdistäminen paransivat sotapakolaisen hyvinvointia. Perustarpeista huolehtiminen oli tärkeää. Sopeutuminen ympäröivään yhteiskuntaan tuntui sotapakolaisista pelastukselta, mutta syrjityksi tuleminen uusissa elinoloissa murensi saavutettua parempaa oloa. Turvapaikkapäätöksen odottaminen koettiin erityisen raskaaksi.   

Työ on paras lääke?

Jos sotapakolaiset eivät saaneet tehdä työtä, opiskella tai oppia uutta ammattia, heidän itsetuntonsa madaltui ja he kokivat turhautumista ja epätoivoa. Säännöllinen työ, koulu tai harjoittelupaikka ehkäisivät psyykkistä pahoinvointia. Työttömien sotapakolaisten riski masentua oli lähes kaksinkertainen työllisiin verrattuna. Miesten hyvinvointi kohentui työnteosta naisia enemmän. Mitä heikompi sotapakolaisen psyykkinen vointi tutkimushetkellä oli, sitä epätodennäköisempää oli osallistuminen työhön tai opiskeluun. Vaikeus oppia paikallista kieltä vaikeutti kaikkea osallistumista.  Tämä voi helposti aiheuttaa kierteen, jossa osallisuuden puuttuminen vain voimistuu. Ehkä tässä kohdin voi todeta, että ”työ on paras lääke?”

Oman perheen merkitys on suurin

Haaste sotapakolaisten hyvinvoinnille oli yksin asuminen ja etäisyys oman perheen jäsenistä. Yksinäisyys heikensi osallisuuden tunnetta. Tutkimukset eivät vahvistaneet oletusta, että kantaväestöön tutustuminen, uudet ystävät ja vastaanottajien ystävällisyys olisivat vaikuttaneet riittävästi hyvinvointiin. Tämä osoittaa oman perheen ja oman kulttuurin tärkeyttä.

Oman kulttuurin toteuttamisen mahdollisuuksilla on suuri merkitys, ja samoin kokemuksella, että sotapakolaisten mukanaan tuoma kulttuuri on tervetullut.   

Miten voimme tukea sotapakolaisia 

Kukaan ei tiedä, miltä seuraavat päivät, viikot ja kuukaudet pakolaisten saapumisen kannalta tulevat näyttämään. Tulijoiden perustarpeiden turvaaminen on ensimmäinen asia. Toinen on tulijoiden oman kulttuurin, kielen ja heidän yhteisönsä osallisuuden tukeminen vieraassa maassa.  Jokainen voi omalta osaltaan suhtautua tulijoihin ystävällisesti ja kohdata heidät empaattisesti. Osa kotoutumista – vaikka se olisi vain väliaikaista – on kokemus siitä, että saa lohtua ja saa olla oma itsensä, myös vieraalla maalla.

Lähteet: 

Front Psychiatry. 2021; 12: 643704. Published online 2021 Mar 18.  

Hajak, V.L et.al (2021): Systematic Review of Factors Affecting Mental Health and Well-Being of Asylum Seekers and Refugees in Germany 

sekä psykoterapeutti Heli Vaarasen kokemuksia monikulttuurisesta psykoterapiatyöstä 2008 – 2022