Miten kerron vaarallisista aikuisista?
Kun lapselle opetetaan ja hänen kanssaan harjoitellaan keinoja toimia pelottavassa tilanteessa, lapsi saa työkalun ja taidon. Hän oppii, ettei hän ole täysin toisten armoilla, vaan voi itse yrittää toimia opetetulla tavalla. Se antaa rohkeutta sekä luottamusta siihen, että asioihin voi vaikuttaa. Se antaa myös turvaa: minun vanhempani tietää, miten pitää toimia.
Lapsen seksuaalikasvatus on tärkeä osa kasvatusta, ja se vaikuttaa hänen ajatuksiinsa seksuaalisuudesta läpi elämän. Vaikeimmaksi asiaksi seksuaalikasvatuksessa koen lapsen valistamisen vaarallisista aikuisista. Omien lapsuudenkokemusteni vuoksi ajattelen sen kuitenkin olevan erittäin tärkeää. (vanhemman vastaus)
Lasta ei kannata säikyttää. Harjoittele puhumaan vaarallisista aikuisista ilman, että menet itse pelkotilaan. Lapsi omaksuu sinulta asenteen: luottavaisen olon tai paniikin tunteen. Pelkoa ei kannata opettaa, sillä pelottava asia vain pelottaa, eikä sitä uskalla silloin edes ajatella. Aikuisen hätä tai pelko näkyy ja kuuluu äänestä ja se pelottaa lasta eniten! Pysy itse rauhallisena.
Varottelu ja pelottelu voi olla haitallista, jos vain hoetaan ”Muista varoa, ole varovainen!” Siitä lapsi ei saa voimaa, hyvää asennetta tai taitoja. Lapsi saattaa säikähtää. Lapsi tietää olevansa pieni ja aikuisten armoilla. Silloin lasta pelottava aikuinen aiheuttaa paniikin ja se ei auta lasta.
Pahoista aikuisista pitää kertoa pelottelematta, mutta se on vaikeaa, koska se on yksi eniten itseäni pelottavista asioista. 80-luvulla puhuttiin “namusedistä” ja tapahtui Myllypuron “Jammu”-tapaus, silloin media toi todella voimakkaasti julkisuuteen pahat aikuiset. (vanhemman vastaus)
Puhele etukäteen. Anna lapselle tietoa, taitoja ja myönteinen, itseä arvostava ja suojaava asenne omaan kehoon. Jos asioista on lapsen kanssa puhuttu, hän pystyy helpommin tunnistamaan oudon tilanteen ja saattaa muistaa tärkeät sanat: Nyt pitää sanoa ei ja lähteä heti pois! Tämän taidon voi lapselle opettaa jo aika pienenä.
Kun lapsella on sanoja ja tietoa, hän myös uskaltaa paremmin kertoa, jos jotakin ikävää on tapahtunut. Lapsi oppii sen asenteen, että loukkaavasta tai pelottavasta kosketuksesta voi puhua. Lapsi saattaa muuten tuntea häpeää ja syyllisyyttä, jos jotakin outoa on jo tapahtunut, ja hän on ollut siinä mukana. Vaarallinen aikuinen usein myös yrittää lahjoa tai pelotella lapsen vaikenemaan. Tästäkin kannattaa lapselle puhua ja aina kertoa mitä sitten voi tehdä. Näin antaa lapselle toimintamalleja ja taidon. Pelkkä varottelu tuntuu helposti vain pelottelulta.
Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto
Lue myös: