Miten säilyttää rauha eron keskellä
Belgian erokoulun mukaan 90 prosenttia eron jälkeisistä riidoista on seurausta epäonnistuneella tavalla annetusta eroilmoituksesta. Yhtäkkinen ”lappu pöydällä” tai sosiaalisen median kautta viestitetty eroilmoitus on loukkaava. Se ei anna toiselle aikaa neuvotella tai yrittää pelastaa tilannetta. Leuveninkatolisen yliopiston ja Gentin yliopiston yhteistyönä tehdyssä IPOS scheidingssonderzoek -tutkimuksessa tutkittiin laadullisesti yhteensä 2 000 eron läpikäynyttä aikuista ja lasta. Heiltä koottiin tietoa erokonflikteja lieventävistä tekijöistä.
Tutkimusten pohjalta eroa haluavan tulee selittää, miksi hän haluaa eron. Jätettävälle on annettava mahdollisuus sanoa, mitä hän kokee voivansa tehdä toisin. Tämä on erittäin vaikeaa tehdä. Jättäjä pyrkii tavallisimmin mahdollisimman nopeasti eroon, sillä hän pyrkii lyhentämään omaa tuskaansa ja syyllisyyttään sekä välttämään toisen tunnereaktioita.
Erotyöskentelyssä tehdään koko elämää koskettavia päätöksiä ja valintoja. Siksi olisi pyrittävä pitkän aikavälin rauhaan, sopuun, sovintoon. Nopeasti eroon -ajattelu kiinnittää eroavan parin toisiinsa tunnesitein, sillä loukkaantuneet tunteet eivät jätä rauhaan vuosikymmeniin.
Aikaa neuvottelulle
Eroa haluavan tulee antaa jätettävälle aikaa neuvotella ja selittää, miksi tämä ei halua erota. Joskus ensimmäinen avoin keskustelu tulee niin myöhään, että parisuhteelle on enää vähän tehtävissä. Silti kummankin on kuunneltava toisiaan reagoimatta. Tämä on yksi vaikeimmista keskusteluista, joihin elämässään voi joutua. On hyvin rankkaa kuunnella. Erokeskustelussa on erotettava toisistaan tosiasiat, tunteet, uskomukset ja toiminta. Parisuhteesta tulee puhua erotilanteessa siksi, että ihminen pyrkii luontaisesti oikeudenmukaisuuteen ja tasapainoon ihmissuhteissaan. Molemmille on tehtävä näkyväksi se, mitä kumpikin on antanut parisuhteelle ja perheelle. Ihmissuhteiden välinen etiikka perustuu antamisen ja saamisen tasapainoon. Eroavien on tunnustettava se, missä kohdin toinen on yrittänyt parhaansa.
Lapsi on lojaali molemmille vanhemmille eron jälkeen. Kun molemmat vanhemmat antavat lapselle luvan rakastaa myös toista vanhempaa, esimerkiksi myös jättäjävanhempaa tai uskotonta vanhempaa, lapsi ei joudu lojaalisuusristiriitaan. Tämä on ratkaisevaa hänen hyvinvoinnilleen. Isovanhempia sekä äidin että isän puolelta tarvitaan muodostamaan neutraali vyöhyke. Isovanhemman tehtävä on tarjota hyväksyntää ja turvallisuutta lapsille. Lapsen turvallisuudentunnetta lisää se, että isovanhempi tukee lastenlastensa biologista äitiä ja isää neutraalisti myös eron jälkeen. Vastuullinen isovanhempi ei osallistu eroon lietsomalla negatiivisia tunteita ex-puolisoiden välille tai lapsenlapsen ja tämän toisen vanhemman välille.
Vaikka puolisot purkavat parisuhteensa, heidän vanhemmuussuhteensa jatkuu. Jaettavia ja yhteisesti hoidettavia asioita eronneilla on eron jälkeen enemmän kuin ennen eroa. Jos erossa on lapsia, he ovat aina etusijalla. Asumisjärjestelyt tehdään lasten parhaaksi. Tätä uutta ajatusmallia aikuisten on syytä harjoitella eron jälkeen vaikkapa hyvän psykoterapeutin puheilla.
Rauhanistunnot avuksi
Jos parilla on eron jälkeen enemmän ongelmia kuin ennen eroa, se kertoo siitä, että tunnesidettä ja parisuhdetta ei ole onnistuttu purkamaan. Tämä voi muodostua eliniän kestäväksi ongelmaksi. Pariterapeutti voi auttaa pareja eroamaan tunneperäisesti, auttaa heitä hyväksymään eron. Rauha ja hyväksyntä tarvitaan, jotta kummatkin pääsevät eteenpäin. On erotettava toisistaan lause ”haluan eron” ja lause ”hyväksyn eron”. Erorauhaan tähtäävässä erossa molemmilta odotetaan neuvottelun tuloksena toteamusta: ”Hyväksyn tämän eron.” Tämä on vaikea ja työläs prosessi, muttei yhtä vaikea kuin elämänpituinen riita.
Avioeron tarkoitus on purkaa parisuhde ja tunnesuhde vanhempien välillä, vaikka muu yhteistoiminta jatkuu aktiivisena. Jäljelle jää toiminta lapsen parhaaksi kahden, tunnesuhteestaan luopuneen aikuisen välillä.
Erotutkija ja erosovittelija Robert Emery (2006) jakaa kirjassaan Renegotiating Family Relationships eron kokeneet kolmeen ryhmään. Yhteistyökykyinen eronnut pari suojelee lasta, osallistuu lapsen kasvatukseen ja juhliin, ja kykenee asettamaan omat ongelmansa sivuun. Toinen ryhmä eronneita vanhempia on etäinen pari. He eivät ole ystäviä, mutteivät vihollisiakaan. Katkera eronnut pari puolestaan ei ole purkanut emotionaalista parisuhdettaan. Tämä on kaikkein vaikein ja lapsille haitallisin erotyyppi.
Eron ympärillä on tapana vedota oikeuksiin. On lapsen oikeus tavata molempia vanhempiaan ja vanhemman oikeus tavata lastaan. Oikeuksien välille tarvittaisiin hierarkia, jossa tärkein oikeus olisi vanhemman ja lapsen oikeus turvallisuudentunteeseen, rauhaan. Tästä ei voisi tinkiä muiden oikeuksien nojalla. Ajatus Belgian mallissa on tehdä ero tavalla, joka on inhimillinen ja emotionaalisesti kestävä. Luopuminen yhtenäisen perheen unelmasta on ihmisen elämän suurin järkytys, jota voi lieventää asiallisella, erorauhaa edistävällä toiminnalla eron yhteydessä. Eron vaikutuksia perheenjäsenten elämään voi minimoida. Esimerkiksi Australian eromallissa suositellaan, että vanhemmat eivät eron vuoksi muuttaisi kolmea kilometriä kauemmas toisistaan.