Miten suhtaudun unnutukseen?
Nimeä lapselle ne paikat, jotka ovat omia ja joita hän voi koskea yksin ollessaan. Kun unnutuksella on ääneen sanottu nimi, lapsi oppii, että siitä voi ja saa puhua. Silloin hänen on helppo oppia taitoja, sääntöjä ja oikeita asenteita tähänkin asiaan liittyen. Myös muita sanoja voi keksiä, kuten nyplääminen, räpeltäminen, koskeminen tai mikä omassa perheessänne tuntuu tutulta.
”Yritän painottaa positiivista puolta, ei ole likaista tai “tuhmaa” itsetyydytykseen puuttuessa, siinä painotetaan yleisiä kohteliaita tapoja muita kohtaan; siksi unnutus julkisesti ei sopivaa.” (ammattilaisen vastaus)
Ole turvallinen, salliva ja hyväksyvä. Alle kolme vuotias tarkkailee ja huomaa herkästi aikuisen tunteet. Lapset kokevat jopa vahvemmin sanattomat viestit kuin puheen. Niinpä ilmeet, eleet, äänensävy ja tunnelma kannattaa pitää rauhallisena.
”Koitan välttää puuttumista unnutukseen, ellei sitä ole esim. ruokapöydässä tai jos se selkeästi häiritsee muita. Selitän lapsille, että unnutus on hyväksyttävää “tuntuu hyvältä”, mutta koitan liittää sen sellaisiin tilanteisiin, jossa lapsella on rauha (lepohetki tms.)”. (ammattilaisen vastaus)
Jos lasta kielletään koskemasta jotain aluetta kehostaan, hänelle tulee helposti kielteinen kuva tästä ruumiinosasta. Lasta tulee kannustaa ja kehua, mutta myös ohjata ja opettaa, mitkä asiat ovat ok, missä ja milloin ja mitkä eivät. Anna lapselle mahdollisuus tutkia itseään rauhassa.
Voit sanoa: ”Ai, oma pimppi/pippeli löytyi sieltä. Se on varmaan kiva paikka!” Mutta voi myös kertoa samalla näiden alueiden olevan omia juttuja. Niitä voi kosketella, mutta aina omassa rauhassa, esimerkiksi nukkumaan mennessä tai kylvyssä, ei julkisilla paikoilla, ruokapöydässä tai muiden läsnä ollessa.
”Itsetyydytys kuuluu varmasti elämään jossain vaiheessa kehitystä, mutta se, missä se on sallittua tehdä, on sitten yksityisesti.” (ammattilaisen vastaus)
Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto