Miten suhtautua pienen lapsen seksuaalisuuteen?

“Positiivisia ehkä kuitenkin. On ilmeistä nähdä, miten se kehittyy lapsuudessa. Ei tarvitse olla Einstein havaitakseen sitä, että seksuaalisuus on olemassa jo lapsena. Se on vain eri muodossa kuin aikuisilla.” (vanhemman vastaus)

 

“Onhan se tietysti hieman hankala aihe, kun itselle kotona oppi on tullut lähinnä kirjojen kautta eikä vanhemmat ole asiasta olleet niin valmiita puhumaan.” (vanhemman vastaus)

 

“Muistikuva jostain 4–6 vuoden väliltä sellainen, että olin kömpinyt vanhempien kainaloon nukkumaan, ja äitini sanoi jossain kohtaa, että “kädet pois housuista”. En tarkemmin muista, mikä tilanne tuota edelsi, mutta se kuvaa aika hyvin koko lapsuudenkodin ilmapiiriä: asioista ei puhuttu, paitsi jos oli ihan pakko kieltää.” (vanhemman vastaus)

Tunteet ovat tavallisia

Kaikki aikuiset haluavat suojata ja ohjata lastaan parhaalla mahdollisella tavalla. Erilaiset tunteet ovat kuitenkin luonnollisia, eikä niitä tarvitse pelästyä. Tieto ja hyvät materiaalit ja mallit voivat tässä auttaa.

“Ristiriitaisia; toisaalta kaikki on niin luonnollista, mutta toisaalta on vaikea ajatella asioita eri tavalla kuin miten on itse asiat lapsena kokenut/kuullut. Ei haluaisi toistaa samoja “virheitä”, joita omat vanhemmat tekivät, mutta osaako kuitenkaan tehdä/sanoa toisin.”  (vanhemman vastaus)

 

“Positiivisia: Näen sen (seksuaalikasvatuksen) mahdollisuuksien paikkana rakentaa hyvää itsetuntoa ja onnellista elämää, joka kantaa pitkälle. Lapsen seksuaalisuus on myös innostavaa: se tutustumisen seurailu on kiehtovaa, kun häpeä ei vielä ole päässyt pesiytymään uteliaisuuden kylkeen.”  (vanhemman vastaus)

Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto