Murrosikäisen vanhemmuus on asennekysymys
Olette yhdessä aloittamassa antoisaa, mielenkiintoista ja haastavaa matkaa kohti sinulle tuttua, mutta nuorelle vielä kartoittamatonta aikuisuuden maailmaa. Matka tarjoaa:
• karikoita ja iloa niistä selviytymisestä
• nuorellesi uusien tuntemattomien alueiden löytöretken
• sinulle ylpeyden löytöretkeilijästä ja siitä, että saat olla mukana antamassa kiintopisteitä, kun nuori piirtää omaa karttaansa…
vai onko silmissäsi kauhuskenaario:
Kotiisi on ilmestynyt lapsesi niminen ja (ainakin suurin piirtein) näköinen olio. Minkäänlaista yhteistä kieltä tai yhteyttä tähän kummajaiseen ei löydy. Äkkiä kotonasi:
• mökötetään, kiroillaan, nimitellään ja paiskotaan ovia
• ilmenee tupakka- ja alkoholikokeiluja tai koulusta lintsaamista
• tullaan ja mennään sinusta piittaamatta
• olion kainalossa on joku eri (tai samaa) sukupuolta oleva toinen kummajainen
Vanhemmuus on palkitseva ja hauska asia
Vanhemman asennoituminen murrosikään luonnollisena ja mielenkiintoisena vaiheena elämässä helpottaa niin nuorta kuin vanhempaakin. Jokainen onnistuneesti läpi käyty konflikti ja kehityskriisi on voitettu haaste. Murrosikäisen vanhemmuus on hieno asia – palkitseva ja myös hauska.
Joka perheessä tulee myös haastavia ja vaikeita tilanteita. Vanhemmillakin on edessä kasvun paikka. Miten pärjään omien hämmennyksen, surun tai kiukun tunteideni kanssa?
Vanhemmilta vaaditaan uudella lailla yhteispeliä, parisuhdekin voi joutua koetukselle. Nuori on omasta mielestään yhtäkkiä iso eikä tarvitse enää vanhempiaan. Kuitenkin hän on vielä keskeneräinen: Nuori tarvitsee aikaa ja tilaa kehittymiselleen, suojaavat rajat ja perusasioiden suomaa turvaa.
Kirjoittajat: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto
Lue lisää aiheesta artikkelista Iloa vanhemmuudesta.