Myyttejä lasten seksuaalikasvatuksesta
Toinen myytti on se, että kehossa olisi niin yksityisiä paikkoja, ettei niistä voi puhua. Kaikki paikat voidaan kuitenkin nimetä, ilman että puhuttaisiin liian yksityistä tai seksuaalisista asioista. Jos vanhemmat eivät puhu näistä asioista mitään, pikkulasta ”valistavat” niin ikätoverit, isommat lapset ja nuoret, kuin satunnaiset, kysymysten aikana paikalla olevat aikuiset, kuten isovanhemmat ja naapurit – eli koko kylä. Lisäksi media tavoittaa heidät päivittäin. Kannattaisi olla olemassa kotona luvalliset sanat ja nimet näille paikoille niin, että lapsi erottaa ne kirosanoista tai osaa kertoa, jos sukuelimissä on jotain vaivaa.
Kolmanneksi osa haluaa rajata seksuaalikasvatuksen vain kotiin. Väestöliiton tutkimuksen mukaan vanhemmillakin on paljon kysymyksiä milloin ja miten pitäisi antaa tietoa. Hekin kaipaavat itselleen aiheesta tietoa, oikeita sanoja ja malleja. Tilastokeskuksen mukaan pienten lasten seksuaalisen hyväksikäytön rikostilastot eivät laske. Tiedetään, että lasta hyväksikäyttävä henkilö on useimmiten lähipiiristä. Niinpä kodin ja lähipiirin aikuisten lisäksi lasten tulisi kuulla turvataidot ja kehotunnekasvatus jo varhaiskasvatuksessa. Se tarkoittaa kaikkien lasten suojaamista.
Tutkimuksemme mukaan nyt päiväkodeissa ja varhaiskasvatuksessa on tilanne, jossa ammattilaisten koulutus ei vastaa käytännön tarpeita lapsen seksuaalisen kehityksen suojaamisessa ja tukemisessa. Lapsen normaalista kehityksestä kumpuavasta uteliaisuudesta lasta voidaan rankaista ja tuomita. Toisaalta lapsen oireilu sairauden tai kaltoinkohtelun vuoksi voi jäädä tunnistamatta ja vaille apua. Tilanne on turvaton pikkulapsille ja perheille. Vuonna 2017 lainvoiman saant varhaiskasvatussuunnitelma sisältää kaikki kokonaisvaltaisen, ikätasoisen seksuaalikasvatuksen elementit.
On aika herätä pienten lasten seksuaalioikeuksien tunnustamiseen ja kokonaisvaltaisen kehityksen, terveyden ja hyvinvoinnin tukeen ja turvaamiseen!
Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto
Osa tekstistä julkaistu aiemmin Väestöliiton blogissa 31.5.2017 Pimppikö häpeä?