Näin kannustat lasta painostamatta

1. Lapsi on ujo

5-vuotias poikani on luonteeltaan ujo, hän arastelee uusia tilanteita ja vieraille ihmisille puhumista. Tuttujen keskuudessa hän on hyvin iloinen ja puhelias. Jos joku vieras aikuinen kysyy häneltä esimerkiksi, mitä hän teki viikonloppuna, lapseni pälyilee ympärilleen eikä vastaa mitään. Välillä tuntuu, että hän menee niin lukkoon, ettei hän edes osaa tuolla hetkellä vastata kysyjän esittämään kysymykseen. Pitäisikö minun kannustaa lastani puhumaan näissä tilanteissa?

Arka lapsi hyötyy siitä, että vanhempi tukee ja kannustaa häntä uusissa tilanteissa, mutta liian ronski eteenpäin työntäminen voi olla lapsen kannalta haitallista. Jos lasta yrittää muuttaa väkisin, hän voi kokea, ettei hän kelpaa sellaisena kuin on.

Yksilöllinen temperamentti näkyy pienestä alkaen. Ei ole olemassa hyvää tai huonoa temperamenttia, vaikka nykymaailmassa voi tuntuakin siltä, että sosiaalisesti lahjakkaita ja ulospäin suuntautuneita lapsia suositaan. Vanhemmille ei ole aina helppoa suhtautua lapsen estyneisyyteen, jos se on itselle kovin vierasta. Joillekin vanhemmille ujous taas on vaikea asia siksi, että samaa ominaisuutta on ehkä itsessään halunnut muuttaa tai kehittää.

Lasta voi auttaa ujostumista herättävissä tilanteissa. Uusista tilanteista, kuten vieraiden ihmisten tapaamisesta, voi jutella lapsen kanssa etukäteen. Voi pohtia mitä tunteita asia lapsessa herättää ja toisaalta kuinka tilanteessa voisi toimia. Lapsen on myös hyvä tietää, että aikuisetkin kokevat hämmentäviä ja jännittäviä tilanteita.

On äärimmäisen tärkeää tuoda esiin, että lapsi saa olla juuri sellainen kuin on ja uusia tilanteita ja asioita voi opetella kohtaamaan rauhassa.

2. Haluaisin, että lapsellani olisi harrastus

Haluaisin avata ovet musiikin maailmaan lapselleni, mutta 7-vuotias tyttäreni on yhtä vastahakoinen pianotuntien kanssa kuin minä aikoinani. Onko huono juttu, jos ”pakotan” hänet pianotunneille? 8-vuotias poikani taas harrastaa jalkapalloa. Joka kerta ennen treenejä hän vastustaa sinne menemistä, mutta treenin jälkeen vaikuttaa ihan iloiselta ja tyytyväiseltä siihen, että lähti kuitenkin pelaamaan. Silti jatkuva taistelu treeneihin lähtemisestä tuntuu pahalta. Mitä pitäisi tehdä?

Näissä esimerkeissä herää kysymys, mitä lapsi haluaisi tehdä harrastuksen sijaan? On tärkeää keskustella lapsen kanssa, mitä hän aidosti ajattelee harrastuksestaan. Onko se asia, jota lapsi haluaa tehdä vai aistiiko lapsi, että vanhempi haluaa hänellä olevan tällaisen harrastuksen? Jo nuoretkin lapset tiedostavat, minkälaisia asioita he osaavat, kykenevät ja haluavat tehdä ja mitkä tuottavat mielihyvää ja mitkä taas tuottavat enemmänkin haasteita ja stressiä.

Vanhemman on hyvä kertoa lapselle, miksi on tärkeää harrastaa tiettyä harrastusta. Voi kertoa, että on itse nauttinut kovasti musiikista ja toivoo, että lapsikin kokisi samanlaisia asioita omassa elämässään. On kuitenkin koetettava olla tarkkana, että ei ohjaa lasta toteuttamaan vain aikuisen omaa toivetta ja miellyttämään vanhempaa. On siis tärkeää tuoda esiin, että harrastuksen pitäisi olla lapsen oma, mieluisa juttu. Joskus voi kuitenkin myös olla niin, että vasta aikuisena osaa täysin arvostaa lapsuudenaikaista harrastustaan.

Lapselle voi kertoa, että harrastukset ovat tärkeitä, jotta elämässä ei olisi ”vain” koulua, tv:n ja netin katselua ja arkisia töitä. Lapselle voi myös puhua siitä, että ystävyyssuhteita pääsee luomaan ja ylläpitämään harrastusten kautta ja samalla oppii uusia taitoja ja kartuttaa rohkeutta.

On kuitenkin tärkeää kuulla ja havainnoida lastaan siinä, kuinka väsynyt lapsi on harrastuksen jälkeen. Mikäli lapsi on selvästi väsynyt, koulutyö kärsii, tai muuten vain tuntuu siltä, että kyseinen harrastus ei ole juuri minun lapselleni soveltuva, on syytä vakavasti pohtia harrastuksen päättämistä. Jos harrastus on kivaa, lapsen kasvoilla on iloinen ilme harrastuksen päätyttyä, ei ahdistunut tai surullinen katse. On tärkeää kuulla oman lapsen toiveita ja katsoa, jääkö tilaa myös tavalliseen leikkiin yksin, ystävien ja koko perheen kesken.

Monet lapset ovat äärimmäisen herkkiä lukemaan ympäristön, ja erityisesti vanhempiensa viestejä liittyen tekemiseen ja suoriutumiseen. Lapsi voi tehdä omia, ”vääriä” johtopäätöksiä siitä, että vain suoriutumisella, tekemisellä ja erilaisten harrastusten kautta lapsi saa arvostusta ja kunnioitusta osakseen. Ns. pyjamapäivien viettäminen yhdessä loikoillen ja nauttien on aivan yhtä arvokasta aikaa kuin pitää koko perheen siivouspäivä tai harrastaa monenlaisia harrastuksia.

3. Lapsen kiinnostus asioihin ei säily

9-vuotias tyttäreni vaihtaa harrastusta muutaman kuukauden välein. Ensin hän on tosi innostunut uudesta harrastuksesta, mutta parin kuukauden jälkeen into lopahtaa ja hän haluaa kokeilla jotain muuta. Pitäisikö minun vaatia lasta valitsemaan jonkun yhden harrastuksen, jonka kanssa hän olisi pitkäjänteisempi?

Lasta tulee opettaa kokemaan ja näkemään monenlaisia asioita ja tutustumaan elämään. Toisaalta lapsia pitää kannustaa myös pitkäjännitteisyyden harjoittamiseen.

Nykymaailmassa voi usein tulla tunne siitä, että kaikki halutaan juuri nyt ja että kaikkea tulee kokea ja kokeilla. Kyseisessä tilanteessa voisi tyttären kanssa pohtia, mitkä asiat ovat aidosti niitä, joista hän nauttii. Vanhemmat voivat yhdessä lapsen kanssa harkita ja kartoittaa lapsen kiinnostuksen kohteita ja valita niistä muutaman, joita sovitun ajan kokeillaan ja harrastetaan. Vanhemmat voivat sopia lapsen kanssa, että vasta kokeilujakson jälkeen päätetään, onko harrastus jatkamisen arvoinen.

4. Oppia koulussa vai jo aiemmin?

Lapseni on nyt eskarissa. Hän pitää numeroista ja kirjaimista ja osaa auttavasti lukea ja laskea. Ihan hirveästi näiden taitojen oppiminen ei häntä kuitenkaan kiinnosta. Pitäisikö minun ohjata häntä harjoittelemaan laskemista, lukemista ja kirjoittamista, jotta hän osaisi nämä taidot kunnolla jo kouluun mennessään?

Esikoululaisen maailma voi olla hankala. Lapsi ymmärtää, että hän on jo tavallaan iso ja että häneltä vaaditaan erilaisia asioita kuin edellisenä vuotena.

Esikoulussa opetellaan ja valmistaudutaan kouluun ja aletaan tehdä vaikeampia tehtäviä. Lapsi alkaa konkreettisesti ymmärtää, että koulumaailma lähestyy. Tämä tuottaa jännityksen tunteita monelle esikoululaiselle jo hyvin varhaisessa vaiheessa. Toisaalta lapsi kokee, että hän on vielä hyvin pieni ja avuton, toisaalta hän kokee itsensä isoksi ja taitavaksi. On tärkeää, että vanhempana tukee ja kannustaa lastaan kaikissa asioissa, vaikka niihin vielä liittyisi haasteita ja harjoituksen tarvetta. Oppimiseen liittyvien asioiden pitäisi olla lapselle esikoulussa ja alakoulussa olla mielekkäitä ja pakolla oppimista ja vertailua pitäisi välttää.

Esimerkin vanhemmat voivat kannustaa lasta ja luoda tilanteita, joissa lapsi pääsee harjoittelemaan kyseisiä taitoja, mutta suurta painoarvoa näiden asioiden opetteluun ei kannata kotona eskarivaiheessa laittaa. Vanhemman tärkeämpänä tehtävänä on olla läsnä lapselleen arjessa, tukena ja turvallisena aikuisena. Illat ja viikonloput kannattaa käyttää leikkimiseen, hauskanpitoon ja yhdessäoloon opiskelun sijaan. Toki leikin ohella voi vaikka laskea kukan terälehtiä ja oppia näin uusia asioita.

Aikanaan koulussa opetellaan rauhassa ammattilaisen kanssa kaikkia kysyjän mainitsemia taitoja, kuten lukemista, kirjoittamista ja laskemista. Esikouluvuoden aikana ei vielä niitä tarvitse opetella – paljon tärkeämpää on herättää innostus oppia lisää maailmasta.

5. Teiniä ei paljon kiinnosta

Lapseni ei ole kiinnostunut koulusta ja haluaisi jatkaa yläkoulun jälkeen ammattikouluun. Minä ajattelen, että lapsi voisi kiinnostua lukuhommista, kunhan vähän kasvaa. Haluaisin lapsen menevän lukioon, jotta kaikki ovet pysyvät auki murrosiän ajan. Onko ok painostaa lapsi lukioon?

Nuoren kanssa aikuisen on hyvä olla erityisen tarkkana siitä, mitä nuori aidosti itse miettii ja pohtii. Miksi juuri tietty koulu voisi olla hänelle soveltuva? Jotkut nuoret ovat hyvinkin valveutuneita miettimään itseään ja osaamistaan ja tietävät mihin alalle haluavat suuntautua ja mitä kouluja haluavat käydä. Toiset nuoret taas eivät koe itseään vielä kovin varmaksi ja tarvitsevat aikuisen tukea pähkäilyilleen.

Pakottaminen tai painostaminen eivät ole hyviä tapoja pohtia nuoren tulevaisuutta. Jos aikuinen itse on epävarma asian suhteen, kannattaa nuoren keskusteluavuksi pyytää koulun opettajaa, oppilaanohjaajaa, tai kuraattoria. Aikuisen kannattaa kertoa avoimesti ja rehellisesti omat mielipiteensä nuorelle ja korostaa sitä, että toivoo lapselleen ja nuorelleen vain parasta mahdollista.

Nuorelle kannattaakin jutella siitä, miksi itse on valinnut tietynlaiset opiskelu- ja työelämän reitit tai mahdollisesti minkälaisia virheitä tai mutkia on omalla koulutuspolullaan kohdannut. Nuoresta voi olla lohdullista kuulla, että vaikka nyt tekee tietyn valinnan opintojen suhteen, voi aina myöhemmin tehdä myös uudenlaisia ratkaisuja.

Nuorelle on hyvä kertoa myös nykypäivän koulutus- ja työmaailman realiteeteista, kuten kaksoistutkinnoista eli ammatillisen tutkinnon ja lukion yhdistämisen mahdollisuudesta, mutta myös toisaalta siitä, että opiskelu on elinikäinen prosessi: me opimme koko ajan uutta ja voimme aina myös hakeutua tarvittaessa uusille koulutusurille, jos sitä haluamme.

Kirjoitus on julkaistu alun perin Ylen Marja Hintikka Live- verkkosivuilla.

Julkaistu 30.10.2018

Päivitetty 25.7.2022