
Narsistin uhri
Kun yhdellä on tarve hallita toista ja hän oikeuttaa itsensä tekemään toiselle ihmiselle mitä ikinä haluaa, hän ymmärrettävästi tarvitsee jonkun, joka on valmis sopeutumaan alistetun rooliin.
Olennaista on ymmärtää, että sekä alistaja että alistettu, niin narsisti kuin hänen uhrinsa ovat itse uhreja molemmat. Kumpikaan ei ole voinut oppia luottamaan siihen, että ”minä olen arvokas omana itsenäni”. Narsisti hakee ylemmyyden ja arvon tunnetta alistamalla toista ihmistä. Alistuja toistaa omaa arvottomuuden ja mitättömyyden tunnettaan suhteessaan narsistiseen kumppaniinsa.
Sekä narsistilla että hänen uhrillaan on samanlainen käsitys ympäröivästä maailmasta. Narsisti uskoo, ettei keneenkään voi luottaa. Narsistin mielestä ympäröivää maailmaa pitää hallita manipuloimalla sitä. Yhtä lailla alistuja uskoo, ettei ympäristöön voi luottaa. Alistujalle ainoaksi keinoksi jää sopeutuminen. Hän joutuu elämään kuin tulivuoren juurella. Hän kuuntelee herkällä korvalla, milloin tulivuoresta alkaa kuulua jylinää ja toimii sen mukaan.
Narsistisessa parisuhteessa kummaltakin puuttuu hyvän parisuhteen perusta, joka on siinä, että ihminen voi saada rakkautta ja ihailua. Hän voi saada varmistuksen omasta arvostaan ja tunteen siitä, että toiseen ihmiseen voi luottaa ja häneltä voi saada tukea. Narsistinen parisuhde ei anna edellytyksiä kasvulle ja kehitykselle, vaan vie molempia osapuolia huonompaan suuntaan, kohti yksinäisyyttä ja katkeruutta.
Jos narsismin varjossa elänyt ihminen päättää erota, irtiotto antaa parhaimmillaan mahdollisuuksia tutkia itseään sopeutujana. Olennaista on se, että ei jää loppuiäkseen katkerana syyttämään puolisoa elämän pilaamisesta. Mahdollisen eron jälkeen voi rakentaa elämäänsä uudella tavalla, uudelle pohjalle. Omaa itseään voi tutkiskella vaikkapa psykoterapeutin kanssa keskustellessa. Uusi tilanne antaa mahdollisuuksia kasvuun ja kehitykseen, edellyttäen, että lähtijä ei jää menneisyyden asioiden vangiksi.
Narsistina tai uhrina voi olla niin mies kuin nainen. Kummankin on mahdollista päästä uhrin asemasta pois, jos on valmis tekemään sen eteen työtä. Kun lähtijä käsittelee sopeutumistaan ja ymmärtää sen juuria, syntyy uudenlainen mahdollisuus olla suhteessa toisiin ihmisiin ja läheisiin.
Kirjoittaja: Keijo Markova, psykologi, työskennellyt aiemmin Väestöliitossa