Nuoret ja huumeet

Vanhempia huolestuttaa:

• onko huumeita tarjolla ja saatavilla omalla asuinalueella?
• kokeilevatko kaikki nuoret / oma nuori huumeita?
• miten käytön voi ehkäistä?
• miten käytön voi tunnistaa?

Huumausaineiden käytöksi katsotaan:

• liuottimien, liimojen tms haistelu – imppaaminen
• lääkkeiden käyttäminen päihtymistarkoituksessa ilman asiankuuluvaa reseptiä tai yhdessä alkoholin kanssa
• “perinteisten” huumeiden (kannabistuotteet, heroiini, kokaiiini, LSD, amfetamiini ja näiden johdannaisten) käyttö.

Vuoden 2011 Kouluterveyskyselyn mukaan kannabiskokeilut ovat arkipäiväistyneet nuorten elämässä: Ainakin kerran kannabista oli kokeillut 7% peruskoulun pojista ja 5% tytöistä, 11% lukiolaispojista ja 9% -tytöistä sekä 19% ammattiin opiskelevista pojista ja 17% tytöistä.

Hyvä itsetunto auttaa ehkäisemään kokeiluja

Paras ennaltaehkäisy nuoren huumekokeiluille on hyvä itsetunto ja toiveikas kuva tulevaisuudesta. Jos nuori pitää itseään arvokkaana, hän ei halua vahingoittaa itseään tai pilata suunnitelmiaan päihteiden tai huumeiden vuoksi. Myös tupakoinnin ja alkoholin käytön ehkäiseminen on tarpeen, sillä päihdekokeiluja ei juuri koskaan aloiteta huumeista.

Kotona on hyvä keskustella myös huumeista ja kuulostella nuoren asenteita. Kavereilta tai Internetistä nuori voi saada huumeita suosivaa ”markkinointitietoutta”. On tarpeen oikaista nuoren käsityksiä ja kertoa, että kaikki netistä saatava tieto ei ole totta. ”Laillisiin” päihteisiin yhteiskunta velvoittaa merkitsemään varoitukset niiden vaarallisuudesta.

Pääkaupunkiseudulla ja suurimpien kaupunkien läheisyydessä useammille nuorille on tarjottu huumeita kuin maaseudulla. Ystävät tai tuttavat tarjoavat huumaavia aineita nuorille useammin kuin tuntemattomat. Useimmiten nuori kokeilee huumeita ensimmäisen kerran alkoholia nauttineena kotibileissä tai ravintolassa ystävältä tai tuttavalta saadulla huumaavalla aineella.

Nuoren on tärkeää miettiä etukäteen asennettaan huumeisiin ja valmistautua tilanteeseen, jossa hänelle niitä tarjotaan tai kaupataan. Koska tarjoaja on usein ystävä tai tuttava, kieltäytyminen voi olla vaikeampaa kuin jos tarjoaja olisi nuorelle tuntematon henkilö. Nuoren kanssa on hyvä keskustella myös siitä, miten toimia, jos tarjoaja onkin se ”maailman ihanin poika tai tyttö”.

Kirjoittajat: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto