Olenko koukussa itsetyydytykseen tai pornoon?
Seksuaalinen kiihottuminen ja laukeaminen tuntuvat yleensä ottaen hyvältä. On normaalia tavoitella tällaista nautintoa ja mielihyvää. Joissakin tilanteissa seksuaalisen hyvänolon tavoittelusta voi tulla pakonomaista käyttäytymistä, joka aiheuttaa ahdistusta ja syyllisyyden tunteita.
Pakonomainen käyttäytyminen voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että katsoo pornoa tai itsetyydyttää sopimattomissa paikoissa ja tilanteissa, tai ne vievät kohtuuttomasti aikaa muilta arjen toiminnoilta. Tässä muutamaa esimerkki tällaisista tilanteista:
- kouluun tai harrastuksiin meneminen jää
- kavereita ei huvita enää tavata
- sukuelimet ovat usein itsetyydytyksen vuoksi arat ja ärtyneet
- tauko pornon katsomisesta tai itsetyydytyksestä ei onnistu, vaikka niin haluaisi.
Riippuvuudesta puhutaan silloin, kun käytös on pakonomaista. Pakonomaisuuden voi tunnistaa siitä, että itsetyydytys ei tuota nautintoa tai hyvää oloa, vaan enemmänkin lisää ahdistusta tai pahaa oloa, mutta siitä huolimatta omaa toimintaa ei saa muutettua.
Nuoret usein kysyvät, onko itsetyydyttämiselle tai pornon katsomiseen asetettu jotain määrä- tai aikarajoja? Kaikille sopivaa ohjetta pornon katseluun tai itsetyydytysmääriin ei voi antaa, mutta sopivissa määrissä pysytään silloin, kun pornon katsominen tai itsetyydytys ei aiheuta elämään tai arkeen vaikeita tilanteita tai haittoja. Silloin asiassa ei ole ehkä ongelmaa, jos itse pystyy säätelemään toimintaansa, sen sijaan, että toiminta ohjaa muuta elämää. Lue lisää riippuvuuden synnytystä Omahelpperin artikkelista.
Jos mietit omaa itsetyydyttämisen määriä, on hyvä pohtia, käytätkö itsetyydyttämistä jonkun tunteen tukahduttamiseen? Ennen itsetyydyttämistä mieti, tunnetko itsesi yksinäiseksi tai ahdistuneeksi?
Riippuvuus synnyttää usein tunteen häpeästä ja syyllisyydestä, jolloin on tavallista, että riippuvuutta salataan muilta. Salailun sijaan on hyvä muistaa, että sama asia koskettaa myös monia muita ja apua on saatavilla. Ammattiapu ja tukiverkosto ovat usein avainasemassa toipumisessa. Älä epäröi hakea apua ja tukea, ja muista, että sinä et ole yksin tässä prosessissa. Hakeudu terveydenhoitajan, lääkärin, seksuaalineuvojan tai seksuaaliterapeutin puheille. Voit tulla keskustelemaan aiheesta lisää seksuaalineuvontachattiimme.
Kirjoittajat: Nuorten seksuaalisen hyvinvoinnin asiantuntijat, Väestöliitto
Päivitetty 27.6.2024