Päihteillä säädellään kestämättömiä tunteita
Ihminen on siitä poikkeuksellinen eläin, että elämän alkutaipaleella hän on hyvin avuton. Ihminen tarvitsee huolta pitävän toisen, jonkun johon kiinnittyä ja luoda jatkuva suhde. Pienellä vauvalla ei ole keinoja säädellä epämukavia tunteita ja kokemuksia. Hoitava aikuinen ottaa kantaakseen lapsen kokemuksen ja säätelee sitä. Pikku hiljaa lapsi sisäistää tätä säätelyn kykyä itseensä. Tunteiden säätelyn kyky ei ole jotain sellaista joka ihmisellä joko on tai ei ole, vaan se opitaan toisten avulla, yhdessä. Jos vauvalla ei ole riittävästi käytettävissä huolta pitävää aikuista hän jää yksin ja turvattomaksi. Nuo varhaiset turvattomuuden kokemukset vaikuttavat kehittyviin aivoihin. Siihen, miten herkästi ne reagoivat myöhemmin elämässä stressiin. Herkästi stressiin reagoivalla, voi olla kehossaan jatkuva hälytystila. Sitä voi yrittää säädellä kääntymällä pahan olonsa kanssa toisten puoleen tai yrittämällä selviytyä sen kanssa yksin, jolloin päihde tulee usein mukaan.
Hyvä esimerkki siitä, että miten tärkeitä lajitoverit ovat tunteiden säätelyssä, löytyy apinoista. Kokeet, joissa apina on otettu pentuna pois laumasta ja kasvatettu erillään, osoittavat kipeällä tavalla toisten merkityksen. Yksin eläneillä apinoilla, jotka palautettiin aikuisina laumaan, oli todella vaikea päästä enää sisälle apinaryhmään. He olivat ”yksinäisiä vaeltajia” jotka joutuivat helposti tappeluihin. He joivat enemmän alkoholia ja söivät enemmän. Heillä oli vaikeuksia suhteissa toisiin, seksuaalisuudessa ja vanhemmuudessa. Kun nämä apinat laitettiin yhteen ”terapeutti” apinan kanssa, eristyneenä kasvaneiden apinoiden käytös muuttui normaalimmaksi. Tosin eristetyn apinan ongelmat palasivat, jos heillä ei ollut ”terapeutti” apinaa turvanaan.
Päihteet otetaan avuksi tunteiden säätelyyn
Viime vuosina on alettu yhä enemmän kiinnittämään huomiota kiintymyssuhteiden vaikutukseen riippuvuusongelmissa. Useissa tutkimuksissa on havaittu, että turvaton kiintymyssuhde on yhteydessä päihteiden käyttöön. Turvaton lapsuus ei välttämättä johda riippuvuusongelmaan, mutta suurimmalla osalla päihteiden käyttäjistä on taustallaan turvaton kiintymyssuhde. On myös havaittu, että turvaton kiintymyssuhde on yhteydessä varhaisempaan päihteidenkäytön aloittamiseen.
Monet päihteidenkäyttäjien kanssa työskennelleet ovat havainneet, että säännöllisesti ja pitkään päihteitä käyttänyt ihminen ei varsinaisesti hae aineesta mielihyvää. Päihteiden pitkäaikainen käyttäjänä vaikuttaa enemmänkin säätelevän aineen avulla sietämättömiä tunnetilojaan. Vaikuttaisi siltä, että käyttäjä yrittää päästä pois edes hetkeksi tyhjyyden, riittämättömyyden tai häpeän tunteista. Monille käyttäjille onkin ominaista, että omille tunteille on vaikea löytää sanallista muotoa. Tunteita ei ehkä tunnisteta, tai jos tunnistetaan, niitä on hankala säädellä.
Monilla päihderiippuvaisilla on myös vaikeuksia muodostaa ja ylläpitää riittävän hyviä ihmissuhteita. Päihteiden käyttö voidaan nähdä yrityksenä puuduttaa omia tarpeita ja yrittää saada yhteys toisiin kuitenkin ilman todellista yhteyttä. Toisaalta päihteet estävät turvallisen vastavuoroisen ihmissuhteen muodostumisen. Vaikka läheisiä olisi ympärillä, käyttäjän saattaa olla hankala asettua haavoittuvaksi, avata omaa ahdistustaan toisille. Aiempi historia on mahdollisesti opettanut päihteiden käyttäjälle, että elämässä tulee pärjätä yksin. Silloin päihteen avulla voidaan yrittää tuottaa itselle jotain sellaista jota ei ole omissa ihmissuhteissa saanut. Päihde voi tuntua luotettavalta ystävältä. Se helpottaa stressissä ja on aina saatavilla. Se ei herätä vaikeita tunteita, ei vaadi ja se on itse hallittavissa. Toisaalta päihteen käyttö vie läheiset yhä kauemmas, joten kokemus päihteestä ainoana valona myrskyisellä merellä, vain vahvistuu.
Lopulta päihde aiheuttaa käyttäjälle enemmän ongelmia kuin mitä käyttäjällä alun perin oli. Läheiset ihmissuhteet kärsivät, työelämä takkuaa ja terveys reistailee. Näin ratkaisusta tuleekin osa ongelmaa. Ratkaisu kuitenkin lopulta olisi toisiin ihmisiin tukeutuminen ja tunteiden säätely hyvien, turvallisten ihmissuhteiden avulla.
Päihteet syrjäyttävät tarpeen toisiin
Nykyään tiedetään, että kiintymyssuhde ja riippuvuus jakavat samat palkitsemiseen liittyvät polut aivoissa. Kiintymyssuhde, läheisyyden ylläpitäminen toisiin tulee palkituksi, kun ihminen saa mielihyvää toisten kanssa olemisesta. Aivoissa on sisäsyntyisiä opioideja, endorfiineja, joita erittyy näissä hyvissä kokemuksissa toisten kanssa. Päihde ikään kuin hyökkää tätä systeemiä vastaan. Päihteen tuoma palkinto, voimakas dopamiinin eritys, voi olla viisi kertaa voimakkaampi kuin tavallisen elämän tuottamat palkinnot. Mitä enemmän ainetta käyttää sitä ”pakonomaisemmin” aivot huutaa palkintoa ja järjestelmä täyttyy dopamiiniin reagoivista soluista. Etuaivolohko joka on tärkeä toiminnan suunnittelussa ja ihmissuhteiden ylläpitämisessä hiljenee. Näin päihde tulee tavallaan tuhoamaan ihmisen biologisesti kiintymyssuhteisiin virittäytyneitä aivoja. Pikku hiljaa normaalit kiintymystarpeet hiljenevät.
Päihteistä tulisi irrottautua, jotta voi liittyä toisiin
Ensimmäinen askel päihderiippuvaisella on irrottautuminen päihteestä. Jos ihminen on riippuvainen päihteestä, hän ei voi muodostaa vielä tervettä riippuvuutta toiseen ihmiseen, terapeuttiin tai hoitoon.
Ennen kuin aineesta riippuvainen pystyy rakentamaan vastavuoroisen, tyydyttävän ihmissuhteen, heillä on aina haavoittuvuus uudelleen käyttöön.
Hoitoon motivoikin sellaiset kokemukset, joissa päihteen käyttäjä kokee tulleensa ymmärretyksi, säädellyksi toisen ihmisen kanssa. Erilaiset ryhmät tai terapeutti voi tarjota vertaisuutta, ymmärrystä sekä toisaalta kohteen jota ihailla tai ihannoida. Päihteiden käyttäjä tarvitsee kokemuksen yhdessä säätelystä, hyvästä ihmissuhteesta. Jotta päihteiden käyttäjä motivoituisi hoitoon, elämän ilman päihdettä tulisi tuntua riittävän hyvältä. Tämä tarkoittaa sitä, että ihmissuhteista saatu nautinto tuntuisi pitkällä aikavälillä paremmalta, kuin aineesta saatu nopea mielihyvä tai helpotus.
Hoidon tavoite ei ole se, että ihminen pärjää toisista riippumatta, ikään kuin omana yksikkönään. Hoidon tavoite on ennemminkin se, että ihminen omaksuu kyvyn liittyä toisiin ja tunnistaa omat tarpeensa. Ihminen oppii käyttämään toisia ihmisiä apuna elämän myrskyissä.
Parisuhde, voiman antaja ja viejä
Suurin osa päihderiippuvaisten kanssa töitä tekevistä pitävät alkoholismia eristyneisyyden tautina. Siksi hoidon päämääränä onkin alkoholistin liittäminen turvallisiin toisiin. Silloin kun päihderiippuvainen elää ihmissuhteessa, tuo tärkein toinen on oma puoliso.
Parisuhteen aloittavat ihmiset eivät ole tyhjiä tauluja, vaan heillä kaikilla on oma kokemushistoriansa, jonka avulla he suunnistavat omassa suhteessaan. Aiemmat elämän kokemukset vaikuttavat siihen, kuinka ihminen uskaltaa lähestyä toista omien tarpeiden kanssa sekä siihen, kuinka luotettavana toisen kokee ja kuinka intiimisti voi olla lähellä toista. Usein myös päihteiden käyttäjän puolison historiassa voi olla turvattomuutta joka tuo oman osansa parisuhteen tanssiin.
Kuten yllä on kuvattu, liiallisen päihteidenkäytön voi nähdä hitaana liikkeenä pois elämän tärkeistä ihmissuhteista. Päihde korvaa ihmissuhdetta. Mielenkiintoinen yhtymäkohta on se, että useat päihteenkäyttäjät ovat kuvaavat suhdetta päihteeseen rakkaussuhteen termeillä. Päihteen kanssa oleminen on tuonut hyvää oloa, kokemusta siitä, että on hyväksytty. Ongelma usein onkin läheisten näkökulmasta se, että päihde ikään kuin vie rakkaan pois. Tekee toiset tarpeettomiksi. Päihteen käyttäjä on kiintynyt, kiinnittynyt päihteeseen. Tästä näkökulmasta katsottuna päihteidenkäyttäjän puolison käytös on hyvin ymmärrettävää. Päihteidenkäyttäjän kääntyminen päihteiden puoleen tuo puolisossa esiin tämän oman kiintymyssuhdehistorian ja turvattomuuden kokemukset. Käyttäjän puolisossa syntyy hätää ja protestointia. ”Miksi sinun pitää aina juoda? Miksi päihde menee minun tarpeideni ohi?” Yleensä puoliso yrittää vedota päihteiden käyttäjään. ”Etkö voisi olla juomatta tänään?” Ajoittain hän kuitenkin sopeutuu hiljaa osaansa, työntäen pois omat kiintymystarpeensa. Usein puolison kokemus onkin se, että hän on menettänyt ykkösen paikan puolisonsa elämässä ja päihde on tullut tärkeämmäksi kuin hän.
Päihteiden käyttö voikin altistaa parisuhteen ikäville kehille, jossa toinen yrittää tavoitella ja toinen vältellä yhteyttä. Päihteiden käyttäjän puolison protesti, vihaiset tunteet, vaativuus ja kontrollointi herättävät käyttäjässä voimakkaita ja hankalia tunteita. Nuo tunteet voivat tuntua päihteiden käyttäjästä hallitsemattomilta tai ylitsevuotavilta. Käyttäjä voi alkaa pelätä paljastumista. Sitä, että hänen kielletyt häpeän ja riittämättömyyden tunteet puskisivat pintaan. Tällaisessa tilanteessa päihteiden käyttäjällä herää voimakas tarve säädellä. Päihteen käyttö on totuttu ratkaisu silloin, kun tunteet meinaa mennä ylivoimaisiksi. Oman kumppanin kadotessa päihteen seuraan, syntyy puolisossa uudelleen vihaa, pettymystä ja hätää. Hän protestoi. Näin kehä aktivoituu taas. Molempien ahdinko lisääntyy ja syvenee.
Päihteiden varjostamassa parisuhteessa kummallakaan osapuolella ei ole kokemusta turvallisesta yhteydestä toiseen. Turvallinen yhteys kumppaniin tarkoittaa sitä, että kokee oman puolison olevan tunnetasolla saatavilla. Se on kokemus siitä, että puoliso vastaa omiin tunnetarpeisiin lämpimästi ja empaattisesti. Tätä kautta syntyy tunne siitä, että omat tunteet ovat arvokkaita ja niitä on turvallista jakaa toiselle. Kun voi jakaa kokemuksia ja saa osakseen rauhoitusta turvallisuuden kokemus palautuu. Tämä on esimerkki hyvästä säätelystä. Oma puoliso ei ole epämukavien tunteiden alkujuuri, vaan majakka myrskyssä, joka tarjoaa sataman, jossa voi turvallisesti levähtää.
Tunnekeskeisessä pariterapiassa paria autetaan pikku hiljaa jakamaan tunteitaan ja tarpeitaan toisilleen. Tämä voi olla hyvin hankalaa silloin, kun siitä ei ole ollut omassa elämässä lainkaan kokemusta. Päihteiden käyttäjä on enemmänkin oppinut säikähtämään tunnekokemuksia ja painamaan niitä alas. Päämääränä on, että pari oppisi yhdessä säätelemään vaikeita tunteita ja stressiä. Päihteiden käyttäjä, jolla ei ole ehkä omassa historiassaan kokemusta yhteisestä säätelystä, voisi alkaa pikkuhiljaa kokemaan psyykkistä turvallisuutta.
Kirjoittajat: Parisuhteen asiantuntijat, Väestöliitto
Lähteet:
Flores, P.J.(2004) Addiction as an attachment disorder. Jason Aronson.
Thomas J. (2013) Addressing Addiction, Fostering Attachment with Emotionally Focused Therapy. Suomen Pariterapiayhdistyksen järjestämä luento.
Thorberg, F. & Lyvers, M. (2010) Attachment in relation to affect regulation and interpersonal functioning among substance use disorder in patients. Addiction research and theory. 18 (4), s. 464-478
Thornberg,F. & Lyvers, M. (2006) Attachment, fear of intimacy and differentiation of self among clients in substance disorder treatment facilities. Addictive behaviors 31, s. 732-737.
Rick, A., Vanheule, S. & Verhaeghe, P. (2009) Alcohol addiction and the attachment system: an empirical study of attachment style, alexitymia, and psychiatric disorders in alcoholic inpatients. Substance use & misuse, 44,s. 99-114.
Eckert, D. Neurology of Attachment: Wiring for self-care & empathy. Luentokalvot.