Parisuhteen vaiheet - itsenäistymisvaiheessa haetaan rajoja
Pikkutyttö äidilleen: ”Onko totta, että joissain maissa tulevat puolisot eivät tunne toisiaan mennessään naimisiin?”
Äiti: ”Niin tapahtuu kaikissa maissa.”
Joskus suhteessa ajaudutaan vahvaan ristiriitatilanteeseen, jolloin ennen ihanana nähty kumppani voidaan nähdä hyvinkin kielteisessä valossa. Joskus oma reagointi uudessa tilanteessa voi yllättää. Itsestään voi löytää puolia, joista ei aiemmin ollut tietoinen.
Itsenäistymisvaiheessa haetaan sopivaa läheisyyden ja etäisyyden astetta verrattuna alun yhteenkietoutuneisuuteen. Tässä vaiheessa ryhdytään tekemään asioita erikseen, eikä aina yhdessä. Opetellaan ongelmanratkaisua, eri mieltä olemista ja lopulta onnistuessa kehitetään yhteistä sosiaalista todellisuutta; esimerkiksi keiden kanssa seurustellaan yhdessä ja keiden kanssa erikseen.
Itsenäistymisvaiheessa sovitaan esimerkiksi siitä, miten harrastetaan ja mitkä ovat yhteisiä, mitkä omia harrastuksia. Tällöin opetellaan ottamaan omaa tilaa ilman, että se uhkaa liikaa toista. Vasta tässä vaiheessa mahdollistuu todellinen läheisyys, kun kumppanit jakavat tunteita ja kokemuksia realistisesti.
Suhde muuttuu reaalisemmaksi
Itsenäistymisvaiheessa valitettavan monet parit päätyvät eroon. Itsenäistyminen ja oman tilan ottaminen parisuhteen sisällä koetaan liian vaikeasti, ja lopulta itsenäistytään ulos parisuhteesta. Jotkut juuttuvat tähän vaiheeseen, ja hakevat aina tässä kohtaa uuden kumppanin.
Itsenäisytymisvaiheessa suhde on siirtymässä reaalisemmaksi. Parisuhteessa on kaksi erilaista yksilöä ja ajan myötä erilaisuus tulee esiin. Ellei näin kävisi, toinen joutuisi jäämään parisuhteessa Muumi-tarinan Näkymättömäksi lapseksi – yksilöksi, joka ei voi tuoda esiin todellista itseään, ajatuksiaan tai tunteitaan. Suhde tuntuu usein toimivan silloin, kun siinä on sopivasti mukana niin samanlaisuutta kuin erilaisuuttakin. Yhdessä eläminen ei ole pelkästään jommankumman kumppanin elämän jatkamista yhdessä, vaan jotain ainutkertaista, mitä kumppanit saavat yhdessä syntymään.
Parisuhteen tekee mielenkiintoiseksi se, että ihmisen käyttäytyminen on aina joiltain osin tilanteeseen sidottua. Me voimme toimia erilaisissa ympäristöissä ja tilanteissa eri tavoin. Parisuhteen syntyminen ja kehittyminen luo koko ajan tilanteita, johon joudumme reagoimaan ja sopeutumaan.
Joillekin oman itsen puolien esiintuleminen on mahdollista ainoastaan sitoutuneessa suhteessa toiseen ihmiseen. Tällöin sitoutuminen läheiseen suhteeseen merkitsee samalla sitoutumista oman itsen kohtaamiseen uudella tavalla. Se merkitsee myös mahdollisuutta esiin nousevien teemojen työstämiseen, kasvuun ja kehitykseen.
Valtataistelua voi syntyä näennäisesti pienistä asioista
Itsenäistymisvaiheen aikana suhteen ruusunpunaiset sävyt saattavat muuttua tummanpuhuviksi. Ne puolet, joita ei ole voinut hyväksyä itsessään, voidaan heijastaa toiseen ja näin taistella niitä vastaan. Rakastumisvaihe edusti läheisyyttä ja yhteenkuulumista, mutta itsenäistymisvaihe puolestaan edustaa erillisyyttä sekä tilaa itselle tärkeille asioille.
Tässä vaiheessa taistelua voi tuntua syntyvän näennäisesti vähäpätöisistä asioista. Pahimmillaan voidaan joutua jumiutuneeseen suhteeseen, jota hallitsee epätoivoinen taistelu. Tähän olemassaolon taisteluun ei aina näytä löytyvän ratkaisua. Lopputuloksena voikin olla pysyvä katkeruus, eläminen suhteessa, jossa on tunnetasolla jo erottu, tai suhde voi päättyä kokonaan.
Jumiutuneen tilanteen olennainen kysymys on se, mikä on kummankin kumppanin elämän unelma, joka näyttäisi olevan uhattuna. Olennaista on se, mitkä ovat riidan alla olevat todelliset kysymykset. Taustalla oleva kysymys voi olla esimerkiksi “onko tässäkään suhteessa tilaa minun tärkeille asioilleni?”. Tässä tilanteessa kumppanilleen voi esittää kysymykset “mikä on sinun elämäsi unelma?” ja “mikä on unelman takana oleva tarina?”. Miksi juuri tietyt teemat ovat elintärkeitä, mitä asioita ne symboloivat toiselle?
Esimerkkinä voi olla pari, jossa toinen on järjestyksen ihminen, toinen ei. Kynnyskysymykseksi voi nousta siisteys ja järjestys yhteisessä kodissa. Järjestyksen ihmisen taustaan voi liittyä vaikkapa oma kasvuperhe, jossa vanhempien mielenterveys- ja alkoholiongelmat näkyivät kodin kaaoksena. Kumppanin vähäinen kiinnostus kodin siistinä pitämiseen voi nostaa omat lapsuuden ahdistavat mielikuvat turvattomasta kodista, masennuksesta ja yksinäisyydestä.
Toisen lapsuuden koti saattoi edustaa toista ääripäätä; steriili koti, jossa olennaista oli toimia ulkonaisesti sääntöjen mukaan, mutta turvallisuus ja läheisyys puuttuivat. Hänelle kumppanin vaatimukset siisteydestä merkitsevät paluuta lapsuuden ahdistavaan jäykkyyteen.
Niin kauan kun ei löydy ymmärrystä siitä, mitä tietyn asian takana olevat seikat merkitsevät, jäädään taistelemaan vääristä asioista. Mutta koska nämä asiat symbolisella tasolla merkitsevät joitain elämää suurempia asioita omassa elämässä, niistä ei voi antaa periksi vaikkei olisikaan itse tietoinen siitä, mitkä niiden alla olevat teemat ovat.
Kun kysymme kumppanilta, mitä nämä asiat merkitsevät hänelle, on mahdollista edetä kohtaamaan toisen ja oman elämän unelma. Jos autat kumppaniasi saavuttamaan hänen elämänsä unelman, se luo pohjaa hyvän läheisyyden syntymiselle parisuhteessa.
“Väärä valinta” antaakin mahdollisuuden kasvuun
Miksi me sitten “valitsemme väärin”? Miksi siisteyttä kaipaava ihminen ei valitse siistiä kumppania? Yksi näkökulma on se, että vain tämän näennäisen “väärän” valinnan kautta voidaan kohdata jokin omaan elämään liittyvä keskeinen teema. Ja tärkeää on se, että sitä kautta on mahdollista kohdata jokin sellainen puoli itsestä, jonka on joutunut aiemmin itsessään ja elämässään pistämään sivuun.
Jos on joutunut panemaan itsessään olleen pienen lapsen surun sivuun, jotta pärjäisi maailmassa, sen löytyminen jälleen on kuin kadonneen lapsen löytäminen. Ja näin tämä “väärä valinta” onkin oikea valinta, koska se antaa mahdollisuuden kasvuun ja kehittymiseen parisuhteessa sitoutumisen kautta.
Valitessamme tietyn kumppanin valitsemme samalla tietyn sarjan ongelmia, joista osa voi olla “ikuisuusongelmia”, ja osa voi olla ratkaistavissa. Ongelmat ovat osa jokaista parisuhdetta, ja jokaisella ihmisellä on jokin sarja ongelmia riippumatta siitä, kenet hän valitsee.
Parin valintaan voi sisältyä aina jossain määrin tuttua ja toisaalta jotain erilaiselta tuntuvaa. Ja samoin parisuhteessa kumppanissa esiin nousevat puolet voivat olla osin tuttuja asioita ja osin uusia. Silti voi olla niinkin, että vaikka päällepäin näyttäisimme olevamme täysin erilaisia, pohjalla olevat ratkaistavat perusteemat voivat olla hyvin samantyyppisiä.
Itsenäistymisen jälkeen molemmat tunnustavat toistensa arvon
Itsenäistymisvaiheesta selviytyminen näkyy siinä, että syntyy uudella tasolla tapahtuva sitoutuminen parisuhteeseen. Molemmat tunnustavat toistensa arvon, molemmat voivat ilmaista tunteitaan ja tarpeitaan, ja kummankin toiveet ja tarpeet tulevat riittävästi vastaanotetuksi ja ymmärretyksi.
Jotta pystyisi neuvottelemaan omista tarpeistaan kumppanin kanssa, on pystyttävä kontrolloimaan itseään ja lähestymään ristiriitaisia asioita asioina, eikä liian tunnevaltaisesti. Rakkauden tunteista ei neuvotella. On kyettävä erottamaan neuvoteltavat ristiriitaiset asiat ristiriitaisista tunteista.
Itsenäistymisvaiheen jälkeen parisuhteessa siirrytään rakkausvaiheeseen, jossa on kyse aidon itsensä sekä kumppanin kohtaamisesta ja hyväksymisestä.
Kirjoittajat: Parisuhteen asiantuntijat, Väestöliitto
Päivitetty 6.7.22