Pimppikö häpeä?
Aikuisen arkuus puhua asioista niiden oikeilla nimillä voi johtua omasta epävarmuudesta. Voi olla, ettei vanhempi itse ole sinut oman seksuaalisuutensa tai kehonsa kanssa. Jotkut vanhemmat ajattelevat myös, ettei pienen lapsen kuulu tietää näitä asioita.
Tyttöjen sukupuolielin on piilossa. Jos sillä ei ole nimeä ja jos sitä ei saa katsoa tai koskea, aiheutetaan lapselle hämmennystä ja häpeää. Lapset ovat kiinnostuneita ja uteliaita omasta kehostaan ja toisten kehoista. Sitä ei pidä tuomita, vaan suhtautua kehon kaikkiin paikkoihin samanarvoisina.
Lapselle voi hyvin opettaa käytöstapoja, sopivuuden sääntöjä ja hygieniaa aiheuttamatta häpeää. Uteliaisuutta ei saa tukahduttaa, vaikka kieltäisikin koskemasta pimppiin muiden nähden. Voi sanoa, että omassa rauhassa saa katsoa ja peilin kanssa näkee vielä paremmin. Pimppi on hieno, kaunis ja ihana ja sitä pitää koskea vain varovasti ja puhtain käsin. Lapselle puhuttaessa on hyvä käyttää niitä sanoja, jotka tuntuvat itsestä luontevilta ja mukavilta.
Tutkimuksemme mukaan alle kouluikäisiä lapsia kiinnostavat oma keho, erilaiset kehot ja kehojen vertailu. Tässä iässä keho otetaan omaksi. Se on paras hetki tukea kehonkuvaa ja sanoa, että omanlainen keho on joka paikasta hyvä ja arvokas. Keho kannattaa kuvata joka paikasta niin hyväksi ja arvokkaaksi, että sitä kannattaa suojata kaikin tavoin.
Sitä paitsi miksi tytön keholla pitäisi olla enemmän hävettävää kuin pojan keholla? Pojan pippelin näytöille useammin vain naureskellaan.
Ensin tarvitaan paljon myönteisiä viestejä, tietoja taitoja ja hyvä asenne, jotta voidaan opettaa tärkeät turvataidot.
Osa tekstistä julkaistu aiemmin Väestöliiton blogissa 31.5.2017 Pimppikö häpeä?
Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto