Pitkäaikainen puoliso – se läheisin, mutta välillä niin ärsyttävä tyyppi!

Pohditko välillä pitkässä parisuhteessasi, että tässäkö tämä nyt oli? Tämäkö on kaikki, mitä rakkauselämältä on odotettavissa? Oma parisuhde ei tunnu prinsessasatujen ”elivät onnellisina elämänsä loppuun asti” -tarinalta ja on kaukana elokuvien ja naistenlehtien parisuhdekuvauksista. Oma puoliso ei tunnu enää ”siltä oikealta”, vaan tyypiltä, joka sopisi paljon paremmin jollekin muulle. Monet asiat vain ärsyttävät, puoliso ei tee mitään oikein. Hän ei puhu, ja jos puhuu, ihan vääriä asioita väärällä tavalla. Hän ei näytä samalta kuin ennen ja on muuttunut luonteeltaan vaikeammaksi.

Joku ikävöi alkuhuuman hetkiä. Enkö koskaan enää tunne jännää kihelmöintiä vatsassa, eikö pääni enää koskaan täyty vaaleanpunaisista ajatuksista? Jotkut kertovat rakastumisen tunteen jatkuneen koko pitkän suhteen. Onnittelut heille! Useimmat tunnistavat alkuhuuman jääneen taakse viimeistään parin vuoden jälkeen. Kaikilla ei ole ollut romanttista ja ihanaa alkua. Sen puuttuminen voi olla surullista vaikeina aikoina, edes sen muistelusta ei saa voimaa.

Olet todennäköisesti pitkään pohtinut puolisosi puutteita ja toiveita hänen suhteensa. Olisiko nyt hyvä aika pysähtyä suhteesi äärelle itseäsi tarkastellen?

Pahimmissa parisuhdetuskissa on hyvä tarkastaa nämä asiat:

• Olenko minä itse ihannepuoliso, pitäisinkö itsestäni kumppanina? Kohtelenko itse puolisoani kuten toivoisin hänen minua kohtelevan? Pidänkö hänen suhteessa pysymistään itsestään selvänä, jaksanko itse nähdä vaivaa parisuhteen eteen?

Toisen kritisoiminen on helppoa. Vaikeinta on tarkastella omaa toimintaansa, nähdä itsensä ja käytöksensä realistisesti ja tunnustaa puutteensa toiselle. Koska sinä olet viimeksi keksinyt jotain teille jotain kivaa tai tehnyt aloitteen parisuhdekeskusteluun? Oletko jäänyt poteroosi odottamaan hänen aloitettaan, koska sinä olet tehnyt niitä enemmän? Oletko hillinnyt omaa ärsyttävää käytöstäsi, rikkonut mykkäkoulun tai osoittanut arvostusta antamalla puolisolle positiivista palautetta?

Nämä asiat eivät ole turhia, liikaa aikaa vieviä tai rasittavia. Ne ovat toisen huomioimista ja parisuhdeyhteyden ylläpitoa, jota jokaisessa parisuhteessa tarvitaan.

• Kuinka minulla itselläni henkilökohtaisesti menee? Olenko tyytyväinen työhöni, kotiasioihin, ystävyyssuhteisiini, harrastuksiini tai muuhun elämään, johon puolisoni ei kuulu?

Niin helppoa kuin onkin syyttää puolisoa vain ja ainoastaan kaikesta, hän ei ole syypää kaikkeen! Hän ei voi olla henkilökohtaisen pahoinvointisi oksennusastia. Joskus unohtuu, että puolison pääasiallinen tehtävä ei ole tehdä sinua onnelliseksi tai tyytyväiseksi, siitä vastuu on sinulla itselläsi. Puoliso ei voi olla koko elämäsi sisältö.

Kanavoi turhautumisesi omaa hyvinvointiasi tukevaan toimintaan kuten liikuntaan ja tehkää yksin ja yhdessä mukavia asioita! Uskoudu ystäville, näin saat sekä tukea että uutta näkökulmaa ja vertailukohtaa parisuhteellesi. Sopiva erillisyys puolisosta tekee hyvää, vaikka ensin tuntuisi pelottavalta.

• Voisinko kehittää tunteiden ilmaisuani rakentavampaan suuntaan?

Kun olemme huolissamme ja hädissämme parisuhteen tilasta, se usein ilmenee tavalla, jota puolison on vaikea ottaa vastaan. Nalkutamme, vaadimme ja kritisoimme puolisoa sen sijaan, että kertoisimme rauhallisesto pinnan alla olevat tunteemme. Pinnan alla on usein surua, pelkoa, turvattomuutta ja riittämättömyyden tunnetta. Joskus emme edes itse tunnista mistä on kyse.

Uskaltaisitko yrittää sanoittaa syvempiä tuntemuksiasi? Voisitko arjessa puhua puolisollesi kuin hyvälle ystävälle? Muutos omassa ilmaisutavassa muuttaa luonnollisesti toisenkin ilmaisua. Raastavien riitojen ja piinavien mykkäkoulujen negatiivinen kehä muuttuu ja yhteytenne voimistuu.

• Mitä rakkaus merkitsee minulle? Mitä mieltä olen lauseesta ”rakastamisessa on kyse tahdosta rakastaa.” Onko rakastaminen sinulle enemmän leijuvaa onnen huumaa vai jotain vakiintuneempaa ja rauhallisempaa? 

Rakastuminen on monille helppoa, rakastaminen paljon vaikeampaa. Pitkän suhteen hankalina aikoina on hyvä olla kärsivällinen, toki lukuun ottamatta henkistä tai fyysistä väkivaltaa, vaikeaa päihdeongelmaa tai muuta kestämätöntä ja satuttavaa asiaa.

Pitkän parisuhteen rikkaudet näyttäytyvät mm. sitoutumisen tuomana turvana, rauhana olla oma itsensä, rinnalla kulkemisena ja hädässä auttamisena. Parhaimmillaan toinen ihminen oppii todella tuntemaan sinut ja sinä hänet. Epätäydellisyyksistä huolimatta puoliso haluaa olla kanssasi, mikä on suuri ja merkittävä asia.

• Ajattelenko, että vaihtamalla paranee? Tiedänkö jossain olevan täydellisen kumppanin? Himoitsenko itselleni ystäväni puolisoa tai työkaveriani? Kestäisinkö uutuudenviehätyksen haihduttua uuden kumppanin suurta intohimoa harrastukseensa, kiinteää suhdetta vanhempiinsa tai tapaa vaipua ajatuksiinsa?

Jotkut ovat sitä mieltä, että vaihtamalla paranee. Jotkut kertovat, että vaihtamalla paranee hetkeksi ja jotkut ovat joutuneet vielä pahempaan suohon. Ärsyttäviä asioita tulee uudessa puolisossakin valitettavasti ilmenemään, jopa niitä alkuun sinua viehättäneitä piirteitä. Miellyttämishaluinen puolisokin voi alkaa ärsyttää mukavuudellaan. Täydellistä ihmistä ei ole olemassa, meillä kaikilla on omat hankaluutemme.

• Onko mahdollinen eroajatuksesi todellinen suunnitelma vai voimauttava unelma rauhallisesta omasta tilasta?

Jos mietit eroa usein, jossain vaiheessa todennäköisesti ymmärrät, että jotain on tehtävä. Se voi johtaa viimeiseen ponnistukseen muutoksen suuntaan. Eroajatus, usein yksityinen sellainen, voi myös antaa voimaa. Kun vaikeimpina hetkinä mielessään kuvittelee toivotun olotilan, jo tämän vaihtoehdon olemassaolo voi helpottaa. Samalla mielikuva elämästä ilman tuttua, ärsyttävää ja samalla rakasta puolisoa voi saada ymmärtämään, että et pysty elämään ilmankaan.

• Onko tämä pysyvä vaihe parisuhteessani, onko vastaavista hetkistä aiemminkin selvitty? Onko suhteemme vielä yrittämisen arvoinen?

Joskus monta pientä asiaa on yhdessä suuri asia. Kun elämme ”kylmää kautta” parisuhteessa, on hyvä yrittää olla mahdollisimman vähän ärsyttävä toisen mielestä. Jos huonoa vaihetta on kestänyt kauan ja kotikonstit on käytetty tuloksetta, olisiko aika hakea ulkopuolista apua?

Pari keskustelukertaa ei valitettavasti riitä muutoksen saamiseksi. Paripsykoterapeutti ei taio suhteestasi uutta ja ihanaa, mutta keskustelu terapeutin vastaanotolla on eri asia kuin kotona; myrskyisässä tilanteessa rakentavampi ja rauhallisempi ja puhumattomassa suhteessa paljon uutta tietoa antava. Parikäynneillä yleensä selviää myös se, onko yhdessä jatkamiselle edellytyksiä.

Voimia parisuhteen pohtimiseen ja uudelleen rakentamiseen!

Nina Kauppinen