Sateenkaariperheen nuori - transvanhemman lapsi

Synnyin kahden vaginallisen ihmisen ensimmäiseksi lapseksi vuonna 2000. En pysty muistamaan yhtäkään yksittäistä kertaa, jolloin olisin joutunut perhettäni selittämään, joten ei sellaisesta ainakaan ole pahempia traumoja syntynyt. Perheeni on aina ollut minun perheeni eikä asiassa ole ollut mitään ihmeellistä. Muilla oli omat perheensä, mutta ymmärsin, että samalla tavalla kuin yksikään ihminen ei ole samanlainen kuin joku toinen, eivät ihmisistä koostuvat perheetkään ole. Opin jo pienenä ymmärtämään ja arvostamaan monimuotoisia perheitä ja ihmisten erilaisuutta.

Vilpittömästi voin sanoa, että perheeni on ollut minulle valtava rikkaus. Minut on kasvettu rakkaudella ja ymmärryksellä. Parhaita lapsuusmuistojani ovat Sateenkaariperheet ry:n tapaamiset ja leirit. Parhaat ystäväni tulivat sateenkaariperheistä, vaikka paljon leikin myös heterovanhempien lasten kanssa. Lapsena asioita luokitteli paljon vähemmän eikä muita ihmisiä ajatellut homoina tai heteroina. En kokenut itseäni lesbojen lapsena, olin vain minä ja vanhempani olivat oma, rakas, ihana, välillä ärsyttävä perheeni. Eivätkä Sateenkaariperheiden tapaamiset olleet vertaistukea vaan mukavia tilaisuuksia leikkiä kavereiden kanssa ja syödä herkkuja.

Vanhempani erosivat, kun oli 6-vuotias. Se oli lapsuuteni kovin pala, eikä sillä ollut mitään tekemistä heidän sukupuoltensa kanssa. 10-vuotiaana toinen vanhemmista kertoi, että koki olevansa mies eikä tuntenut oloaan omaksi itsekseen kehossaan. Asia ei minua hetkauttanut. Tunsin transihmisiä ja tiesin, että vanhempani olisi sama ihminen sukupuolestaan riippumatta. Uuden nimen oppiminen vei hetken, mutta siihenkin tottui ja nyt en pysty muistamaan, miltä tuntui kutsua häntä vanhalla nimellä.

Jos lasten kohtaamat reaktiot huolettavat, kannattaa muistaa, että sateenkaarevuuteen liittyvistä asioista voi puhua monissa eri paikoissa ja apua löytyy esimerkiksi Setalta ja Sateenkaariperheet ry:stä. Ette ole yksin.

Jokaisella lapsia haluavalla on oikeus jälkeläisiin, eikä vanhempien seksuaalisella suuntautumisella tai sukupuoli-identiteetillä ole mitään tekemistä sen kanssa. Toivon, että kaikki sateenkaari-ihmiset pystyvät toteuttamaan unelmansa lapsista ilman pelkoa ennakkoluuloista tai kiusaamisesta.  Epäreiluutta maailmassa on, mutta sitä voi vähentää vain nousemalla sitä vastaan. Joskus joudumme taistelemaan tasa-arvoisen kohtelun ja oikeudenmukaisuuden puolesta, mutta tulokset maksavat itsensä takaisin moninkertaisesti. Ehkä lapsenlapsemme saavat elää maailmassa, jossa yhdenkään lapsen ei tarvitse sen kummemmin miettiä perhettään tai muiden perheitä. Ehkä he saavat olla vain ihmisiä. Sen saavuttamiseksi me taistelemme sekä pienillä arjen teoilla että suuremmilla yhteiskunnallisilla liikkeillä. Oikeus rakastaa ja oikeus olla ihminen kuuluvat kaikille. Vääryyden vastapainona maailmasta löytyy toivoa, rakkautta ja jo voitettuja taistoja, jotka 100 sitten vaikuttivat täysin mahdottomilta saavuttaa. Meillä on voima ja rohkeus rakastaa!