Voinko valita omat sanat?

On tärkeää, että omaan kehoon ja seksuaalisuuteen liittyvistä asioista ylipäätään puhutaan, sillä ne ovat lapselle hyvin tärkeitä. Kannattaa puhua avoimesti, sallivassa sävyssä, lapselle ymmärrettävällä tavalla ja kielellä. Näin lapsi uskaltaa myös kysyä, kun ei ymmärrä.

“Pääosin pidän sitä luonnollisena osana kehitystä ja yhtenä kasvun osa-alueena. Ensikertalaisena äitinä haen toki vielä ns. oikeita ilmaisuja ja tapoja puhua asioista sitten kun niiden aika tulee esiin.” (vanhemman vastaus)

 

“Hämmennystä ja huomaa miten oma kotikasvatus (se, miten aiheesta ei puhuttu) vaikuttaa ja tekee vaikeaksi keskustella aiheesta.” (vanhemman vastaus)

Jokainen vanhempi valitsee omat sanansa ja tapansa puhua omien tuntemustensa mukaan. Voit puhua siten kuin se on luontevaa ja sopivaa omassa perheessä. Kuitenkin myös tavalliset sanat (kuten pimppi, pippeli, peppu) on lapsen tärkeä tietää, mm. koska kaverit käyttävät niitä.

“Mummu tarjosi napero nimitystä pippelille, mutta kielsin käyttämästä. Asioista puhutaan niiden oikeilla nimillä.”  (vanhemman vastaus)

 

“Lapsi väitti perhepäivähoitajan sanoneen simpukka, mutta olisikohan ollut pimpukka kuitenkin?” (vanhemman vastaus)

 

“Jotenkin häiritsee tuo pimppi sana, se on jäänyt omasta lapsuudesta jotenkin typeränä ja sopimattomana mieleen, en kyllä keksi parempaakaan, ruotsinkielen snippa on mielestäni hyvä sana.” (vanhemman vastaus)

 

“Mummolassa tyttö on oppinut vaan, että kaikilla on pyllyt, mikä on jossain määrin mielestäni väärin ja pyrin opettamaan hänelle niitä “oikeita nimiä”.” (vanhemman vastaus)

 

Tytön sukupuolielimelle löytyi mm. seuraavia kutsumanimiä: Pimppi, pimppa, pimpsa, pimpsukka, pimpero, pimppura, snippa.

Pojan sukupuolielimelle löytyi mm. seuraavia kutsumanimiä: Pippeli, pipuli, pipe, pili, pimppeli, kikkeli, kikuli, killi, snopp.

Kirjoittanut: Vanhemmuuden asiantuntijat, Väestöliitto