Siirry sisältöön

Ruutu kiinnostaa taaperoa

Julkaistu 02.02.2022 - Tuottanut Väestöliitto
Pieni lapsi toistaa ja matkii aikuisen toimintoja. Tietokone, puhelin, televisio tai tabletti, joiden äärellä aikuinen viihtyy, herättävät taaperon uteliaisuuden. Ruudulla näkyvä liike, värit, kuvat ja ääni kiinnostavat. Taaperoikäinen ei osaa säädellä ruudulla vietettyä aikaa tai sisältöjä. Hän tarvitsee siksi aikuista rajaamaan ja ohjaamaan toimintaansa ruudun äärellä.

Taaperoikäisen ensisijaiset kehitystarpeet liittyvät perustarpeisiin kuten ravintoon, uneen, liikkumiseen ja ulkoiluun, mutta ennen kaikkea vuorovaikutukseen muiden ihmisten kanssa. Perustarpeiden tyydyttäminen ja toimiva, aktiivinen vuorovaikutus tukee lapsen sosiaalista, emotionaalista ja kielellistä kehitystä.

Maailman terveysjärjestö WHO on antanut suosituksen, että alle vuoden ikäiset eivät viettäisi aikaa ruudun äärellä lainkaan. Alle kouluikäisten ruutuaikaa saisi suositusten mukaan olla korkeintaan tunti päivässä, mieluummin vähemmän. Monissa perheissä tähän suositukseen on todella vaikea päästä, mutta se voi kannustaa vanhempaa ruutuajan seuraamiseen. Voit jakson alla olevien linkkipainikkeiden kautta tutustua perusteisiin WHO:n suosituksissa samoin kuin Mannerheimin Lastensuojeluliiton aiheeseen liittyvään, laajaan kokonaisuuteen.

Eri puolilla maailmaa tutkitaan ja selvitetään jatkuvasti siitä, kuinka ruudulla vietetty aika vaikuttaa pienten lasten kehitykseen. Monissa tutkimushankkeissa on etsitty näyttöä siitä, että älylaitteilla on joko suora tai välillinen yhteys lapsen puheen kehitykseen sekä sosiaalisiin ja motorisiin taitoihin. Merkittävintä näissä havainnoissa on ollut lapsen ruudulla viettämä aika sekä se, mitä ruudulla on tehty.

Taapero ei älylaitteita lähtökohtaisesti tarvitse, mutta teknologia ja älylaitteet ovat tulleet jäädäkseen myös lasten elämään. Aikuisen vastuulla on ohjata lasta sisällöissä ja rajata hänen laitteilla käyttämäänsä aikaa. On tärkeää valita lapsen ikätasolle sopivia ohjelmia tai pelejä, seurata lapsen ruudun äärellä viettämää aikaa ja mahdollisesti viettää myös yhteistä aikaa ruudun äärellä.

Mikäli perheessä on vanhempia lapsia, on tärkeää, että luotte koko perheelle yhteiset pelisäännöt ruutuajan käyttöön. Vanhemman esimerkki ruutuajasta ja laitteiden käytöstä on merkittävä. Pelisääntöjä laadittaessa huomioikaa myös isosisarusten käyttämien pelien ja median houkuttelevan myös taaperoa. Niinpä myös sisarusten ja muiden lapsen arjessa mukana olevien aikuisten kanssa on hyvä sopia siitä miten toimitaan, kun utelias taapero pyyhältää paikalle.

Vanhempana sinä valitset, miten lapsesi oppii hyödyntämään digiteknologian parhaita puolia ja välttämään ilmiön ongelmallisia vaikutuksia.

Tehtävät

Taaperoturvallisen digiympäristön pelisäännöt

Miettikää yhdessä perheen ja läheisten kanssa miten luotte kotiinne taaperoturvallisen digiympäristön. Keskustelkaa ja sopikaa säännöistä yhdessä. Kun laaditte säännöt koko perheenä, kaikkien on helpompi sitoutua sovittuihin pelisääntöihin. Sopikaa myös siitä, miten muistutatte toisianne säännöistä.

Meidän perheen taaperoturvallinen digisopimus

Kartoittakaa yhdessä kaikki kotinne älylaitteet, tietokoneet, pelikonsolit, puhelimet jne.

1. Kun televisio on päällä…

  • Keskustelkaa millaiset ohjelmat sopivat taaperon kanssa katsottaviksi.
  • Huomioimme, että voimakkaat kuvat ja äänet voivat pelästyttää taaperon ja vältämme niiden katsomista. kiinnitämme huomiota ohjelmien ikärajoihin, mutta ymmärrämme, että myös muu sisältö (esim. uutiset) voivat olla haitallisia.
  • Pidämme huolta, ettei taapero näe tai kuule sopimattomia ohjelmia.

2. Kun käytämme puhelimia…

  • Tiedämme aina millaista sisältöä taapero näkee eri perheenjäsenten puhelimilta. Voimme esimerkiksi kuunnella yhdessä musiikkia tai kirjaa, tai katsella kuvia.
  • Voimme soittaa taaperon kanssa videopuheluja tärkeille ihmisille.
  • Taapero ei kännykkää katsoessaan esimerkiksi pue tai syö, vaan ruutuhetket ovat erikseen.

3. Tabletit perheen käytössä 

  • Tutkimme tablettia yhdessä.
  • Taaperolle ladataan tabletille hänelle sopivia pelejä, lauluja tai lyhyitä videoita ja valokuvia. Hän käyttää laitetta valvotusti.
  • Kun taaperolle annetaan tabletti, antajan on huolehdittava sopivan ohjelman avaamisesta ja seurattava taaperon tabletin käyttöaikaa.

4. Tietokone perheessämme

  • Tietokoneen käytöstä ja vuoroista sovitaan yhdessä. Käyttäjä vastaa siitä, ettei taaperolla ole pääsyä epätoivottuun sisältöön.
  • Ymmärrämme, että tietokoneen pelit tai muut sisällöt voivat olla pelottavia tai muuten haitallisia taaperolle.
  • Tietokone suljetaan aina käytön jälkeen, jottei taapero pääse omin luvin koneelle.

5. Pelikonsolit tai muut digilaitteet tai -lelut

  • Huolehdimme siitä, että pelien ikärajasuosituksia noudatetaan perheessämme.
  • Ymmärrämme, että pelien sisällöt voivat olla pelottavia tai muuten haitallisia taaperolle. Siksi suojelemme häntä näkemästä ja kuulemasta niitä.
  • Pelit säilytetään taaperon ulottumattomissa.
  • Taaperon kohdalla mietimme ja rajaamme tarkasti, mitä digilaitteita tai -leluja hän käyttää.

Palautetta kurssista

Palaute kurssista: Instavauvat ja digitaaperot

Hienoa, että tutustuit kurssiimme! Kertoisitko kahden kysymyksen avulla, mitä mieltä siitä olit. Emme kerää sinusta mitään henkilötietoja.
Sain kurssilta hyödyllistä tietoa
Koen, että kurssin tehtyäni osaan vanhempana tehdä vastuullisempia digilaitteiden käyttöön liittyviä valintoja.
Kenttä on validointitarkoituksiin ja tulee jättää koskemattomaksi.
Aihealueet:  Arki , Vanhemmuus

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä

Masentuneen oloinen kuormitusta tuntunut nyt erityisesti keväästä 24 lähtien, kuopus esimurkkuikä, keskimmäisrä koulukiusattiin ja esikoinen reagoi ekaan lukiovuoteen ja oli väsynyt ja kiukkuinen. 17, 15, 9 v tytöt, 19 v yhdessä miehen kanssa (lasten isä), vanhoillislestadiolainen tausta, eronnut yhteisöstä, ei halunnut lasta, välit katkennut perheeseen, ei saanut itse lapsuutta, tunneilmaisu ei sallittua, ei omaa tahtoa esikoisen syntymä ajoi psyykkiseen kriisiin, ei ollut kovin hyvä äiti, koska voi niin pahoin. sekä miehellä että äidillä terapiaprosessit käyty, äidillä kaksikin, mutta edelleen vaikeuksia sietää vaikeita tunteita itsessään tai lasten ilmaisemana. Nyt tuntuu, ettei jaksa enää vanhemmuutta. on ihan loppu. Tehnyt kaikkensa lasten eteen ja silti saa vaan haukkuja ja loputtomia vaatimuksia. Erityisen vaikea suhde esikoiseen (jota ei halunnut), samalla pelkää tämän menettämistä ja tälle pettymysten aiheuttamista, sillä syyllistynyt ontuneesta äitiydestään esikoisen varhaislapsuudessa. Hyvittelee. Nyt ehdotettu uutta terapiaprosessia ja/tai aikalisää, jona ottaa tilaa itselleen hyvää tuottaville asioille, jotta saisi stressitasoja alas ja mielialaa ylös ja vapautuisi kaistaa asian kognitiiviseen käsittelyyn. Tukena mies. Paljon myös hyvää tekeviä asioita vapaalla (Sali, luonto, kahvittelu, ystäviä). Ehkä tärkeää olisi oppia tunnistamaan, milloin virinnyt tunne liittyy tosiasiallisesti käsillä olevaan tilanteeseen, milloin se on kaiku omasta lapsuudesta (kateus omalle lapselle siitä, mitä itse jäi vaille, turhautuminen omalle lapselle vapaasta tunneilmaisusta, jota ei itselle sallittu) jne. KAIPAA JONKUN, JOKA KUUNTELEE PUOLUEETTOMASTI! RATKESKYSYMYKSIÄ! Mikä on aiemmin auttanut? Mitä on jo tehnyt saadakseen enemmän sitä mitä nyt kaipaa? Kenen apu on ollut arvokasta? Mitä aiemmat kokemukset ovat opettaneet? Mitä vahvistaneet sinussa? Ihmekysymyksen avulla keskeisin lyhyen aikavälin muutostoive?

Väestöliiton asiantuntijan tarjoamaa keskustelutukea vanhemmuuteen, pari- ja perhesuhteisiin tai seksuaalisuuteen liittyvissä huolissa ja...

Masentuneen oloinen kuormitusta tuntunut nyt erityisesti keväästä 24 lähtien, kuopus esimurkkuikä, keskimmäisrä koulukiusattiin ja esikoinen reagoi ekaan lukiovuoteen ja oli väsynyt ja kiukkuinen. 17, 15, 9 v tytöt, 19 v yhdessä miehen kanssa (lasten isä), vanhoillislestadiolainen tausta, eronnut yhteisöstä, ei halunnut lasta, välit katkennut perheeseen, ei saanut itse lapsuutta, tunneilmaisu ei sallittua, ei omaa tahtoa esikoisen syntymä ajoi psyykkiseen kriisiin, ei ollut kovin hyvä äiti, koska voi niin pahoin. sekä miehellä että äidillä terapiaprosessit käyty, äidillä kaksikin, mutta edelleen vaikeuksia sietää vaikeita tunteita itsessään tai lasten ilmaisemana. Nyt tuntuu, ettei jaksa enää vanhemmuutta. on ihan loppu. Tehnyt kaikkensa lasten eteen ja silti saa vaan haukkuja ja loputtomia vaatimuksia. Erityisen vaikea suhde esikoiseen (jota ei halunnut), samalla pelkää tämän menettämistä ja tälle pettymysten aiheuttamista, sillä syyllistynyt ontuneesta äitiydestään esikoisen varhaislapsuudessa. Hyvittelee. Nyt ehdotettu uutta terapiaprosessia ja/tai aikalisää, jona ottaa tilaa itselleen hyvää tuottaville asioille, jotta saisi stressitasoja alas ja mielialaa ylös ja vapautuisi kaistaa asian kognitiiviseen käsittelyyn. Tukena mies. Paljon myös hyvää tekeviä asioita vapaalla (Sali, luonto, kahvittelu, ystäviä). Ehkä tärkeää olisi oppia tunnistamaan, milloin virinnyt tunne liittyy tosiasiallisesti käsillä olevaan tilanteeseen, milloin se on kaiku omasta lapsuudesta (kateus omalle lapselle siitä, mitä itse jäi vaille, turhautuminen omalle lapselle vapaasta tunneilmaisusta, jota ei itselle sallittu) jne. KAIPAA JONKUN, JOKA KUUNTELEE PUOLUEETTOMASTI! RATKESKYSYMYKSIÄ! Mikä on aiemmin auttanut? Mitä on jo tehnyt saadakseen enemmän sitä mitä nyt kaipaa? Kenen apu on ollut arvokasta? Mitä aiemmat kokemukset ovat opettaneet? Mitä vahvistaneet sinussa? Ihmekysymyksen avulla keskeisin lyhyen aikavälin muutostoive?

Väestöliiton asiantuntijan tarjoamaa keskustelutukea vanhemmuuteen, pari- ja perhesuhteisiin tai seksuaalisuuteen liittyvissä huolissa ja...

Masentuneen oloinen kuormitusta tuntunut nyt erityisesti keväästä 24 lähtien, kuopus esimurkkuikä, keskimmäisrä koulukiusattiin ja esikoinen reagoi ekaan lukiovuoteen ja oli väsynyt ja kiukkuinen. 17, 15, 9 v tytöt, 19 v yhdessä miehen kanssa (lasten isä), vanhoillislestadiolainen tausta, eronnut yhteisöstä, ei halunnut lasta, välit katkennut perheeseen, ei saanut itse lapsuutta, tunneilmaisu ei sallittua, ei omaa tahtoa esikoisen syntymä ajoi psyykkiseen kriisiin, ei ollut kovin hyvä äiti, koska voi niin pahoin. sekä miehellä että äidillä terapiaprosessit käyty, äidillä kaksikin, mutta edelleen vaikeuksia sietää vaikeita tunteita itsessään tai lasten ilmaisemana. Nyt tuntuu, ettei jaksa enää vanhemmuutta. on ihan loppu. Tehnyt kaikkensa lasten eteen ja silti saa vaan haukkuja ja loputtomia vaatimuksia. Erityisen vaikea suhde esikoiseen (jota ei halunnut), samalla pelkää tämän menettämistä ja tälle pettymysten aiheuttamista, sillä syyllistynyt ontuneesta äitiydestään esikoisen varhaislapsuudessa. Hyvittelee. Nyt ehdotettu uutta terapiaprosessia ja/tai aikalisää, jona ottaa tilaa itselleen hyvää tuottaville asioille, jotta saisi stressitasoja alas ja mielialaa ylös ja vapautuisi kaistaa asian kognitiiviseen käsittelyyn. Tukena mies. Paljon myös hyvää tekeviä asioita vapaalla (Sali, luonto, kahvittelu, ystäviä). Ehkä tärkeää olisi oppia tunnistamaan, milloin virinnyt tunne liittyy tosiasiallisesti käsillä olevaan tilanteeseen, milloin se on kaiku omasta lapsuudesta (kateus omalle lapselle siitä, mitä itse jäi vaille, turhautuminen omalle lapselle vapaasta tunneilmaisusta, jota ei itselle sallittu) jne. KAIPAA JONKUN, JOKA KUUNTELEE PUOLUEETTOMASTI! RATKESKYSYMYKSIÄ! Mikä on aiemmin auttanut? Mitä on jo tehnyt saadakseen enemmän sitä mitä nyt kaipaa? Kenen apu on ollut arvokasta? Mitä aiemmat kokemukset ovat opettaneet? Mitä vahvistaneet sinussa? Ihmekysymyksen avulla keskeisin lyhyen aikavälin muutostoive?

Väestöliiton asiantuntijan tarjoamaa keskustelutukea vanhemmuuteen, pari- ja perhesuhteisiin tai seksuaalisuuteen liittyvissä huolissa ja...