Ei toivottuun käytökseen puuttuminen ja seuraamukset

On tavallista, ettemme kiinnitä lapsen käytökseen huomiota ennen kuin se on häiritsevää. Vanhempana on hyvä miettiä etukäteen, mikä lapsen käytöksessä on ongelmallista ja millainen puuttuminen voisi hyödyttää kyseisen käytöksen kanssa.

Ongelmakäytökseen puuttuminen

Lapset tarvitsevat aikuisen tukea tunteiden säätelyssä ja haastavissa tilanteissa. Lapsen kanssa voi sopia paikan, jonne lapsi voi mennä rauhoittumaan joko yksin tai aikuisen kanssa voimakkaan tunnetilan aikana.

Paikan voi rakentaa yhdessä lapsen kanssa etukäteen vaikkapa mukavaksi pesäksi, jossa on lapsen rauhoittumista tukevia asioita, kuten pehmeä viltti, tyyny, pehmolelu tai vaikkapa jotain puristeltavaa tai hypisteltävää lapsen käsille. Lapselle voi opettaa rauhoittavan hengityksen, esimerkiksi hengitysharjoituksen avulla, jossa lapsi kuvittelee puhaltavansa kynttilän sammuksiin. On tärkeää, että lasta ei jätetä yksin, ellei hän itse sitä toivo. Aikaisemmin kasvatuskeinona käytettyä jäähypenkkiä ei tulisi käyttää rangaistuskeinona. Lasta ei tulisi eristää rangaistukseksi, sillä suuren tunnetilan kanssa yksin jääminen voi olla lapselle pelottava kokemus. Aikuisen tuki haastavissa tilanteissa viestii lapselle myötätuntoa.

Tavallisesti ongelmat lapsen kanssa liittyy siihen, että…

• Lapsi ei noudata annettuja ohjeita.
• Lapsi saa voimakkaita kiukkukohtauksia.
• Lapsi valittaa ja laittaa vastaan.
• Lapsi keskeyttää ja vaatii huomiota.
• Lapsi viivyttelee tai kiukuttelee siirtymissä.
• Lapsi leikkii tai sotkee ruokaillessaan.
• Lapsi ei suostu menemään nukkumaan.

Erityyppisten ongelmien kanssa toimivat erilaiset puuttumisen keinot. Joskus vanhemman väliintulo voi olla sitä, että jättää lapsen ei toivotun käytöksen huomioimatta.

Suunnitelmallinen huomiotta jättäminen

Toisinaan on hyvä, ettei puutu lapsen käytökseen lainkaan. Etenkin silloin, jos pulmallisella käytöksellä haetaan selkeästi vanhemman huomiota. Suunniteltu huomiotta jättäminen sopii sellaiseen lapsen käytökseen, joka on häiritsevää, mutta ei vaadi nopeaa puuttumista. Tällaista käytöstä on

• vaatiminen, kun on jo todettu ei
• kiljuminen
• pelleily
• kasvojen vääntely
• hölmöjen sanojen toistelu

Jos keinona on lapsen huomiotta jättäminen, on tärkeää toimia johdonmukaisesti. Lapsen ei toivottuun käytökseen ei tulisi kiinnittää huomiota ja huonoa käytöstä ei tulisi palkita. Vaikka lapsi jatkaisi sinnikkäästi esimerkiksi vaatimista, sinun tulee pitää päätöksestäsi kiinni. On hyvä muistaa, että huomiotta jättäminen saattaa aluksi hämmentää lasta, jolloin käytös voi hetkellisesti pahentua.

Huomiotta jättäminen lopetetaan siinä vaiheessa, kun lapsi lopettaa ei toivotun käytöksen. Huomiotta jättäminen on lopetettava, jos lapsen käytös muuttuu liian aggressiiviseksi. On ensisijaisen tärkeää varmistaa lapsen ja muiden turvallisuus. Itseä tai muita vaarantavaa käytöstä ei voi jättää huomiotta.

Ei toivottuun käytökseen puuttuminen, kun lapsi toimii vastoin sääntöjä

Kun vanhempana havaitsemme ongelmakäytöksen, tavallisesti sanomme tästä lapselle. Sanominen voi tapahtua sivulauseessa, melun keskellä ja vaikka toiselta puolelta huonetta huudahtamalla. Ongelmakäytöksen havaitessaan vanhemman tulisi kuitenkin pysähtyä ja puuttua tilanteeseen heti. Kun vanhempi havaitsee, että lapsen käytös on ei toivottua, hänen tulisi:

• Pysyä itse rauhallisena ja johdonmukaisena.
• Mennä lapsen luokse, laskeutua lapsen tasolle ja pyrkiä hakemaan katsekontakti.
• Kertoa selkeästi ja rauhallisesti ohjeet, kuinka toivoo lapsen toimivan.
• Jos lapsi toimii, kuten on pyydetty, kiitetään lasta.
• Jos lapsi ei toimi, kuten pyydetty, kerrotaan hänelle seuraamuksista, jos hän ei noudata ohjetta.
• Odotetaan hetki rauhallisesti, jos lapsi ei toimi kuten on pyydetty, toteutetaan seuraamus.

Seuraamukset

Omalla käytöksellä on seuraamuksia. On tärkeää, että vanhempi antaa tästä esimerkkejä lapselle sopivin annoksin ja ikätasoisesti. On olemassa luonnollisia seuraamuksia, jotka tulevat automaattisesti jonkin toiminnan kautta.

Esimerkkejä luonnollisista seuraamuksista:

• Jos lapsi rikkoo itse tahallaan lelunsa, hänelle ei osteta uutta, vaan lapsi joutuu huomaamaan oman toimintansa seuraamukset. Jos rikkoutuminen on vahinko, tilanne on toki eri.
• Jos lapsi kastelee kenkänsä kiellosta huolimatta, hän joutuu sietämään epämiellyttävän tunteen märissä kengissä olemisessa.
• Jos lapsi ei pyynnöistä huolimatta tule pöytään tai aloita syömistä, ehtii ruoka jäähtyä ja hän joutuu syömään viileää ruokaa.

Esimerkkejä johdonmukaisista seuraamuksista: 

• Jos lapsi pelaa tai katsoo ruutua yli sovitun ajan, aika vähennetään seuraavan päivän ruutuajasta.
• Jos lapsi ei pyynnöstä huolimatta siivoa lelujaan pois, lelut menevät muutamaksi päiväksi kaappiin ja niillä ei voi leikkiä.
• Jos sisarukset eivät osaa jakaa keinua, kumpikaan ei keinu hetkeen. Lasten kanssa voi kokeilla onnistuuko jakaminen hetken päästä paremmin.
• Jos lapsi ei osaa leikkiä jollakin lelulla rauhallisesti, lelu otetaan pois hetkeksi. Tämän jälkeen kokeillaan onnistuuko leikkiminen rauhallisesti. Muista kiittää heti kun lapsi toimii toivomallasi tavalla.

TEHTÄVÄ:

Keksi lisää johdonmukaisia seuraamuksia niihin asioihin, jotka ovat tavallisia teidän arjessanne. Seuraavan viikon aikana noudata 1–2 näistä.

Seuraamuksista on hyvä muistaa muutamia asioita

Muista, että seuraamusten tulisi olla ikätasoisia. Seuraamukset eivät saisi olla liian pitkäkestoisia tai ankaria. On tärkeää, että lapsi saa välittömän palautteen toiminnastaan ja saa pian mahdollisuuden yrittää uudelleen, korjata toimintaansa ja onnistua.

Valitse sellaisia seuraamuksia, jotka voit varmasti ja johdonmukaisesti toteuttaa. Seuraukset eivät saisi olla sellaisia, että alat epäröimään niiden toteuttamista. Jos seuraamukset eivät toteudu, lapsi ei saa tilaisuutta oppia ja vanhemman auktoriteetti heikentyy. Toteuta seuraamukset mahdollisimman nopeasti. Pienet lapset eivät osaa ajatella pitkäjänteisesti. Esimerkiksi “jos et pese hampaita, hampaat reikiintyvät”, on pitkän aikavälin seuraamus, jota lapsi ei välttämättä hahmota, eikä se siksi ole oppimisen kannalta tehokas.

Luonnollisten seurausten tulee olla sellaisia, että ne eivät voi johtaa lapsen fyysiseen loukkaantumiseen. Tällaisilta luonnollisilta seurauksilta aikuisen on tärkeä suojata lasta. Pyri olemaan ystävällisen jämäkkä seurauksista päättäessäsi. Vanhemman kiukku, syyttävä asenne tai mitätöivyys voi herättää lapsessa tottelemattomuutta ja häpeää. Seuraamus ei saa olla sellainen, että lapsi kokee vanhemman hylänneen hänet. Esimerkiksi “jos et nyt lähde mukaan, niin jätän sinut yksin ja saat pärjätä omillasi”, on huono seuraamus.

Keskustele lapsen kanssa seuraamuksista, ja jos on mahdollista, ota lapsi mukaan miettimään seuraamuksia. Myös vanhemman ongelmalliselle käytökselle voi keksiä seuraamuksia. Muista myös huomioida lapsen käytöksessä pienikin hyvä ja kehua lasta aina, kun on aihetta. Vanhemman antama kehu motivoi lasta jatkamaan positiivista toimintaa.

Lähteet:

Webster-Stratton, C. (2005). Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2-8-vuotiaiden lasten vanhemmille. ER-paino: Profami Oy.

Triple P – Positive Parenting Program.

https://www.positivediscipline.com/articles/positive-time-out-1