Minä vanhempana
Yksi koko ei sovi kaikille
Tämä kurssi tarjoaa yleisen tason näkökulmia kannustavaan kasvatukseen. Nämä näkökulmat ovat tutkitusti toimivia monissa perheissä. Samalla on kuitenkin tärkeä muistaa, että jokainen lapsi ja vanhempi on ainutlaatuinen. Myös perheiden tilanteet ja kulttuurit ovat yksilöllisiä.
Kasvatusneuvonnan ongelmana on joskus se, että se voi saada vanhemman tuntemaan itsensä riittämättömäksi. Lapsen kasvatus voi myös herättää monenlaisia keskusteluja ja mielipiteitä siitä, miten kasvatusta tulisi toteuttaa. Vanhempana voit saada neuvoja yllättäviltäkin tahoilta pyytämättä. On tärkeää, että saat rauhassa luoda oman suhteesi lapseen. Tässä auttaa aito uteliaisuus ja kiinnostus siitä, mitä lapsellesi kuuluu, mitä hän ajattelee ja tuntee.
Itsemyötätunto vanhemmuudessa
Vanhemmuus herättää samanaikaisesti iloa, lämpimiä tunteita ja yhteenkuuluvuutta, mutta se voi herättää myös vaikeita tunteita ja tilanteita, joissa voi tuntea epävarmuutta. Pienten lasten vanhempien vanhemmuus on huolehtimista, läsnäoloa sekä tarpeisiin vastaamista. Pienet lapset, jotka tarvitsevat jatkuvaa perään katsomista ja läsnäoloa, saattavat toisinaan herättää ärsyyntymisen ja kyllästymisen tunteita vanhemmassa. Myös väsymys on monelle vanhemmalle tuttu olotila. Kun on kovin väsynyt, voi olla vaikea toimia tavoilla, jotka vastaavat omia arvoja. Kun sitten huomaa toimineensa mielestään väärin, voi havaita alkavansa kritisoida itseään vanhempana. Jos haluat tutkia lisää vanhemmuuden herättämiä tunteita, tutustu maksuttomaan verkkokurssiimme “Vanhemmuus täynnä tunteita”.
Jokainen vanhempi kokee joskus epäonnistuneensa vanhempana, esimerkiksi silloin, kun lapsi ei käyttäydy tai toimi niin kuin olisit vanhempana toivonut. Vanhemmuuteen kasvetaan yhdessä lapsen rinnalla, ja jokaisesta lapsen ikäkaudesta opitaan uutta. Syyllisyys pienessä määrin on hyvä tunne silloin, kun sitä on sopivasti ja se motivoi muuttamaan omaa käyttäytymistä. Joskus itsekriittisyys voi kuitenkin kasvaa liian suureksi, jolloin se voi heikentää jaksamista vanhempana. Tällöin mieli voi pyöriä huolissa tai epäonnistumisissa ja kyky läsnäoloon lapsen kanssa kärsii. Myös vanhempi tarvitsee ymmärrystä ja myötätuntoa. Kun olet kovilla, kiinnitä huomiota kolmeen kohtaan.
- Pyri olemaan myötätuntoinen itseäsi kohtaan. Älä kiellä ongelmien olemassaoloa, mutta puhu itsellesi ystävälliseen sävyyn. Huomaa, kun olet kovilla tai väsynyt. Esimerkiksi mitä sanoisit ystävällesi vastaavassa tilanteessa? Kuinka lohduttaisit häntä? Sano samat ystävälliset sanat itsellesi ja ole myötätuntoinen.
- Muista, että kaikki vanhemmat ovat ajoittain haastavissa tilanteissa omien lastensa ja itsensä kanssa. Kaikki vanhemmat tuntevat ajoittain keinottomuutta tai väsymystä. Et siis ole yksin tunteidesi kanssa.
- Kasvata itsetuntemustasi. Ole tietoinen siitä, mitä itsessäsi ja ympärilläsi tapahtuu. Miltä minusta tuntuu? Miltä lapsestani tuntuu? Mitä minä ajattelin? Mitä hän ajattelee? Mitä pelkään? Mitä hän pelkää? Mitä minä kaipaan? Mitä hän kaipaa?
Itsemyötätuntoinen vanhemmuus auttaa sinua ja lasta huomaamaan, että täydellisyys ei ole tavoite, vaan riittävän hyvä riittää. Väärinymmärrysten korjaaminen ja yhteyden palauttaminen lapseen on vanhemmuudessa kaikkein tärkein asia. Yhteyden palauttamisella tarkoitetaan vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutusta ja kommunikointikykyä. Esimerkiksi yhteyden voi palauttaa lapseen, kun tilanne tai tunnekuohu on ohi. Sanoita lapselle havaintosi siitä, mitä juuri tapahtui. Voit kuvailla sitä, miltä sinusta tilanteessa tuntui. Kysy lapselta, miltä hänestä itsestään tilanteessa tuntui ja mitä hän ajattelee tilanteesta? Auta lasta sanoittamaan hänen tunteitaan. Jos itse toimit ikävästi, pyydä anteeksi. Annat näin lapselle tärkeän mallin siitä, että jokainen tekee erehdyksiä, mutta pyytämällä anteeksi voi korjata tilanteen.
Vanhemman menneisyyden merkitys
Vanhemman omat kokemukset ihmissuhteista vaikuttavat tapaan toimia vanhempana. Jotta vanhempi jaksaa olla lapselle kannustava ja lapsen turvana, vanhempikin tarvitsee riittävästi tukea ja huolenpitoa. Jos vanhempi ei ole riittävästi omassa lapsuudessaan saanut tukea ja turvaa, voi hänen olla vaikeampi säädellä omia tunteita ja tukea lasta säätelemään omia tunteitaan. Vanhemman on tällöin vaikeampi löytää rauhoittavan aikuisen rooli ja rauhoittaa itseään. Monesti tietoisuus omassa lapsuudessaan koetuista kielteisistä ja myönteisistä kasvatusmenetelmistä auttaa tekemään tietoisia päätöksiä ja vaikkapa toimimaan toisin kuin omat vanhemmat. Hyvä Kasvaa -kyselyssä kerättiin tietoa siitä, miten vanhemman oma päättäväisyys muuttaa opittuja kasvatusmalleja omasta lapsuudesta on mahdollista. “Olen halunnut tietoisesti toimia toisin, päinvastoin kun omalla kohdallani on toimittu.”
Lapset virittävät vanhemmassa ajoittain vahvoja tunteita, kuten huolta, haavoittuvuutta ja kiukkua. Hankalien tunteiden valtaan joutuessaan vanhemman on vaikea ottaa käyttöön toimivia kasvatusneuvoja. Vanhemman on tärkeä hakea tukea itselleen tarvittaessa, jotta kasvatustehtävän kanssa ei jää liian yksin. Vanhempi voi löytää itselle apua esimerkiksi kunnallisista perheneuvoloista tai järjestöjen maksuttomista palveluista, kuten Väestöliitto ja Ensi- ja turvakotien liitto.
Oman vanhemmuuden haasteet ja vahvuudet
Kaikilla meillä on ihmisinä omat vahvuutemme ja heikkoutemme. Näin on tilanne myös vanhemmuuden kohdalla. Sitä ei tarvitse muuttaa, mikä toimii hyvin.
TEHTÄVÄ:
Mieti hetki omaa vanhemmuuden tyyliäsi. Mitä teet jo hyvin? Mikä onnistuu? Mikä on vahvuutesi? Mikä kasvatuksessasi mielestäsi kaipaa vielä harjoitusta ja kehittymistä? Mitä muutoksia haluaisit tehdä?
Tutustu myös maksuttomaan Vanhemmuus täynnä tunteita -verkkokurssiin.
Lähteet:
https://psychcentral.com/blog/an-exercise-in-self-compassionate-parenting/
https://www.seleni.org/advice-support/2018/3/21/the-newest-parenting-skill-self-compassion