Vahvista lapsen itsetuntoa

Itsetunto pitää sisällään uskomukset ja tunteet siitä, voiko ihminen vaikuttaa ympäristöönsä, kuinka hän tuntee pärjäävänsä vastoinkäymisten kohdalla ja tunteeko hän voivansa oppia virheistään tai menestyksestään.

Kuinka itsetuntoa voi tukea?

Vanhempien asenne ja käytös vaikuttavat voimakkaasti pienten lasten itsetunnon kehittymiseen. Tässä on joitakin vinkkejä vanhemmille.

• Näytä lapselle kiintymyksesi ja rakkautesi. Hymyile, halaa ja helli lasta.
• Osoita kiinnostusta siihen, mistä lapsesi on kiinnostunut. Kysy heidän leluistaan, leikeistään tai kaverisuhteistaan. Tue lapsen leikkiä. Jos lapsi haluaa vain katsoa piirrettyjä, liity katsomishetkeen ja ole utelias siitä, mikä lasta ohjelmassa kiehtoo.
• Kannusta, kehu ja kiitä. Kiitä ja kommentoi lapsen yrittämistä ja selviytymistä erilaisista tehtävistä. Auta häntä tuntemaan itsensä erityiseksi ja arvostetuksi. Keskity lapsen vahvuuksiin, älä heikkouksiin. Huomaa se, mitä lapsesi tekee hyvin ja mistä hän nauttii. Varmista, että lapsellasi on mahdollisuus kehittää tätä kykyään. Näin lapsen on helpompi kokea itsensä hyväksi, vaikka joutuisi kokemaan muissa asioissa pettymyksiä.
• Huomaa, jos lapsella on virheellisiä uskomuksia tai käsityksiä itsestään. Auta häntä ajattelemaan positiivisesti ja tue häntä muuttamaan kielteiset ajatuksensa positiivisemmiksi. Joskus esimerkiksi 5-vuotias voi kokea turhautumista uutta asiaa opetellessaan. Tällöin voi lapsen suusta päästä sellaisia uskomuksia kuin; “olen huono”, “en ikinä opi tätä”, “kaikki muut ovat hyvä, paitsi minä”.
• Anna rakentavaa palautetta lapsen käytöksestä. Vältä kritiikkiä, joka voisi tuottaa häpeää. Kun annat palautetta, anna sitä käytöksestä, älä lapsen persoonallisuudesta. Ne viestit, joita lapsi kuulee itsestään toisilta kääntyvät heidän kokemukseksi omasta itsestään. Siksi sellaiset toteamukset, kuin “olet laiska”, ovat vahingollisia. Ole siis maltillinen, kun annat palautetta lapselle. Yritä miettiä ja sanoittaa, mitä haluaisit heidän tekevän seuraavalla kerralla.
• Auta ja tue lasta oppimaan ongelmanratkaisutaitoja ja päätöksentekoa. Huomaa ja kehu, kun he löytävät itse ratkaisun. Anna lapsen itse etsiä ja erehtyä. Auta tarvittaessa.
• Tue lasta itsenäiseen toimintaan ja uusien asioiden kokeiluun. Kun lapsi oppii olemaan itsenäisempi, hänen kokemuksensa pärjäämisestä vahvistuu. Joskus vanhemmasta voi tuntua raskaalta, että lapsi kasvaa ja ei enää tarvitse häntä. Lapsen parhaaksi on kuitenkin oppia vähitellen pärjäämään itsenäisesti.
• Tue lasta realististen tavoitteiden asettamisessa. Auta lasta laittamaan epäonnistumiset oikeisiin mittasuhteisiin ja löydä merkitystä heidän yrittämisestään, ei vain menestyksestä. Jokaisessa iässä lapsi oppii uusia asioita. Jopa ihan vauvana lapsi oppii tarttumaan tai taaperona kävelemään tukea pitkin. Myöhemmin tärkeäksi tulee pukemisen opettelut, pyöräileminen tai vaikka lukemaan oppiminen. Kun lapsi saa haltuun jonkun asian, tuottaa se hänelle suurta mielihyvää. Lapsen oppimista voi tukea näyttämällä ja auttamalla heitä ensin. Sen jälkeen kannustamalla ja tukemalla heitä yrittämään itse.

“Teet tosi paljon töitä oppiaksesi pyöräilemään, isä on sinusta ylpeä.”

“Huomaatko, että sinusta on tullut parempi pukemisessa, sinä edistyt tosi hienosti. Taputus sille.”

“Äiti on iloinen, kun harjoittelet itse syömistä, se menee jo tosi hienosti.”

• Ole positiivinen roolimalli. Mallinna lapselle sitä, että on tärkeää arvostaa, rakastaa ja huolehtia myös itsestään. Älä väheksy itseäsi lapsen kuullen tai läsnä ollessa. Puhu itsestäsi kauniisti. Lapsi saa vanhemmalta mallin, että itsestä pidetään huolta.
• Luo lämmin ja rakastava kotiympäristö lapselle. Jos lapsi kokee kotona turvattomuutta, ei hyvä itsetunto pääse kehittymään.
• Näytä lapselle, että osaat nauraa itsellesi. Näytä, että elämän ei tarvitse olla aina niin vakavaa. Nauraminen, huumori ja hymyily eivät ainoastaan paranna tunnelmaa, vaan ne myös helpottavat stressissä, lisäävät energiaa ja vähentävät vihaisuutta tai ahdistusta.

Tue lapsen kaveritaitoja

Pienelle lapselle hoitavien aikuisten huomio ja rakkaus ovat ensisijaisia. Lapsen kasvaessa ikätovereista tulee yhä tärkeämpiä. Ystävyyssuhteet ja ikätovereiden hyväksyntä muokkaavat lapsen käsitystä itsestään. Ystävyyssuhteiden puuttuminen tai vaikeudet niiden solmimisessa aiheuttavat lapsille yksinäisyyttä ja kärsimystä. Vanhemmat voivat tukea lastensa kaveritaitoja ja ystävyyssuhteiden muodostumista. Mitä pienemmistä lapsista on kysymys, sitä suurempi merkitys aikuisten tuella on.

Lapsille ystävyyssuhteiden luominen ja ylläpitäminen eivät ole välttämättä helppoa. Ystävyyssuhteiden sujumiseksi tarvitaan seuraavia taitoja, joita vanhemman avustuksella ja toisten lasten kanssa on hyvä harjoitella:

• Itsensä esitteleminen
• Tervehtiminen
• Kuunteleminen
• Kiittäminen
• Anteeksi pyytäminen
• Toisen kehuminen
• Auttaminen
• Vuoron ottaminen ja antaminen
• Ehdotusten ja aloitteiden tekeminen
• Aloitteisiin vastaaminen myönteisesti
• Leikkiin mukaan pyytäminen
• Leikkiin mukaan ottaminen
• Lelujen jakaminen
• Ristiriitojen ratkaisu
• Mukaan kutsuminen

Jos lapsi ei ole riittävästi omaksunut kaveritaitoja, voi yhteiset leikit muiden kanssa olla haastavia. Lapsi voi olla myös ujo menemään mukaan ryhmään, jolloin hän tarvitsee vanhemman tukea keinojen löytämiseksi ja jännityksen voittamiseksi.

Vanhempi voi harjoitella lapsen kanssa leikkitaitoja esimerkiksi pehmolelujen avulla. Vanhempi voi kädestä pitäen opettaa, miten leikkiin pyydetään päästä mukaan. Vanhempi voi myös näyttää mallia lapsen kanssa leikkiessään.

Vinkkejä leikkiin mukaan menemiseksi:

• Lasta voi ohjata ensin seuraamaan muiden toimintaa
• Sitten voi kysyä “Voinko tulla leikkiin mukaan?” tai “Millä lelulla minä voin leikkiä?”
• Lasta voi auttaa myös ymmärtämään sen, että joku haluaa leikkiä yksin “Okei, voinko tulla mukaan myöhemmin? Haluatko pelata kanssani myöhemmin?”.

Anna lapsille myönteistä palautetta ystävällisestä käytöksestä. Lapsen kanssa voi valita kerrallaan muutamia taitoja, joita voi yhdessä vanhemman kanssa harjoitella. Lapselle tärkeitä ovat myös mahdollisuudet leikkiä valvotusti ikätovereiden kanssa niin, että vanhempi auttaa tarvittaessa ristiriitojen selvittämisessä ja tukee kaveritaitojen oppimista. On hyvä, että vanhempi järjestää kyläilyjä, jossa kaveritaidot voivat harjaantua. Lapsille voi järjestää jotakin ohjattua toimintaa, josta vieras saattaisi pitää. Tätä toimintaa voi miettiä lapsen kanssa yhdessä. Jos lapset alkavat riidellä ja mellastaa, on hyvä pitää tauko tai aikuisen tuella tehdä jotakin ohjatusti. Kyläilyt kannattaa pitää mukavina ja riittävän lyhyinä alkuun.

Lähteet:

Webster-Stratton, C. (2005). Ihmeelliset vuodet. Ongelmanratkaisuopas 2–8-vuotiaiden lasten vanhemmille. ER-paino: Profami Oy.

Triple P – Positive Parenting Program.

Helping young children develop self-esteem -fact sheets for families.