Pohdintatehtäviä ja lisämateriaaleja

Tässä osiossa pohditaan esimerkkien ja tehtävien avulla väkivallan vähentämisen keinoja. Jakson lopussa on lisämateriaalina asiakastyöstä johdettuja kuvitteellisia tapauskertomuksia lähisuhdeväkivallasta. Kertomuksia voi hyödyntää itsenäisen työskentelyn tehtävissä, jos oman tilanteen tarkastelu ei sovellu tehtävään tai jos tehtävän aloittaminen tuntuu helpommalta tapausesimerkin avulla. 

Pohdintatehtävä 

1. Minkälaista väkivaltaa olet käyttänyt tai sinun on koettu käyttäneen lähisuhteissa. Onko tällaista ilmennyt useammassa suhteessa? Entä muissa suhteissa? Olisiko sinun syytä ottaa yhteyttä auttavaan tahoon? 
2. Minkälaista väkivaltaa olet kokenut parisuhteessa, lapsuudenperheessäsi, koulussa, kadulla tai muussa yhteydessä? 
3. Liittyikö omaan väkivaltaiseen käytökseesi jokin tunnekokemus? Havainnoi kyseisen tunnekokemuksen esiintymistä viikon ajan. Minkälaisissa tilanteissa tunnekokemus esiintyy? Vaikuttaako tunne siihen, miten koet itsesi tai toiset ihmiset? Liittyykö tunteeseen toimintayllykkeitä? 

 Pohdintatehtävä 

1. Tarkastele väkivaltaista käyttäytymistäsi. Miten tunnekokemuksesi liittyvät väkivaltaiseen käytökseesi? Oletko tarkoituksellisesti pyrkinyt satuttamaan läheistäsi tai painostanut häntä toimimaan toivomallasi tavalla? 
2. Missä vaiheessa erimielisyys muuttuu väkivallaksi? Missä vaiheessa hyväntahtoisen, itsen ja toiset huomioivan kanssakäymisen muuttuminen väkivallaksi on vielä ehkäistävissä? Onko yhdessä oleminen turvallista? Millä tavoin voit varmistaa, ettet käytä tai joudu kokemaan väkivaltaa? 
3. Liittyykö sinun tai läheisesi päihtymystila usein väkivaltaan? Onko väkivallan loppuminen realistista ilman muutosta päihteidenkäytössä? Mitkä ovat sinun mahdollisuutesi vaikuttaa asiaan? 

Pohdintatehtävä 

1. Onko kumppanissasi tai muussa läheisessäsi piirteitä, joita haluaisit muuttaa? Miten tämä vaikuttaa suhteeseenne? Minkälaisten muutosten odottaminen läheisiltä on kohtuullista? 
2. Minkälaisia eroja näet miehen ja naisen rooleissa parisuhteessa tai perheen vanhempina? Miten kumppanisi tai muut perheen jäsenet asian näkevät? Miten eriävät näkemykset voisi yhteensovittaa? 
3. Miten koet läheisesi mielipiteen tai näkökulman, joka eroaa sinun näkemyksestäsi? Kiinnostutko eriävästä tavasta hahmottaa asiaa, vai tuntuuko se jollain tavalla hankalalta? 

Pohdintatehtävä 

1. Pohdi ja kirjaa ylös tapahtumia, joiden yhteydessä olet kokenut väkivaltaisia toimintayllykkeitä. Onko elämäntilanne, stressi, ihmisten tietynlainen käytös tai tapa olla vuorovaikutuksessa, tunne, mielikuva, muisto tai tietyn asian pohtiminen omiaan altistamaan sinua väkivaltaiselle käyttäytymiselle? 
2. Tarkastele edellisessä tehtävässä tunnistamiasi väkivaltaisia toimintayllykkeitä. Pohdi niiden ilmenemismuotoja mielensisäisen maailman neljästä eri näkökulmasta: havainto, mielikuva, tunne ja ajatus. 
3. Havainnot: Esimerkiksi koetko muut tällöin herkemmin pahantahtoisiksi, tai mahdollisuutesi vaikuttaa käsillä olevaan haasteeseen tavallista rajallisemmiksi. 
4. Mielikuvat: Minkälaisia muistoja, mielikuvia tai mielleyhtymiä asiaan liittyy? Miten sinulle tärkeät ihmiset kytkeytyvät asiaan? 
5. Tunteet: Minkälaisia tunteita asiaan liittyy? Miten ne tuntuvat kehossa? Vaikuttavatko ne hengitykseen tai lihasten jännitykseen? Miten tunnetta voisi turvallisesti vähitellen lähestyä? 
6. Ajatukset: Minkälaisia ajatuksia sinussa herää? Minkälainen ajatus voisi tukea väkivallatonta toimintaa? 
7. Miten lapsuuden perheessäsi suhtauduttiin väkivaltaan, ihmisten välisiin ristiriitoihin ja negatiivisten tunteiden ilmaisuun? Miten koit nämä asiat silloin ja miten ne näkyvät nykyhetkessä? 

Pohdintatehtävä 

1. Käyttäytymisen muutoksessa ongelmakäyttäytymisen tiedostaminen on tärkeää. Kirjaa ylös seitsemän tilannetta, missä olet satuttanut, loukannut tai laiminlyönyt läheistäsi. Kirjaa ylös päivämäärä, kellonaika ja tapahtumapaikka. Minkälaisessa tilanteessa ongelmakäytös ilmeni. Mitä ajatuksia ja tunteita koit. Kuvaile ongelmakäyttäytymistäsi. Lopuksi kuvaa mitä käyttäytymisestäsi seurasi. 
2. Ihmisiä voi loukata tahattomastikin. Pyri tietoisesti kiinnittämään huomiota siihen, minkälaisia tunnereaktioita käyttäytymisesi muissa aiheuttaa. 
3. Miten voisit lisätä toisten tunteet ja tarpeet huomioivaa käytöstä elämässäsi. Suunnittele ja toteuta pieni kehitysaskel, jonka toteuttaminen on päivittäisessä elämässä mahdollista. 

Pohdintatehtävä 

1. Minkälaiset tavoitteet tukisivat sinun tilanteessasi väkivallattomien ratkaisumallien omaksumista? Esimerkkejä väkivallattomuutta tukevista tavoitteista löydät Jakson 6 lopusta. 
2. Mikä olisi pienin mahdollinen kehitysaskel kohti tätä tavoitetta? Mikä tukisi tällaista muutosta? Mikä on muutoksen esteenä? 
3. Voisiko väkivaltatyöntekijä, lääkäri, seurakunnan työntekijä, hoitaja, psykologi tai sosiaalityöntekijä tukea sinua tavoitteessasi? 

Esimerkkitapauksia 

Säikähtänyt 

Joni 23-v. asuu avoliitossa Katjan 21-v. kanssa vuokra-asunnossa Vantaalla. Joni valmistuu keväällä medianomiksi ja Katja opiskelee kosmetologiksi. 

Katjan paras lapsuudenystävä meni naimisiin. Katja sai toimia itseoikeutettuna kaasona ystävälleen. Hääjuhlassa Joni tunsi olonsa ulkopuoliseksi. Juhlavieraat koostuivat suurelta osin Katjan ja hänen ystävänsä yhteisestä kaveripiiristä, johon myös sulhanen kuului. Joni ei tuntenut kuuluvansa porukkaan ja Katjakaan ei pitänyt hänelle seuraa. Päinvastoin Jonista tuntui, että Katja välttelee häntä ja on mukana joukossa, joka jättää tarkoituksella hänet ulkopuolelle. Joni murjotti juhlissa ja taisi sanoa, jonkun ikävän kommentin Katjalle. Joni lähti juhlista kotiin ja Katja tuli myöhemmin perässä. Katja herätti jo nukkumassa olevan Jonin ja halusi tuoda esiin mielipahansa Jonin moukkamaisesta käytöksestä hänen parhaan ystävänsä hääjuhlissa. Katjalle päivä oli ollut todella tärkeä ja Joni ”oli ajatellut vain itseään, eikä välittänyt lainkaan Katjan tunteista”. Katja jankkasi lopulta aika kovaäänisesti, jolloin Joni kävi hänen kimppuunsa tukkien Katjan suun. Katja sai rimpuiltua itsensä irti, mutta pelästyi todella Jonin käytöstä ja vaati Jonin poistumista asunnosta. Jos Joni ei lähtisi hän soittaisi poliisille. 

Joni lähti kävellen äidilleen yöksi, joka asui lähistöllä. Matkalla Joni ihmetteli mitä oikein oli tapahtunut. Olo oli syyllinen ja ahdistunut. Jonin isä oli lapsuudessa ollut usein väkivaltainen äitiä kohtaan. Lapsia isä ei lyönyt, mutta lapset pelkäsivät häntä silti. Isä myös joi paljon ja usein juuri humalassa syytteli äitiä ja löi. Joni muistaa vihanneensa isää. Tuollaiseksi hän ei koskaan tulisi kasvamaan. Onko hänessä silti isän merkki, joku kirous, eikö hän voi pahalle luonnolleen mitään? 

Isä ja äiti erosivat Jonin ollessa 10 vuotta. Sen jälkeen elämä oli rauhallisempaa eikä tarvinnut pelätä. Äidin luona Jonin jutteli pitkään tapahtuneesta. Äiti ei puolustellut Jonin tekoa, mutta sanoi hänen olevan monin tavoin erilainen kuin isänsä. Jonin äiti oli kuullut Miessakit ry:n Lyömättömän Linjan toiminnasta työpaikallaan terveysasemalla ja hän ehdotti, että Joni menisi sinne keskustelemaan tilanteesta. Netistä palvelun sivut löytyivät helposti ja Joni täytti yhteydenottokaavakkeen tiedot heti. 

Seuraavana maanantaina Lyömättömästä Linjasta otettiin yhteyttä ja tarjottiin Jonille maksutonta keskusteluaikaa. Aika sovittiin samalle viikolle. Jonista tuntui hyvälle, että hän pystyi kertomaan Katjalle sopineensa käynnistä. Hän oli jo pyytänyt Katjalta anteeksi ja Katjakin oli antanut anteeksi, mutta sanonut myös, että jos Joni vielä kävisi uudestaan käsiksi, päättyisi suhde siihen. Joni oli vakuuttanut, ettei näin enää koskaan tulisi käymään. 

”En tiedä mikä minuun meni”, – mies 50v 

Olen 50-v. työssäkäyvä mies. Työskentelen opetusalalla ja minulla on vaimo ja teini-ikäinen tytär. Parisuhde on ollut pitkään melko yksipuolinen eikä suhteessa ole enää juuri ollenkaan läheisyyttä, mitä itse kaipaisin. On asiasta joskus vähän riitaakin tullut. Tytär on meille molemmille vanhemmille tärkeä ja välit koen hyviksi. Edes teinivuosiin ei ole suuria tunnemyrskyjä liittynyt. Pidän työstäni, mutta sekin on alkanut tuntumaan rutiinilta ilman odotuksia muutoksista tai haasteista. 

Alkoholi kuuluu viikonloppuisin elämääni ja koen sen itselleni tavaksi rentoutua työviikon jälkeen. Ongelmaksi käyttöä en koe, vaikka kyllä siihen välillä on liittynyt sanaharkkaa vaimon kanssa. Yleensä vaimokin ottaa siinä seurana hieman, mutta loppuillasta olen tavallisesti yksin vaimon mentyä nukkumaan. Nyt kuitenkin viikonloppuna tapahtui niin, että meille tuli alkuillasta riitaa jostain mitättömästä asiasta. Tunnelma oli vähän kireä ja tuli siinä juotua ehkä vähän liikaa tv:tä katsellessa. En ymmärrä enkä muista asioita, mitä vaimoni seuraavana aamuna kertoi minun hänelle tehneen. Hän näytti jälkiä käsissään ja ruhjetta poskessaan. En kai minä tuota ollut tehnyt, oli ensimmäinen ajatukseni. Olin mennyt yöllä hakemaan kai sitä läheisyyttä ja vaimon torjuttua minut, olin suuttunut. Vaimo kertoi minun rutistaneen häntä käsistä ja olin minä vähän läpsäissytkin. Hävettää todella paljon, en ymmärrä mikä minuun on mennyt ja miten noin on päässyt käymään. Koskaan aiemmin en ole käsiksi keneenkään käynyt eikä ole ollut edes mielessä sellainen. En ole tuon tapahtuneen jälkeen ottanut tippaakaan alkoholia ja olen luvannut, etten ota. En kuitenkaan miksikään absolutistiksi halua ruveta, mutta aion pystytellä ihan vaan olut linjalla. Olen joskus kuullut ystävien ja tuttujen suusta, että kaikille ei näytä alkoholi sopivan. 

Tapahtuneen jälkeen kotona on ollut aika hiljainen tunnelma eikä tilanne näin voi jatkua. Yritin etsiä netistä tietoa ja apua tilanteeseen ja huomasin siellä Miessakkien sivut, joissa mainittiin Lyömätön Linja ja lähisuhdeväkivalta. Tutustuin vähän lisää sivuihin ja huomasin, että tähän minun ”ongelmaan” on apua saatavilla. Ehkä vaimo sitten kuitenkin on oikeassa ja minun pitää hakea apua. Sivuilta huomasin joitain juttuja, mitkä olivat kuin suoraan minun elämästä ja ajatuksista. Tästä rohkaistuneena otin sitten sen seuraavan askeleen ja soitin Lyömättömälle Linjalle. Keskustelin työntekijän kanssa tapahtuneesta ja minun ajatuksista, lopuksi sitten varattiin aika tapaamiseen. Ensimmäinen kerta oli vaikea, hävetti ja mietin, onko kyseinen palvelu kuitenkaan minua varten, enhän minä mikään väkivaltainen mies ole, minulle vaan nyt kävi näin tuon alkoholin avustuksella. Tapaaminen sujui kuitenkin hyvin, minua ei tuomittu eikä syyllistetty vaan sain kertoa asioista omaan tahtiini. Muutamien tapaamisten jälkeen omat ajatukseni selkeytyivät ja pystyin puhumaan niistä myös vaimoni kanssa. Asiat eivät mitään suuria mullistuksia olleet, mutta pienet asiat olivat vuosien saatossa kasvaneet ja aiheuttaneet jonkinlaista erilleen kasvamista minulle ja vaimolleni. Nyt kun pääsin asioista keskustelemaan ulkopuolisen ihmisen kanssa, on niistä jotenkin helpompi puhua ja ehkä yhdistellä asioita mikä voi johtua mistäkin. Omien keskustelukäyntien jälkeen, tultiin Lyömättömän Linjan työntekijän kanssa siihen tulokseen, että myös vaimo olisi hyvä saada paikalle yhteiskeskustelua varten. Myös tämä paritapaaminen oli onnistunut ja avasi meille molemmille lopulta uusia näkökulmia ja ajatuksia toisen huomioimiseksi. Koen, että nämä yksilö ja yhteiskeskustelut ovat auttaneet minua ja meitä todella paljon. Alkoholia en ole kokonaan jättänyt pois, mutta sen käyttö on vähentynyt merkittävästi ja tilalle on tullut terveellisempiä tapoja ja aikaa jää nykyään myös hoitaa normaalia perhe-elämää. 

Jatkuvaa riitaa 

Sami on 28-vuotias lääkärimies, joka meni naimisiin Sanna vaimonsa kanssa vuosi sitten. Sami olisi mieluummin lykännyt avioitumista vielä opiskelu ja työkiireidensä vuoksi, mutta antoi lopulta periksi Sannan toiveille. Sanna toivoisi perheeseen lasta, minkä Sami on kuitenkin tiukasti tyrmännyt. Samin erikoistuminen ortopediaan ja työ vievät paljon aikaa ja Sannan vuorotyö sairaanhoitajana verottavat yhteistä aikaa, joka yhä useammin on mennyt riidellessä auton käytöstä, koiran ulkoilutuksesta, ajankäytöstä kavereiden tapaamisesta ja vanhempien luona vierailuista. 

Riidellessä kaivetaan usein puolin ja toisin vanhoja erimielisyyksiä esiin, haukutaan toisen luonnetta ja perheitä. Sami pitää itseään sovittelevana ja joustavana, ja Sannaa kyvyttömänä tarkastelemaan omia puutteitaan. Sami kokee joutuvansa jatkuvasti antamaan periksi riitelyä välttääkseen, mutta aika ajoin päättää pitävänsä jossain asiassa puolensa hinnalla millä hyvänsä. Viimeisin asia on yhteisenä päivänä frisbeegolfin harrastaminen, koska Sami kokee yhteisen ajan menevän aina Sannan toiveiden mukaan. Sanna kokee olevansa huono kaikessa urheilussa ja lähtee pitkin hampain mukaan, mikä jo ärsyttää Samia. Automatkalla ei paljoa puhuta ja Sanna kritisoi Samin radiokanavavalintaa. 

Frisbeegolf radalla Sami yrittää piristää tunnelmaa ja neuvoa Sannaa heittotekniikassa. Sanna ei Samin mielestä tunnu kuitenkaan kuuntelevan ja arvostavan hänen yritystään, eikä edes yritä heittää frisbeetä tosissaan. Sannan frisbeen mennessä toistuvasti pusikkoon, kokee Sami Sannan mökötyksen epäreiluksi yhteisen ajan sabotoinniksi ja toteaa lopulta: ”Lähdetään sitten takaisin kotiin, kun et sinä edes yritä”. Sanna loukkaantuu tästä ja toteaa Samille lakonisesti vain: Selvä, sinunhan idea tämä oli.” 

Automatkalla Sanna puhuu Samin vaativuudesta ja ymmärtämättömyydestä, mikä saa Samin kiristymään ja ajamaan autolla ylinopeutta. Kotona hän aloittaa Sannalle huutamisen, kuinka kaikki pitää tehdä tämän tahdon mukaan ja turhautuu kun Sanna seisoo vain hiljaa katsoen häntä ihmeissään. Sami turhautuu edelleen, kun ei saa Sannalta mitään reaktiota ja impulsiivisesti lyö nyrkillä wc:n oveen reiän. Sanna pelästyy tätä ja juoksee makuuhuoneeseen peloissaan ja Samikin säikähtää käytöstään. Tilanne päätyy molempien itkuun ja Samin anteeksipyytelyyn oven läpi. 

Sannan jäädessä hiljaa makuuhuoneeseen, kaivaa Sami kipsipakkelin esiin ja alkaa paikkaamaan oveen tekemäänsä reikää. Hetken päästä Sanna tulee ärtyneen oloisena makuuhuoneesta ja kommentoi että turhaan sitä ovea yrität korjata, täytyyhän siihen uusi hankkia.” Sami ei jaksa noteerata, vastata tai edes suuttua Sannan epäilevästä kommentista. Hän jää hämmästelemään omaa välinpitämättömyyttään, aikaisemmin vastaavat kommentit ovat häntä suuresti ärsyttäneet. Sami huomaa olevansa tavattoman väsynyt, tarkemmin ajateltuna hän on kokenut näin jo pitkään. Hän huomaa myös toisen tutun tuntuisen ajatuksen: Voisinpa olla jossain ihan muualla.” Tämä jää häntä vaivaamaan, miten hän toimii näin väkivaltaisesti eikä juuri haluaisi olla vaimonsa seurassa.” Hän pohtii myös, miten viime aikoina useampi ihminen on kysynyt häneltä: ”Onko kaikki kunnossa.” 

Sami löytää internetistä Miessakit ry:n Lyömättömän Linjan puhelinnumeron, mutta jää pariksi päiväksi miettimään voiko hän ottaa yhteyttää ammattinsa vuoksi tällaisessa asiassa. Lopulta hän rohkaistuu, soittaa ajanvarauspuhelimeen missä kertoo tilanteestaan päällisin puolin ja sopii tapaamisesta. Tapaamisen sopiminen tuntuu Samista jo askeleelta eteenpäin umpikujalta tuntuvassa tilanteessa. 

Varovainen vetäytyjä 

Kai on ollut naimisissa 8 vuottaa Petran kanssa, Petra on 38-vuotias. Heillä on yksi lapsi, Eveliina, joka on täyttänyt 5 vuotta hiljattain. 

Ammatiltaan Kai on atk-suunnittelija ja toiminut nykyisen työnantajan palveluksessa 10 vuotta. Nykyisin hän toimii pääsuunnittelijana. Työstään hän pitää, vaikka välillä onkin stressaantunut työlle asetettujen tulospaineiden vuoksi. Petra oli kaksi vuotta kotona Eveliinan syntymän jälkeen ja on nyt lastentarhanopettajana päiväkodissa. Eveliina on taidepainotteisessa päiväkodissa vanhempien ollessa omissa töissään. 

Kain lapsuudenperheeseen kuului hänen lisäkseen kaksi vuotta vanhempi sisko, isä ja äiti. Isä oli yrittäjä ja äiti luokanopettaja peruskoulussa. Isä oli paljon poissa kotoa työn vuoksi. Kotona ollessaan hän oli väsynyt ja käytti myös säännöllisesti alkoholia. Äiti oli tarkka järjestyksestä ja myös ankara jos asiat eivät menneet hänen toivomallaan tavalla. Lasten kasvatustilanteista isä yleensä vetääntyi, eikä osallistunut keskusteluihin. Isän alkoholinkäyttö oli usein riitaan päättyvä puheenaihe vanhempien välillä. Näissä keskusteluissa isä menetti malttinsa ja poistui paikalta, vaikka äiti olisi halunnut jatkaa keskustelua. Äiti kantoi vastuuta ja hallitsi kodin ilmapiiriä tarmokkuudellaan ja järjestyksen vaatimuksillaan. 

Kai menestyi hyvin koulussa ja pääsi armeijan jälkeen jatko-opintoihin sujuvasti. Ystävyyssuhteita hänelle ei juuri muodostunut koulu tai opiskeluaikoina. Hän koki helposti itsensä ulkopuoliseksi lapsuus ja nuoruusvuosina. Kestävyysurheilusta tuli hänelle tärkeä harrastus opiskeluvuosina. Ennen nykyistä suhdetta Kailla oli kaksi seurustelusuhdetta, jotka päättyivät kumppanien aloitteesta. 

Väkivaltaa Kai käytti ensimmäisen kerran nykyisessä suhteessaan Petraa kohtaan Eveliinan syntymän jälkeen, kun hän oli lähdössä pyörälenkille ja Petra kysyi kuinka kauan lenkki kestäisi. Petra sanoi, ettei jaksa olla niin kauan lapsen kanssa, suuttui ja moitti Kaita välinpitämättömäksi ja itsekkääksi. Kai menetti tässä tilanteessa malttinsa ja tönäisi Petraa niin että tämä kaatui ja löi päänsä kaappiin katuessaan. Kai otti yhteyttä Lyömättömään Linjaan kolme viikkoa episodin jälkeen. 

Kai oli jännittynyt tulessaan ensimmäiseen tapaamiseen. Hänen oli vaikea kertoa aluksi käyttämästään väkiallasta, häpeä ja syyllisyys olivat estämässä puhumista. Hän pelkäsi tilanteen toistuvan ja oli huolissaan siitä voiko hän oppia toimimaan toisin vastaavassa tilanteessa tulevaisuudessa. 

Keskusteluissa käytiin läpi yksityiskohtaisesti väkivaltaan johtaneen tilanteen kulku ja mietittiin Kaille tyypillisiä tapoja toimia ristiriitatilanteissa. Huomattiin, että lapsuudenperheen malleissa oli ollut puutteita kohdata vaikeita tilanteita. Isä oli vetäytynyt helposti vuorovaikutuksesta ja toisaalta käyttänyt alkoholia ja menettänyt malttinsa ja toiminut väkivaltaisesti. Isältään kai ei voinut oppia rakentavaa tapaa kohdata vaikeuksia. Äidin Kai oli kokenut turvalliseksi mutta kuvasi häntä tunnetasolla etäiseksi. 

Kai hyötyi oman reagoimismallinsa tiedostamisesta ja oppi tunnistamaan itselleen vaikeita tilanteita ja myös toimimaan selkeämmin aikaisemmin vaikeissa tilanteissa. Selkeä oman kokemuksen ja mielipiteen kertominen toiselle oli edustanut aikaisemmin Kaille ristiriitoja aiheuttavaa käytöstä. Vähitellen hän oppi arvostamaan omaa ja toisen ajattelua ja kohtaamaan erimieltä olemisen tavallisempana asiana. Väkivaltaa hän ei tapaamisten loppuvaiheessa pelännyt käyttävänsä. 

Pidempään jatkunut väkivalta 

Petteri 45-v. ottaa yhteyttä nettilomakkeen kautta ja toivoo yhteydenottoa. Viestissään hän kertoo väkivaltaa jatkuneen jo pidempään. Tilanne ei voi enää jatkua näin ja jotain on nyt tehtävä. 

Ehdotan tapaamista Teamsin kautta netissä, mutta Petteri kysyy, voisiko sittenkin tulla tapaamiseen paikan päälle, mahdollisimman nopeasti.  Asiakasperuutuksesta johtuen pystyn tarjoamaan Petterille tapaamisen samalle päivälle. 

Petteri tulee sovittuna aikana. Kerron hänelle Miessakit ry:n Lyömättömän Linjan historiasta, omasta ammatillisesta taustastani, työmme sisällöstä, aikatauluista, vaitiolovelvollisuudesta ja sen rajoituksista. Tämä tarkoittaa, että olemme vaitiolovelvollisia miesten kanssa käydyistä keskusteluista, mutta jos tietoomme tulee lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, tai huolestumme lasten kasvuolosuhteista, aiheuttaa tämä meille ilmoitusvelvollisuuden lastensuojeluun. Petteri sanoo ymmärtävänsä tämän. 

Petteri on naimisissa Minnan 36-v. kanssa ja heillä on 2 yhteistä lasta Oskari 13-v. ja Mikael 9v. Petteri toimii suomalaisen keskisuuren laakereita valmistavan vientiorganisaation edustajana ja hänen toimialueenaan on koko Eurooppa, joskin työmatkat suuntautuvat pääsääntöisesti Saksaan ja Espanjaan. Petterin työpaineet ja stressi ovat välillä kovia etenkin työmatkalle lähdettäessä ja sieltä palatessa. Matkapäiviä on vuodessa 100-150, joskin Petteri on saanut matkapäivien määrää vähennettyä parin viimevuoden aikana. 

Minna toimii lastentarhanopettajana hyvin lähellä kotia päiväkoti Omenapuussa. Oskari ja Mikael kävivät päiväkodin samassa paikassa, mutta ei Minnan ryhmässä. Minna on käytännössä huolehtinut perheen arjesta ja poikien harrastuksista. Oskari taitoluistelee ja Mikael käy partiossa sekä harrastaa parkouria. 

Petteri muistaa ensimmäisen kerran olleensa väkivaltainen Minnaa kohtaan jo hääyönä. Minna oli tuolloin arvostellut Petterin veljen Samin käytöstä häissä jankaten asiaa Petterin mielestä liian kauan, Petteri oli lyönyt avokämmenellä Minnaa käteen. Asia oli sovittu aamulla.  Silloin alkoholilla oli osuutta asiaan, mutta tämän jälkeen Petteri on käyttäytynyt väkivaltaisesti selvinkin päin. 

Petterillä ja Minnalla on eripuraisuuksia suhteellisen harvoin, mutta tilanteet, jotka päätyvät väkivaltaan muistuttavat ainakin jollain lailla toisiaan. Usein Petteri on ollut väsynyt ja stressaantunut, jolloin hän toisinaan nimittelee Minnaa laiskaksi tai siivelläeläjäksi. Minna jättää nämä puheet usein omaan arvoonsa, mutta ei aina. Lähtiessään riitaan mukaan loukkaukset ovat molemminpuolisia ja lopulta Petteri on joskus repinyt Minnaa tukasta, tuuppinut ja läpsinyt. Nyrkillä hän ei koskaan ole lyönyt. Väkivaltaiset riidat tapahtuvat yöaikaan keittiössä tai alakerran saunatiloissa, jolloin pojat usein ovat jo nukkumassa.  Vuosi sitten Oskari heräsi ja tuli repimään Petteriä irti Minnan kimpusta. Tällöin Petteri löi myös Oskaria. Tilanne päättyi siihen, mutta Minna soitti ensimmäisen kerran Poliisille. Poliisit saapuivat paikalle, mutta eivät ottaneet Petteriä mukaansa, kun kaikki osapuolet vakuuttivat tilanteen jo rauhoittuneen. Asiasta seurasi lastensuojelun asiakkuus ja tällöin avioeroa harkittiin ensimmäistä kertaa todella vakavasti. Silloin Minna myös ilmoitti, että seuraavasta kerrasta hän tulee ottamaan avioeron.  Kaikki meni suhteellisen hyvin edelliseen viikonloppuun saakka. 

Perjantaina-iltana klo 18.45 Petteri tuli 4vrk:n työmatkalta, joka oli poikkeuksellisen pitkä. Petteri sai kuitenkin näin hoidettua säännölliset ja pakolliset vierailut sekä Saksaan, että Espanjaan samalla kerralla. Kotiin tullessaan Petteri oli väsynyt ja myös lievästi alkoholin vaikutuksen alainen, koska oli ottanut pari drinkkiä koneessa. Koti oli tyhjä. Auto oli poissa. Petteri soitti Minnalle, mutta ei saanut tätä kiinni. Petteri soitti Oskarille, mutta ei saanut tätäkään kiinni. Hän lähetti myös whatsapp viestin perheen omaan ryhmään, mutta ei saanut vastausta. Turhautuneena Petteri paineli jääkaapille, koska oli nälkäinen, mutta siellä ei juurikaan ollut syötävää. Petteri otti oluen ja jäi pohtimaan tilannetta. Minna ei koskaan ole tehnyt tällaista, tai ainakin siltä Petteristä tuntui. Hän yritti soittaa uudestaan, mutta turhaan. Petteri otti toisen oluen. Kello kävi ja samat rutiinit toistuivat soitto, viesti, jotain juomaa jne. 

Lopulta Oskarilta tuli viesti klo 22.30 vastauksena Petterin lukuisiin viesteihin: ”Isä älä ragee, ollaan kohta kotona”. Klo 22.50 auto tulikin pihaan. Perhe tuli sisälle. Petteri ei jäänyt odottelemaan kuulumisia vaan tokaisi: ” Missä helvetissä te ootte olleet? ” Minna:” Rauhotu nyt, oltiin konsertissa” Petteri:”Missä helvetin konsertissa”, Oskari: ”Älä isä viitti, me päästiin Idolsin loppukonserttiin ja se oli tosi hyvä”. Petteri jo vähän rauhoittuneena: ”Mitä sellanenki maksaa?”. Minna: ”Mä sain liput Annalta töistä viimetingassa, kun sen lapset tulikin sairaaksi. Se sano, ettei mun tartte maksaa, kun muuten liput olis menny hukkaan”. Petteri: ”No varmaan maksat, me ei oteta mitään almuja keltään! Pojat nukkumaan jo kohta. Eiks sulla oo Oskari treenitkin huomenna?” 

Ilta jatkui, pojat menivät nukkumaan. Petteri sai Minnan suostuteltua saunaan. Saunassa Minna oli kuitenkin vaitonainen ja se loukkasi Petteriä. Petteri: ”Miks sä et puhu mitään?”  Minna: ”Ei oo kiva tulla kotiiin , kun sä oot kännissä ja kiroilet lasten kuullen.” Petteri: ”Mä olin huolissani teistä, olisit voinu edes lapun jättää.” Minna: ”En mä kerenny ku tuli kauhee kiire ja sitä paitsi en mä edes tiennyt, että sä tulet tänään. Sähän sanoit, et sä tuut joko perjantaina tai lauantaina.” Petteri: ”No vittu varmaan sanoin”. Minna: ”Taas sä kiroilet, mä en jää tota kuuntelemaan” ja poistuu.  Petteri saunoo loppuun yksikseen. Kun hän saapuu makuuhuoneeseen, on Minna jo sammuttanut valot. Petteri pahoittelee käytöstään ja sanoo haluavansa sopia asian. Tämän vakuudeksi Petteri kietoo kätensä Minnan ympäri ja koskettaa tämän rintoja. Minna tiuskaisee: ”Älä koske muhun”. Petteri yrittää halia uudelleen, jolloin Minna tuuppaa häntä kyynärpäällä taaksepäin. Minna osuu Petteriä suoraan nenään. Petteri repii Minnaa hiuksista ja tiuskaisee: ”Mua sä et akka lyö”. Minna pääsee otteesta irti, itkee hiljaa ja vapisee. Hän sano hiljaa ”Älä kiltti, mä pelkään sua”.  Petteri: ”No sori, ei tässä mitään, tuu tänne viereen”. Minna: ”Enkä tuu, mä haluun, et sä meet takkahuoneeseen nukkumaan”.  Petteri: ”No en varmana mene, mene itte jos haluat”. Minna meneekin ja Petteri juo tyhjäksi viskipullon lopun, joka on ollut kaapissa jo pari vuotta. 

Lauantaina Petterin herättyä puoliltapäivin koti oli jälleen tyhjä. Minnalta oli viesti: ”Lähdin poikien kanssa mummolaan. Älä tuu sinne, me ollaan siellä toistaiseksi.”. 

Tämän jälkeen Petteri ei ole saanut yhteyttä Minnaan tai poikiin. Minnan isän kanssa hän jutteli, jolta sai tietää, ettei Minna halua puhua hänen kanssaan. Minna on jo vuosia sitten suositellut Petterille avun hakemista jostain, mutta aiemmin hän ei ole halunnut.  Nyt tapaamisessa Petteri on murheellisen ja hauraan oloinen. Hän sanoo: ”En mä tiedä huoliiko se mua enää takas, kun oon tällanen paska. Mut joka tapauksessa enhän mä voi näinkään jatkaa, mikä helvetti mua vaivaa?”. 

Rauhoittelen Petteriä sanomalla, että on hyvä, kun hän on tullut tänne apua hakemaan. Työstämme on ollut monille miehille merkittävää apua. Tällä hetkellä tärkeintä on, ettei Petteri tee enää mitään haitallista perheelleen, mutta ei myöskään itselleen. Minna haluaa tilaa ja aikaa pohdinnoilleen. Häntä tai poikia on nyt turha pommittaa viesteillä. Alkoholin Petteri sanoo helposti voivansa jättää kokonaan pois, kun ei hän normaalistikaan juuri alkoholia käytä. Petteri sanoo perheen olevan hänelle kaikki kaikessa. Puhun lähisuhdeväkivallasta ja sen vaikutuksista rakkauteen, perusturvallisuuteen ja pelkoon, joka syntyy väkivallasta ja jää varjostamaan tulevaisuutta. Petteri: ”No oonks mä ihan toivoton tapaus, voiko mä muuttua?”.  Vastaan, että kyllä Petteri voi muuttua ja oppia toisenlaisen tavan toimia läheisiään kohtaan, mutta tehtävä ei ole helppo. Omien tapojen muuttaminen on kaikille vaikeaa. Onnistua voi, jos kokee väkivallan käytöstä luopumisen niin tärkeäksi, että motivoituu tekemään työtä pysyvän muutoksen saavuttamiseksi. Muutosprosessissa täytyy olla varuillaan ja hereillä, jotta kykenee valitsemaan paremman tavan toimia aina uudelleen ja uudelleen. Moninkertaisten, kenties satojen toistojen jälkeen uusi toimintamalli voi juurtua tavaksi. 

Tällä hetkellä emme kuitenkaan voi tietää mitä seuraavaksi tapahtuu. Jos Minna haluaa erota, hän eroaa. Mikäli Minna kuitenkin haluaisi vielä yrittää jatkaa Petterin kanssa, täytyy hänen täysin vapaasti saada itse tehdä tämä päätös. Petteri ei saa millään lailla pyrkiä painostamaan tai manipuloimaan Minnaa tässä. Jos Minna päättää erota, on Petterin hyvä siitä huolimatta jatkaa tapaamisia Lyömättömässä Linjassa. Heillä on yhteiset pojat, eikä vanhemmuus pääty eroon. Mitä siistimmin eron pystyy hoitamaan, sen paremmat ovat edellytykset vanhempien ja lasten tapaamisille jatkossa. Väkivaltainen ja uhkaava tapa toimia parisuhteessa siirtyy usein seuraavaankin parisuhteeseen, ellei ongelmaan saada kunnolla käsiteltyä ja ellei vaihtoehtoisia toimintatapoja suostuta, tai kyetä oppimaan. 

Petteri kysyy: ”No mitä mun on nyt sit tehtävä?”. Vastaan: ”Pidä huolta itsestäsi. Syö, liiku, nuku ja huolehdi kodista ja työstäsi. Jos sinulla on jokin läheinen ihminen kenen kanssa voit puhua asioista, on se hyvä. Mikäli et saa nukuttua, on ehkä hyvä pyytää lääkäriltä nukahtamislääkkeitä. Jos haluat lähettää Minnalle viestin, voit tehdä sen ehkäpä sähköpostissa. Kerro vietissä mitä todella ajattelet. Kerro, ettet aio, etkä halua painostaa Minnaa tai poikia, mutta heidän niin halutessa olet tavoitettavissa. Tämä on kriisin pohja, mutta toisinaan ihminen kehittyy kriisien kautta. Ehkä tässäkin käy niin?  Minulla on mahdollisuus tavata Petteriä toisenkin kerran samalla viikolla ja kysyn, haluaako hän, että tapaamme niin nopeasti uudestaan. Petteri: ”Tää on nyt prioriteetti. Mä oon jo ilmoittanut töihin, et pidän talvilomaa tän viikon, kun mä en kuitenkaan olisi saanut siellä mitään aikaan. Ilman muuta sovitaan tapaaminen. Hyvä, et tällaisia paikkoja on olemassa ja kiitos vielä, et tää aika järjesty näin nopeasti”. 

Ensimmäisen viikon jälkeen tapaamisemme Petterin kanssa jatkuivat viikoittain. Minna ei alkuun suostunut Petterin kanssa keskustelemaan, mutta kertoi haluavansa avioeron. Lapsia Petteri tapasi viedessään näitä harrastuksiin. Ehdotin Petterille, ettei hän yrittäisi lasten kautta kysellä Minnan kuulumisia, joka arvatenkin oli Petterille vaikeaa. Minna laittoi avioeron vireille ja sanoi alkavansa hakea asuntoa itselleen ja pojille. Talo, jossa perhe oli asunut, oli käytännössä yhteinen, vaikka Petteri olikin maksanut huomattavasti enemmän lainan lyhennyksiä, kuin Minna. Minnalla ei tulisi olemaan varaa ostaa Petteriä ulos asunnosta.  Asiaa mietittyään Petteri päätyi ehdottamaan Minnalle asumuseroa niin, että hän itse muuttaa vuokralle ja Minna ja pojat saisivat jäädä yhteiseen asuntoon. Näin toistaiseksi, mutta ainakin viideksi vuodeksi. Lainat maksetaan asunnosta yhdessä. Minnalle ja pojille järjestely sopi. 

Petteristä tuntui oudolta hakea joitain tavaroitaan vuokrakaksioonsa, jonka hän vuokrasi suhteellisen läheltä perheen yhteistä taloa. Aluksi pojat eivät olisi halunneet jäädä isälleen yöksi, mutta vähitellen järjestely, missä pojat olivat vuorotellen isän luona, alkoi toimimaan. Itseasiassa Petteri oppi tuntemaan poikiaan hieman paremmin, nyt kun oli aina vuorotellen poikien kanssa. Aluksi pojat olivat kysyneet, milloin isä muuttaa takaisin kotiin, mutta vähitellen aihe oli jäänyt. Alkoholista Petteri oli pitäytynyt. Hän sanoi, että kun ei näe mitään syytä juhlaan, niin voi olla ottamattakin. Treffit eivät Petteriä kiinnostaneet. Petteri tunsi olonsa alavireiseksi ja työterveyslääkäri olikin ehdottanut mielialalääkettä. Tästä Petteri oli kieltäytynyt. Avioero eteni puolen vuoden päästä toiseen vaiheeseen, mutta Minna ei ainakaan toistaiseksi täyttänyt lopullista erohakemusta. Ei Petterikään, koska hän toivoi vielä yhteen palaamista. 

Oskari oli menestynyt hyvin taitoluistelukilpailuissa ja hänet oli valittu edustamaan Suomea EM-kisoihin Saksaan ikäistensä joukkueeseen. Petteri kysyi Minnalta halusiko tämä lähteä Oskarin kanssa, vai lähtisikö hän. Minna mietti asiaa hetken, mutta ehdotti lopulta, että koko perhe voisi lähteä yhdessä. Majoitus olisi tietenkin eri huoneissa. Näin sovittiin. 

Matkaa edeltäneenä aikana Petteri oli hieman jännittynyt. Onko tämä viesti Minnalta? Voidaanko ajatus erosta perua? Matka sujui hyvin ja Oskari menestyi tasonsa mukaisesti, jota juhlittiin yhteisellä illallisella. Kaikille jäi hyvä mieli yhteisestä matkasta. 

Matkan jälkeen tapaan Petterin viimeisen kerran. Tarjoamamme palvelun maksimikäyntimäärän tullessa täyteen. Petteri kertoo, ettei mitään viitettä väkivaltaisen käyttäytymisen uusiutumisesta ole ollut. Tulevaisuuden suhteen Petteri on toiveikas. Vaikka Minnalla olikin ollut lyhyt seurustelusuhde tässä välissä, ei siitä tullut mitään. Nyt Minna ja Petteri ovat alkaneet keskustella enemmän asioista ja Petteri arvelee heidän ehkä palaavan takaisin yhteen. Jopa yhteisestä lomasta on ajatuksen tasolla ollut puhetta. Petteri kiittää saamastaan avusta ja lupaa vastata palautekyselyyn myös puolen vuoden kuluttua.  Muistutan vielä lopuksi, että palveluumme voi jatkossakin olla yhteydessä hyvin matalalla kynnyksellä. 

—

Kurssin on kehittänyt Lyömätön Linja, joka on Miessakit ry:n lähisuhde- ja perheväkivaltaan erikoistunut toimintamuoto miehille. Lisätietoja: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/lyomaton-linja/