Väkivaltaan kärjistyvän tilanteen eteneminen

Väkivaltatilannetta tarkasteltaessa huomio kiinnittyy usein ensin väkivallan tekoihin. Väkivaltaa edeltäneiden tapahtumien lisäksi tilanteeseen vaikuttaa kummankin osapuolen kokemukset aikaisemmista vastaavista tilanteista. Oman havainnon, mielikuvan, tunteen tai ajatuksen seurauksena tapahtuva välitön reagointi voi johtaa toista loukkaavaan ja vahingoittavaan tekoon. 

Suora ja epäsuora väkivalta 

Töniminen sekä lyöminen avokämmenellä, nyrkillä tai jollakin esineellä, on helposti tunnistettavissa väkivallaksi. Sanallista loukkaamista, raivostumista, esineiden rikkomista, toisen ihmissuhteiden tai harrastusten suoraa kontrollointia tai vaikkapa rahankäytön rajoittamista, ei ole niin helppo ymmärtää väkivaltana.  

Epäsuora toiseen kohdistuva kaltoinkohtelu on myös väkivaltaa. Tyypillinen esimerkki epäsuorasta väkivallasta on puhuminen jollekin ulkopuoliselle niin, että siitä seuraa vahinkoa kohteelleen. Pahimmillaan tästä voi aiheutua fyysisiäkin seurauksia tai tärkeiden ihmissuhteiden menetys. Epäsuoraa väkivaltaa voidaan käyttää myös viranomaisten kautta aiheuttaen toiselle vahinkoa sosiaalitoimen tai oikeuslaitoksen avulla perättömien syytteiden ja ilmoituksien muodossa. 

Ulkoiset tekijät 

On tavallista, että väkivaltatilanne on yhteydessä väkivallantekoa edeltäneisiin tapahtumiin ja kummankin osapuolen aikaisempiin kokemuksiin vastaavista tilanteista. Aiemmat kokemukset, ja esimerkiksi temperamentti, voivat vaikuttaa siihen, miten tilannetta tulkitaan ja miten tulkintojen varassa toimitaan. Lisäksi kellonajalla, vireystilalla, päihteillä, tilanteen yllätyksellisyydellä, vastoin sopimuksia toimimisella tai puutteellisella keskustelulla voi olla välillistä vaikutusta väkivaltaiseen käyttäytymiseen. Riitojen ratkominen teksti- tai sähköpostiviestein voi olla haastavaa, kuten myös vaikeiden asioiden käsittely väsyneenä yöaikaan. 

Pelkästään edellä kuvattujen ulkoisten tapahtumien pohjalta voi syntyä ristiriitoja läheisessä suhteessa. Osapuolilla on omat tunnekokemukset, mielikuvat, merkitykset ja ajatukset tilanteesta. Mikäli näitä ei voida käsitellä keskustelemalla, on vaarana tilanteen pitkittyminen ja kärjistyminen riidaksi, sanalliseksi loukkaamiseksi ja myös fyysiseksi väkivallaksi. 

Riidoissa on tyypillistä, että toisen sanallista loukkausta voi seurata loukkaava vastaus. Vuorovaikutus lukkiutuu loukkausten kehään ja väkivalta saa mahdollisesti uusia muotoja. Seuraa usein pitkiäkin jaksoja, jolloin ei puhuta toiselle mitään. Vaikka arki jatkuu ja puhe palautuu, on väkivallan uusiutumisen riski ilmeinen. Ilmapiiri on jännittynyt ja varautunut. Väkivalta voi toistua kärjistyneessä tilanteessa ja suhteen kriisi syvenee.   

Ihmisten väliset suhteet 

Käyttäytymiseen läheisissä ihmissuhteissa vaikuttaa kunkin yksilön elämän muutokset ja stressitilanteet. Tapahtumat heijastuvat suhteisiin ja vaikuttavat vuorovaikutukseen – joskus lähentäen ja joskus ristiriitoja aiheuttaen. 

Sosiaaliseen kanssakäymiseen vaikuttavat kunkin yksilölliset ominaisuudet ja tapa toimia. Ristiriidat kärjistyvät helposti, mikäli omia ja toisen yksilöllisiä piirteitä ei tunnisteta ja oteta huomioon.  

Vuorovaikutus voi perheessä ja parisuhteessa olla vähäistä. Suhteet eivät tällöin pääse muodostumaan läheisiksi. Seuraa helposti vääriä tulkintoja ja ristiriitoja ihmisten välille. Jäykät roolimallit voivat myös ohjata vuorovaikutusta ja aiheuttaa ristiriitoja, jotka helposti kärjistyvät.   

Oma sisäinen kokemus väkivallan käytön laukaisijana  

Vahva kielteinen tunnekokemus voi aiheuttaa raivostumisen tai hyökkäyksen toista kohtaan. Tällaisessa tilanteessa väkivallasta tulee yritys hallita omaa tunnetta ja väkivaltaa läheisiä kohtaan käytetään oman tunne-elämän säätelyn välineenä. 

Havainto  

Havainnot vuorovaikutuksesta rakentuvat aina osittain aikaisempien kokemusten varaan. Lapsena ihminen pystyy mukautumaan hyvinkin erilaisiin ympäristöihin. Ihmisen itsenäistyessä toiminnan lähtökohtana ovat kasvuympäristöstä omaksutut taidot ja toimintatavat. Ympäristön vaatimusten muuttuessa vanhat vuorovaikutuksessa olemisen tavat voivat aiheuttaa yllättäviä sopeutumisvaikeuksia. Uudet tuttavuudet voivat reagoida voimakkaasti käyttäytymiseen, jonka henkilö on omaksunut tavanomaiseksi lapsuudenperheessään. Tällöin muiden ihmisten toiminta ja se miten itse tulee nähdyksi poikkeavat häiritsevän paljon totutusta. Tämä voi olla vaikea tilanne muutenkin haastavan elämänvaiheen keskellä.  Suotuisassa ympäristössä, jossa nuori aikuinen saa tukea sisäiseen työskentelyyn, voi uuden käyttäytymistavan oppiminen olla kuitenkin huomattavasti nopeampaa kuin vanhempana. 

Tunne  

Välitön tunnevaltainen reagointi voi johtaa väkivallan käyttöön. Väkivaltaisesti käyttäytyvä ei tällaisessa tilanteessa ehdi tai kykene havainnoimaan tarkemmin omaa, eikä toisen mielensisäistä kokemusta. Oman tunnekokemuksen säätely tapahtuu tällöin toiseen kohdistetun väkivallan avulla. Väkivalta voi olla seurausta tavallisesta arkisesta tilanteesta nousevasta tunnekokemuksesta. Syytä etsitään usein toisen toiminnasta ja myös väkivallan kohteeksi joutunut saattaa ajatella olevansa väkivallan aiheuttaja jollakin tavalla. Vastuu väkivallasta kuuluu aina väkivaltaisesti käyttäytyneelle. 

Mielikuva  

Oma mielikuva aiheuttaa helposti ristiriitoja vuorovaikutuksessa, jos mielikuva tulkitaan erehtymättömäksi tiedoksi toisesta. Mielikuvan muodostumiseen voivat vaikuttaa ajankohtaisen tilanteen lisäksi päivän muut tapahtumat, aikaisemmat kokemukset lähisuhteista tai muulla tavoin samankaltaisesta tilanteesta, ihmissuhteen yleinen tila sekä senhetkinen tunnevire. Mikäli omaa mielikuvaa pidetään erehtymättömänä, toisen tarkoitusperät voidaan ymmärtää väärin ja tilanne voi ajautua yllättävin tavoin konfliktiin. Mielikuviin liittyvien epätarkkuuksien ja etenkin itselle tyypillisten virhetulkintojen tiedostaminen auttaa näkemään ja kuulemaan toista tarkemmin. Kiinnostus toisen henkilön ainutkertaisesta ja itsestä eriävästä kokemusmaailmasta auttaa ymmärtämään toista syvemmin. Toimivassa vuorovaikutuksessa pyritään yksittäisiin sanoihin takertumisen sijaan ymmärtämään mitä toinen pyrkii viestimään. 

Toisella henkilöllä on samasta tilanteesta omat mielikuvansa ja merkityksensä. Kuulluksi tuleminen on tärkeä osa vuorovaikutusta. Väärin ymmärretyksi tuleminen voi olla loukkaavaa. Hyvän keskusteluyhteyden syntymiseen tarvitaan puhetta, kuuntelua ja viestin vastaanottamista. Vuorovaikutuksessa heräävien tunteiden, ajatusten ja mielikuvien sanoittaminen ja kuvaileminen toiselle lähentää ihmisiä ja vahvistaa suhdetta, silloin kun myös toisen kuvailemaan kokemukseen eläydytään tunnetasolla. Tällaisessa vastavuoroisessa keskustelussa kumpikin osapuoli voi kokea tulevansa oikein kuulluksi ja ymmärretyksi. 

Ajattelu  

Onnistuaksemme kanssakäymisessä toisten kanssa meidän on välttämätöntä säädellä tunnekokemuksiamme ja niiden ilmaisua. Arkisten tilanteiden kärjistymisen taustalla voi olla toiveita ja odotuksia, joita ei välttämättä ole kerrottu läheiselle. Joskus pettymyksen kokemukset liittyvät lapsuuden perheessä koettuihin asioihin ja tapahtumiin, jotka syystä tai toisesta aktivoituvat mielessä. Ajattelua ohjaa tällöin varautuminen negatiiviseen vuorovaikutukseen, jossa toinen osapuoli nähdään hylkäävänä ja pettymyksiä tuottavana. 

Väkivaltaisen reaktion voi aiheuttaa loukkaantumisen tunne ja mielikuva siitä, että toinen haluaa olla pahantahtoinen. Vaihtoehtoinen tapa toimia olisi ajatella ensin omaa tunnekokemusta ja mielikuvaa toisesta, ja sitten arvioida tilanteeseen liittyvien tosiasioiden ja oman sisäisen maailman yhteensopivuutta. Haastavaksi tilanteen voi tehdä tunnekokemuksen yllättävyys, voimakkuus ja se, että tämän kaltaista tunne-elämän säätelyä ei ole ollut mahdollista oppia aikaisemmissa suhteissa. Tarvitaan mahdollisuus pysähtyä ajattelemaan tapahtunutta ja koettua, jotta voidaan välttää suora tunteen ja mielikuvien pohjalta reagoiminen. 

Välittömästä reagoimisesta tietoiseen valintaan  

Havainnon, mielikuvan, tunteen tai ajatuksen pohjalta suora reagoiminen voi johtaa toisen kannalta loukkaavaan ja vahingolliseen tekoon. Vuorovaikutustilanteen ja oman mielen tapahtumien tietoinen ajattelu valmistavat toimimaan väkivallattomasti toinen huomioon ottaen. 

—
Sivusto toistaa videoita YouTubesta. Videot näkyvät vain, jos hyväksyt Hyvä kysymys -sivuston markkinointievästeet. Pääset muokkaamaan evästesuostumustasi tästä linkistä avautuvalla sivulla. Valitse sivun keskikohdasta tekstilinkki Muokkaa hyväksyntääsi ja rastita avautuvasta näkymästä Markkinointievästeet. Klikkaa sitten Salli valitut evästeet. Lue lisää tietosuojaselosteestamme.
—

1. Minkälaiset tilanteet tai muut tekijät lisäävät riskiäsi väkivaltaiseen käyttäytymiseen?
2. Tarkastele tehtävässä yksi löytämiäsi tekijöitä. Pohdi tekijöiden vaikutusta kappaleessa kuvatun mielensisäisen maailman neljästä eri näkökulmasta. 
   1. Havainnot: Mistä konkreettisista tapahtumista tai teoista tunnistat vaikeasti siedettävän tai sietämättömän asian? 
   2. Mielikuvat: Yritä tarkastella minkälaisia muistoja tai mielikuvia kyseiseen asiaan liittyy. Miten sinulle tärkeät ihmiset kytkeytyvät asiaan, miten he ovat asiaan suhtautuneet tai miten se on heihin vaikuttanut. 
   3. Minkälaisia tunteita asiaan liittyy, ne voivat olla ristiriitaisiakin. Yritä kuvata tunnetta joko omin sanoin tai seuraavaa listaa hyödyntämällä: Iloa, surua, vihaa, pelkoa, inhoa, rakkautta, epäoikeudenmukaisuutta?
   4. Minkälaisia ajatuksia asia sinussa herättää. Mitä esimerkiksi ajattelet ihmisestä, jonka käytöksen koet sietämättömäksi? Miten tällöin ajattelet itsestäsi tai siitä, miten sinun kuuluisi tilanteessa toimia.
3. Pohdi miten edellisessä tehtävässä pohtimasi mielensisäiset tapahtumat palvelevat sinua nykyisessä tilanteessa. Monesti nämä mielen mekanismit ovat sopeutumia lapsuuden ja nuoruuden ympäristöön, mutta uudenlaisessa aikuisuuden ympäristössä ne voivatkin olla vähemmän toimivia. Pohdinnan tueksi voit hyödyntää seuraavia kysymyksiä.
   1. Onko asian havaitsemisessa väärin tulkitsemisen riskiä? Tässä voi auttaa, jos voi keskustella siitä, miten muut tapahtuman näkevät. 
   2. Kuinka hyvin asian herättämät mielikuvat vastaavat käsitystäsi ihmisestä, jonka koet välillä toimivan sietämättömästi? Voisiko asiasta olla turvallista keskustella tämän henkilön, yhteisen tuttavan tai keskusteluapua tarjoavan tahon kanssa. 
   3. Kun arjessa herää tunne mitä on vaikea sietää, yritä antaa tunteen vain olla hetken ja tunnustele mitä sen sietämättömyyteen liittyy. Tunteeseen liittyvä itsehavainnointi kannattaa aloittaa tilanteista missä koet tunteen sietämisen helpommaksi tai kun tunne ei ole voimakkaimmillaan. 
   4. Vaikeisiin tilanteisiin liittyy usein ajatuksia, mitkä tulevat toistuvasti samankaltaisina. Nämä ajatukset eivät välttämättä kuitenkaan palvele sinua tai läheisiäsi kaikissa tilanteissa. Yritä saada toistuvasta ajatuksesta kiinni ja pohdi missä tilanteissa ajatus on hyödyllinen ja missä se voi ohjata tunteita tai toimintaa tuhoisaan suuntaan.

Kurssin on kehittänyt Lyömätön Linja, joka on Miessakit ry:n lähisuhde- ja perheväkivaltaan erikoistunut toimintamuoto miehille. Lisätietoja: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/lyomaton-linja/