Vuorovaikutusongelmien moninaisuus parisuhteissa

Miesten kanssa tehdyssä väkivaltatyössä saatu kokemus on, että aggressiivinen käyttäytyminen ilmenee vuorovaikutuksessa eri tavoin. Seuraavia kuvitteellisia asiakaskuvauksia lukiessa kannattaa kiinnittää huomio väkivallan käytön syihin ja siihen, miten väkivaltaa saataisiin parhaiten vähennettyä kunkin asiakashahmon osalta. Voit verrata esimerkkihenkilöiden tilannetta lopussa olevaan listaan väkivallan riskiä vähentävistä keinoista ja miettiä, mitkä ohjeet kullakin voisivat toimia ja mitkä taas eivät. 

Jokaisella on kyky väkivaltaan 

Ihminen on luonnostaan aggressiivinen luontokappale. Ihmisen kyky ymmärtää toisten mielensisältöjä, tunteita ja ajatuksia, mahdollistaa monenlaiset epäsuorat ja järjestelmälliset väkivallan teot. Kehittyneen mielen teorian, aggression ja väkivallan avulla ihminen on päätynyt lajikehityksessä nykyiseen asemaansa, eräänlaiseen maailmanherruuteen muihin elollisiin olentoihin verrattuna. Asiassa on niin hyviä, kuin huonojakin puolia. Seuraavassa pyritään kuvaamaan lähisuhdeväkivaltatyössä tunnistettuja erilaisia aggression esiintymisen piirteitä. 

Väkivaltaan kyllästetty 

Elämässä on aina ollut väkivaltaa. Kasvatus on ollut pelottavaa ja rangaistukset väkivaltaisia. Sisarusten tai kavereiden väkivaltaisiin välienselvittelyihin ei ole puututtu. Koulussa ja nuoruudessa on kasvu tapahtunut väkivallan ja pelon turvin. Parisuhteessa väkivallan käyttöä ei kaihdeta, jos tilanne niin vaatii. Puolisolle jää yleensä vaihtoehdoiksi lähteä tai sopeutua ja yrittää olla ärsyttämättä kumppaniaan, jos haluaa välttää väkivallan. 

Tässä tapausesimerkissä aggressio on vahvasti negatiivista. Kielteinen aggression käyttö johtaa pelolla ja väkivallalla hallitsemiseen ja eriävien näkökulmien kieltämiseen. Käsitys todellisuudesta vääristyy. Väkivallalla hallitseminen näyttäytyy normaalina ja väkivallaton ongelmanratkaisu epänormaalina vuorovaikutuksena. 

Säikähtänyt 

Säikähtäneellä on joitain aikaisempia kokemuksia itseen kohdistuneesta väkivallasta esimerkiksi lapsuuden perheessä. Oma arvomaailma ja ajatukset ovat kuitenkin selkeästi lähisuhdeväkivaltaa vastustavia – mikään teko ei oikeuta väkivallankäyttöön kotona! Nyt kuitenkin on käynyt niin. Pitkällisen riidan jälkeen, johon ehkä sisältyi alkoholia, tuli käytyä puolisoon käsiksi, tönäistyä, läpsäistyä tai tehtyä jotain vastaavaa. Tästä seurasi valtava järkytys, ahdistus ja häpeä. Oma teko on täysin käsittämätön. Voiko tästä parantua? 

Säikähtäneelle on muodostunut käsitys oikeasta ja väärästä toimintatavasta. Päästäkseen eteenpäin hän tarvitsee aggressiota myönteisenä muutosvoimana. Täytyy uskaltaa myöntää ongelman olemassaolo ja astua rohkeasti muutoksen tielle. Tämä edellyttää omien pelkojen ja ristiriitojen kohtaamista, nöyrtymistä ja väkivallattomien ongelmanratkaisukeinojen riittävän pitkäaikaista harjoittelua. 

Rationaalinen vallankäyttäjä 

Avioliitto on miehen ja naisen välinen elämässä kertaluontoisesti tehtävä sopimus. Mies on perheen pää ja näin ollen oikeutettu suurempaan päätäntävaltaan perheessä. Mies ehkä tienaakin enemmän. Mies rajoittaa, kontrolloi ja keksii erilaisia sääntöjä puolisolleen. Mikäli puoliso rikkoo miehen ”lakia” seuraa siitä henkisesti, taloudellisesti tai fyysisesti väkivaltainen rangaistus. Mies ei ole halukas pohtimaan luopumista valta-asemastaan tai tavastaan käyttää väkivaltaa. Hän ei juurikaan tunne syyllisyyttä ”kouluttaessaan” puolisoaan noudattamaan paremmin perheen ”yhteisiä” sääntöjä. Väkivalta kohdistuu usein myös lapsiin. 

Rationaalinen vallankäyttäjä motivoituu harvoin itsenäisesti muuttamaan omaa toimintaansa. Myönteisen aggression voimaa tarvitsevatkin väkivaltaa kokevat tämän kierteen katkaisemiseksi. Myönteinen aggressio auttaa laillisin ja väkivallattomin keinoin puolustamaan itseä ja toisia epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Jo asian miettiminen ja toimiin ryhtyminen vaatii väkivallan kokijoilta myönteisen aggression voimaa. 

Päihtynyt 1 ”mä en tiedä, mikä muhun meni” 

Alkoholia oli tullut nautittua huomattava määrä. Sitten riitaa tulee jostain pikkuasiasta ja mies käy puolison kimppuun. Väkivalta voi olla lyönti tai joku muu vakava fyysisen väkivallan muoto. Tyypillistä on, ettei väkivalta ole missään suhteessa riidan aiheeseen. On mahdollista, että väkivaltaa käyttävällä on ns. II-tyypin alkoholistinen persoonallisuus ja aiemmassa elämässä käsittelemättä jääneitä traumoja. Väkivallan käyttöä seuraa anteeksipyyntö ja vaihtelevan mittainen pidättyneisyys alkoholista. Alkoholin käytön alkaessa riski väkivallan toistumiseen on suuri. 

Päihde on päihdeongelmaiselle suuri ongelma ja saa henkisesti menemään sieltä missä aita on matalin. Päihde auttaa välttämään ja kestämään paremmin omaa sisäistä tunnemaailmaa. Samalla päihde tekee tunteiden käsittelystä vaikeaa ja tunteiden osoittamisesta arvaamatonta. Päihdeongelman myöntäminen ja päihteistä luopuminen vaatii myönteistä aggressiota. Päihteetön elämä antaa päivä päivältä enemmän elämänhallinnan tunnetta ja kohottaa itsetuntoa. Monia pelkoja nousee esiin, mutta jos myönteisen aggression voima on riittävä, kykenee henkilö kohtaamaan haasteet päihteettä. 

Päihtynyt 2 ”ei mitään havaintoa” 

Jossain vaiheessa iltaa meni muisti. Sitten tuli käyttäydyttyä väkivaltaisesti. Väkivallan seuraukset voivat olla kohtalokkaita. Tieto tapahtuneesta täydentyy uhrin ja silminnäkijöiden kertomuksin. Väkivaltaa ei välttämättä ole edeltänyt minkäänlaista riitaa. Todennäköistä on, että väkivaltaa käyttävällä on vakavia käsittelemättömiä varhaisia traumaattisia kokemuksia, jotka otollisissa olosuhteissa avaavat lukitut tunnemuistot. Läsnäolijat joutuvat sijaiskärsijöiksi näytelmään, jonka käsikirjoituksesta heillä eikä edes väkivallan käyttäjällä itsellään ole tietoista käsitystä. Muistamattomuus voi myös olla jonkinlainen psyykettä suojaava keino välttää omaa minäkuvaa uhkaavan käyttäytymisen tai kokemuksen myöntämistä ja siitä mahdollisesti seuraavaa henkisen tasapainon järkkymistä. 

Tälle henkilölle on tärkeintä pysähtyä, tunnustaa tosiasiat, kantaa vastuu teoista ja pohtia minkä avun turvin vastaavat teot ovat vältettävissä tulevaisuudessa. Apua tarvitaan ennen kaikkea vahvistamaan uskoa, että tällekin asialle voi ja kannattaa tehdä jotain. Aluksi tarvitaan rohkeutta ja tahtoa lähteä kohtaamaan itseltäkin piilossa olevaa omaa aggressiivista puolta. Tämä johtaa usein suruun ja jopa masennukseen. Masennuksesta sanotaan, että se voi olla sisäänpäin kääntynyttä aggressiota. Väkivaltaisesti käyttäytynyt voi olla myös itsemurhavaarassa. Surusta ja masennuksesta määrätietoiseen nousemiseen tarvitaan aggression myönteistä puolta, niin kuin päihteistä irrottautumiseenkin. Joskus muistikuvia varhaisista traumaattisista kokemuksista voi tavoittaa, mutta toisinaan ei. Joistakin kehollisista psykofyysisistä hoitokeinoista voi olla apua, jos traumat ovat syntyneet aikana, jolloin lapsi ei vielä kyennyt puhumaan eikä jäsentänyt maailmaansa sanoilla. 

Jatkuvaa riitaa 

Parisuhteessa eletään jatkuvaa valtataisteluvaihetta. Vanhat kesken jääneet riidat jatkuvat ja pahenevat. Riitelystä on tullut elämäntapa. Voitto tai toisen nujertaminen nähdään ainoana kunniallisena tapana poistua tilanteista. Väkivaltaa käytetään usein molemmin puolin, eikä sitä ehkä edes osata pelätä. Taustalla on usein vahva henkinen riippuvuus. Kuviteltu rakkaussuhde onkin riippuvuussuhde. Vakka on kantensa löytänyt parisuhteessa. Toiselta ollaan valmiita vastaanottamaan lähes mitä tahansa. Erolla uhataan, mutta ajatus todellisesta eroamisesta on kuolemaan vertautuva uhka. Riippuvuus, pettymys sekä omaan että toisen pärjäämättömyyteen, halu satuttaa, ja syyllisyys, ovat usein keskeisiä ilmiöitä parisuhteen dynamiikassa. 

Tahto asetelman muuttamiseen ja parisuhteen hoitamiseen syntyy harvoin samanaikaisesti tämän pariskunnan kohdalla. Mikäli parisuhdeterapiaan hakeudutaan, on mahdollista, että terapiaistunnoista tulee vain uusi muoto ja tila valtataistelun jatkamiselle. Siksi molemmille erikseen tarjotut yksilöajat yksin tai pariterapian rinnalla voivat olla parempi vaihtoehto. Usein pariskunnan toinen osapuoli on valmiimpi lähtemään tavoittelemaan aitoa muutosta tilanteeseen. Silloin häneltä tarvitaan myönteistä aggressiota pitämään kiinni oikeudestaan henkilökohtaiseen avunsaantiin. Avunhakemiseen varauksellisesti suhtautuvasta osapuolesta kumppanin henkilökohtainen avunhakeminen näyttäytyy turhana ja jopa pelottavana, jolloin hän voi pyrkiä sabotoimaan kumppaninsa avunsaannin. 

Alistettu 

Syystä tai toisesta lähtökohta parisuhteeseen on epätasa-arvoinen. Toinen on konkreettisesti riippuvainen toisen avusta, kyvyistä, varallisuudesta, jne. Eroja pariskunnan välillä on mm. koulutustaustassa, iässä, älykkyydessä tai kulttuuritaustassa. Alistettu tuntee olevansa mahdottoman edessä. Vaihtoehtoja ei ole, toista on vain toteltava. Tilanne voi purkautua väkivaltana. 

Alistaja motivoituu harvoin ilman sanktioita tai muita kielteisiä seurauksia muuttamaan toimintaansa. Avio- ja avopuolisoon, sekä lapsiin kohdistuneet pahoinpitelyt ovat nykyisin virallisen syytteen alaisia rikoksia. Lakia muutettiin pohtien etenkin alistettujen asemaa. Alistettu ei useinkaan voi tai uskalla alkaa oikeusteitse ajamaan omaa oikeuttaan fyysiseen tai henkiseen koskemattomuuteensa. Myönteistä aggressiota tarvitaan alistetun läheisiltä, tuttavilta ja naapureilta, jotta he saavat avattua salaisuutta, jonka turvin alistettua pahoinpidellään eri tavoin.  

Kurittaminen ei ole väkivaltaa 

Kasvatus miehen lapsuuden perheessä on ollut väkivaltaa ja pelkoa sisältävää. Kuri on ollut kova. Rikkeistä ja ”tyhmyyksistä” on saanut selkään, mutta se on miehen mielestä ollut aiheellista, ”sen olin ansainnut”. Omien lasten rajojen kokeilu saa jyrkän väkivaltaisen lopun, joka opettaa lapset alistumaan ja pelkäämään. Mies selittelee kuritusväkivallan itselleen parhain päin. Hän sanoo kantavansa vastuunsa lasten kasvattajana. 

Tässä tilanteessa tarvitaan usein jonkun tahon puuttuminen asiaan. Se voi olla jokin lasten kanssa tekemisissä oleva ammatillinen taho tai vaikkapa määrätietoinen puoliso, joka vaatii muutosta lasten kohteluun, mikäli yhteiselämää on tarkoitus jatkaa. Väkivaltaiseen käyttäytymiseen puuttuminen väkivallattomasti vaatii kykyä myönteisen aggression käyttämiseen. 

Kuritusväkivallankäyttäjä ei tiedä, eikä ymmärrä kurittamisen haitallista vaikutusta lasten henkiselle kehitykselle. Hänellä itsellään on usein vaikeuksia omien tunteiden käsittelyssä ja hallinnassa. 

Kulttuuritekijät 

Erilaisista kulttuuritaustoista olevat ihmiset aloittavat yhteisen elämänsä rakkauden huumassa. Vähitellen hyvin erilaisten kulttuuristen toimintatapojen törmäyskurssit alkavat näkyä. Konflikteja tulee helposti mm. naisen tasa-arvoon ja käyttäytymiseen liittyvissä asioissa sekä lasten kasvatuksessa. Valtaosa hyvin erilaisia kulttuureita edustavien välisistä liitoista päätyy Suomessa eroon.  

Erilainen kulttuuritausta koskee tavalla tai toisella lähes kaikkia parisuhteita. Samastakin kulttuurista lähtöisin olevien aikuisten välillä voi olla eroja esim. erilaisten lastenkasvatustapojen, arvomaailmoiden ja totuuksien kanssa. Pyritäänkö kumppani tuolloin saada luopumaan omastaan ja alistettua toisen kulttuuriin, vai tahdotaanko yhdessä etsiä kulttuurillista välimaastoa, jonka mukaan molemmat ovat valmiita elämään? Tähän ei juuri koskaan päästä sulassa yhteisymmärryksessä, vaan pikemminkin väittelyiden, riitojen ja yhteisen kasvuprosessin kautta. 

Ristiriita pohjoismaiseen tasa-arvokulttuuriin nähden on suuri, jos toisen osapuolen arvomaailmassa miehille kuuluu oikeus puolisoidensa ja ehkä koko naissukupuolen alistamiseen. Kyky tämän ristiriidan myöntämiseen ja väkivallattomaan käsittelyyn vaatii myönteistä aggressiota ja usein myös läheisten ja ammattilaisten tukea. Tämä prosessi vaatii molemmilta puolisoilta kykyä pitää puoliaan, mutta myös vahvuutta kuunnella ja yrittää ymmärtää toista hylkäämättä henkisesti. 

Kohtalon uhri 

Mies kokee antaneensa kaikkensa perheelleen. Hän on ollut ylitöissä, rakentanut talon, kuskannut lapsia harrastuksiin ja tuonut kultaisia koruja vaimolle merkkipäivinä. Hän kokee, ettei ole saanut osakseen ansaitsemaansa kunnioitusta puolisolta tai lapsilta eikä edes työpaikaltaan. Alkoholi helpottaa jonkin verran tätä katkeruutta, mutta johtaa toisinaan väkivaltaisiin purkauksiin. 

Kohtalon uhri on usein oikeassa, jos asioita tarkastellaan puhtaasti hänen näkökulmastaan. Hän on tehnyt paljon ja luopunut monesta itselleen tärkeästä asiasta oman hyvinvointinsa kustannuksella. Vastavuoroisuusperiaatteen mukaan toistenkin olisi luovuttava jostain itselleen tärkeästä hänen vuokseen, mutta näin ei välttämättä tapahdu. Vuosien myötä perheessä on kehittynyt vahva ja vääristynyt toiminnan kulttuuri. Nyt miehen olisi kyettävä pysähtymään ja pohtimaan enemmän omia toiveitaan ja pyrkiä toteuttamaan niitä. Tämä ei ole helppoa, koska koko perheelle pitäisi pystyä osoittamaan miehen omien tarpeiden oikeutus ja henkisestä vastustuksesta huolimatta niistä olisi pidettävä kiinni. Tämän perheessä olevan ristiriidan ja etenkin oman osuuden näkeminen siinä on pelottavaa. Tasapainon muuttaminen tasa-arvoisemmaksi ei onnistu ilman myönteisen aggression voimaa. 

Väkivallan kokija 

Mies on pidättäytynyt väkivallasta vakavammissakin riidoissa ajatellen, että väkivalta ei kuulu parisuhteeseen. Puoliso on aika hankala, eikä aina suostu rauhallisesti keskustelemaan asioista. Pikemminkin tuntuu siltä, että puoliso yhä useammin ärsyttää ja provosoi. Itseasiassa puoliso on käyttänyt selvää väkivaltaa miestä kohtaan jo vuosia. Kerran miehen mitta tuli täyteen ja hän hakkasi puolisonsa. Saipa maistaa omaa lääkettään! Asiasta tehtiin rikosilmoitus, mies ohjattiin keskusteluihin ja nyt hänellä on rikosrekisterimerkintä käyttämästään lähisuhdeväkivallasta. Puolisolla ei ole. Mies ei ollut koskaan tehnyt yhdestäkään kokemastaan väkivaltatilanteesta rikosilmoitusta. 

Riippuen koetun väkivallan vakavuudesta, lähisuhdeväkivallasta voi tehdä rikosilmoituksen pitkänkin ajan kuluttua tapahtuneesta. Asioiden päädyttyä viranomaisille niitä ei enää voi vetää pois ja rikosprosessi etenee poliisin esitutkintaan ja mahdollisesti oikeuskäsittelyyn asti. Halutaanko yhteiseloa enää jatkaa tässä vaiheessa? Väkivallalla ja rakkaudella sekoitettu liitto pitää sisällään usein myös runsaasti riippuvuutta. Kaikenlaisista riippuvuuksista irrottautuminen vaatii uskoa, tahtoa ja myönteisen aggression voimaa. Myös yhdessä jatkaminen tässä tilanteessa vaatii voimaa ennen kaikkea määrätietoisen muutoksen aikaan saamiseksi. Ei ole olemassa hyvää parisuhdetta, jossa käytetään vain ”vähän” väkivaltaa. Väkivallankäytöstä luopuminen vaatii aina pariskunnan molemmilta osapuolilta toisen erilaisuuden hyväksymistä ja erilaisiin tahtotiloihin sopeutumista väkivallattomin keinoin. Läheskään aina toinen osapuoli ei tähän kykene ja silloin jää vaihtoehdoiksi väkivallan hyväksyminen tai ero. 

Toiveiden täyttäjä 

Mies on onnekas. Minkälainen nainen hänellä onkaan! Naisella on melko paljon toiveita, joita mies on ilomielin tottunut täyttämään. Naisen toiveiden tahti on ehkä jopa kiihtynyt viime aikoina. Samalla mies on joutunut huomaamaan, etteivät pienetkään omat naista kohtaan esitetyt toiveet toteudu. Tilanne käy kestämättömäksi ja voi johtaa miehen käyttämään väkivaltaa. 

Asettamalla puolisonsa jalustalle mies kokee usein myös oman henkisen arvonsa lisääntyneen. Näin upea nainen on nähnyt miehen todellisen arvon ja on valmis jakamaan elämänsä hänen kanssaan. Tämän asetelman romahtaminen voi tarkoittaa myös miehen oman arvon romahtamista toisten ihmisten silmissä. Siksi on tärkeää pyrkiä säilyttämään nykyinen tila. Rohkaistumalla puolustamaan omia rajojaan ja toiveitaan, mies ottaa tietoisen riskin ikävistä riidoista ja mahdollisesta tulevasta erosta. Viimeistään eron toteuduttua muillekin valkenee, ettei heidän etäältä ihailtava yhdessäolo onnistunutkaan. Usein myös pelko yksin jäämisestä ja siitä, ettei mikään parisuhde kenenkään muun kanssa voi olla läheskään yhtä merkityksellinen, on miestä suhteessa kiinni pitävä voima. Tämä mielikuva ei useinkaan pidä paikkaansa, vaan kyse on ennemminkin heikosta itsetunnosta. Miehen itsetunnon vahvistaminen tällaisessa asetelmassa vaatii vahvaa myönteistä aggressiota, koska puoliso harvoin haluaa tukea henkisesti alistamansa miehen vahvistumista, pikemminkin hän pyrkii sen estämään. 

Syrjäytetty 

Miehen vanhemmat erosivat joskus hänen ollessaan lapsi. Äiti löysi uuden kumppanin. Jotenkin tuntui, ettei isäpuoli tykännyt miehestä, eikä mies hänestä. Äiti ja isäpuoli saivat kaksi lasta, joille riitti aikaa, ihailua ja lahjoja. Mies jäi syrjään äidiltä ja äidin uudelta perheeltä. Omassa parisuhteessa mies on huomannut olevansa yliherkkä mustasukkaisuuden ja huomioinnin suhteen. Puoliso puhuu kokevansa henkistä väkivaltaa miehen taholta. 

Koska syrjäytetyn vaikeuksista suuri osa kumpuaa selvästi lapsuudesta, kykenee nykyinen puoliso harvoin tai ei koskaan auttamaan syrjäytettyä pois henkisestä kuopasta. Paras tarjolla oleva hoitokeino tähän on pitkäjänteinen psykoterapia. Oman hoidon tarpeen myöntäminen on rohkea teko. Tästä edelleen hoitoon hakeutuminen ja siihen sitoutuminen vaatii lisää voimaa ja uskallusta kohdata itsessä peitossa olleita haavoittuneita puolia. Prosessi nostaa esiin mm. tuskaa, surua ja aggressiivisia tunteita ja johtaa lopulta ehkä surun kautta jäsentyneempään kuvaan itsestä aikuisena ihmisenä, jolla on ollut haasteellinen menneisyys. Terapiassa miehen aggressio voidaan ottaa myönteiseen käyttöön osana hoitoprosessia. 

Yleisellä tasolla hyväksi havaittuja keinoja vähentää omaa riskiä väkivaltaiseen käyttäytymiseen lähisuhteissa 

• Huolehdi itsestäsi, henkisesti, fyysisesti ja sosiaalisesti. 
• Älä alistu, vaan kerro oma kantasi rakentavasti ja toisia kunnioittaen. 
• Opettele väistämään haastavissa ja provosoivissa tilanteissa. Kun mielesi on rauhoittunut, palaa haastavaan asiaan rakentavalla tavalla. 
• Kunnioita toisen eriäviä mielipiteitä ja tahtotilaa. 
• Älä vaadi lapsilta liikaa. Lasten tehtävä on leikkiä ja kokea iloa, surua ja muita tunteita. 
• Vietä riittävästi kiireetöntä aikaa lastesi kanssa. 
• Järjestä mahdollisuuksia kahdenkeskisyyteen rakkaasi kanssa. 
• Vältä aggressiivisten ihmisten kanssa joko-tai -tilanteita. Kun toinen on kiihtynyt, rauhoita itseäsi. Kun toinen korottaa ääntä ja puhuu kiivaasti, puhu sinä rauhallisesti ja madalla omaa äänenvolyymiasi. 
• Vältä sekavaa päihtymystilaa. Mikäli sinun on vaikeaa hallita omia aggressioitasi, pitäydy joksikin aikaa kokonaan alkoholista. 
• Ole rehellinen itsellesi ja muille. 
• Älä haudo kostoa tai väkivaltaisia mielikuvia. Etsi hyväksyntää ja anteeksiantoa. 
• Itke ja sure silloin kun siltä tuntuu. 
• Etsi elämällesi merkitystä ja pohdi minkälaisia elämänarvoja olet valmis kunnioittamaan. Kerro näistä läheisillesi. 
• Vältä huumeita ja lääkkeiden väärinkäyttöä. 
• Hakeudu keskustelemaan ammattilaisten kanssa matalalla kynnyksellä. Ongelmien ennaltaehkäisy on paras, halvin ja helpoin tie. 
• Kehitä itseäsi ja taitojasi. 
• Etsi iloa ja yhteyttä toisiin ihmisiin. 
• Ole läsnä, mitä ikinä teetkin. 
• Ole avuksi muille. 
• Älä uhriudu tai vaivu itsesääliin. 
• Mieti kuinka toimisit, jos kohtaisit eron rakkaastasi, perheestäsi. 
• Älä työnnä pois negatiivisia ajatuksiasi ja tunteitasi. Kohtaa kateutesi, mustasukkaisuutesi ja vihasi. Mieti mistä ne johtuvat ja mieti kuinka voit jatkossa toimia niin, ettet vahvista näitä tunteita. 
• Älä aseta toisia tai itseäsi muiden yläpuolelle. 

—

Kurssin on kehittänyt Lyömätön Linja, joka on Miessakit ry:n lähisuhde- ja perheväkivaltaan erikoistunut toimintamuoto miehille. Lisätietoja: https://www.miessakit.fi/toimintamuodot/lyomaton-linja/