Alkoholin käyttö vauvaperheessä
Synnytin minun ja mieheni lapsen puoli vuotta sitten. Kun sain tietää raskaudesta olin jo raskausviikolla 12, mutta alusta asti oli selvää, että me pidämme hänet.
Olen raitis alkoholisti, joka oli raskauden alussa ollut vuoden ilman juomista. Mieheni lupasi vähentää reilusti. Lapsen synnyttyä huomasin pikkuhiljaa, että olen periaatteessa yksin vastuussa vauvasta ja mies elää samaa elämää mitä aikaisemmin, samalla kun omani on muuttunut peruuttamattomasti.
Kaljaa kuluu joka päivä, mutta hän ei ole aggressiivinen tai juo itseään sekavaksi. Olen monesti pyytänyt, että vähentäisi koska alkoholi on kallista ja sairauksia aiheuttavaa, mutta mies ei omien sanojensa mukaan ymmärrä miksi pitäisi.
En pääse ilman vauvaa melkein minnekään, että voisin vaikka tunnin rentoutua. Mieheni sanoo, että hän ei mieluusti olisi vauvan kanssa niin kauaa kahden, koska se on enemmän äidin tehtävä. Minulla on niin petetty ja yksinäinen olo. Välillä tuntuu kuin talossa olisi kaksi lasta.
Monet ystävätkin jättäytyneet taka-alalle tai elävät omaa lapsiperhe arkea. Monet sanovat, että tämä menee kyllä ohi. Harmittaa vaan se, etten pysty nauttimaan tästä ajasta enemmän. Onko minulla oikeus saada apua neuvolasta, että joku tulisi silloin tällöin vaikka viemään vauvaa ulos, että saisin itse hengähdystauon? Mies ei tällä hetkellä ole töissä mutta hänestä ei vaan ole tarpeeksi apua…
Asiantuntija vastaa
Hei, kiitos kysymyksestäsi. Käytän myös tilaisuuden onnitellakseni sinua elämänvalinnastasi lapsesi eduksi. Olet valinnut päihteettömyyden. Olet jo raskauden alusta saakka asettanut lapsenne hyvinvoinnin ja terveyden etusijalle. Haluan kannustaa sinua pitämään kiinni tästä päätöksestäsi, vaikka elämä juuri nyt tuntuu haastavalta ja yksinäiseltä.
Kysymykseesi sisältyy merkittävä viesti kumppanisi päihteiden käytöstä. Käsittelen vastauksessani vain tätä asiaa, sillä muihin parisuhdehaasteisiin on käytännössä mahdotonta vaikuttaa ennen kuin tämä asia muuttuu.
Kumppanisi päihteiden käyttö huolestuttaa minua ammattilaisena, vaikka kerrotkin, ettei hän ole juodessaan sekava tai aggressiivinen. Lähtökohtaisesti ajattelen niin, että päivittäinen alkoholin käyttö lapsiperheessä ei ole hyväksyttävää. Kerrot, ettei kumppanisi näe asiassa ongelmaa, eikä hänellä ole halukkuutta muuttaa asiaan. Haastaisin sinut pohtimaan, miten kumppanisi päihteiden käyttö vaikuttaa sinuun toipuvana alkoholistina? Entä pitkällä tähtäimellä parisuhteeseenne ja lapseenne? Voi olla, että oman kokemuksesi kautta ymmärrät ja hyväksyt kumppaniltasi sellaista, mitä ei pidä hyväksyä. Kumppanisi ei ole pitänyt lupaustaan vähentää juomista, eikä ole hakeutunut päihdekuntoutukseen.
Jo pienikin lapsi tunnistaa aikuisen käytöksessä tapahtuvia muutoksia. Alkoholi voi lisätä monenlaista turvattomuuden tunnetta tai hoivan ja huolenpidon riittämättömyyttä. Alkoholi vaikuttaa aikuisen huomiokykyyn, reaktiovalmiuteen, lapsen tarpeiden hahmottamiseen, vauvan signaaleihin jne. Alkoholin vaikutuksen alla aikuisen impulssikontrolli heikkenee. Niinpä, vaikka sanot, ettei kumppanisi ole aggressiivinen, lapsen toiminta, itku, huomiontarve tms. voi johtaa ennakoimattomaan ja aggressiiviseenkin reaktioon.
Kaiken kaikkiaan, kun aikuinen juo, vauvakin reagoin muutoksen tämän käytöksessä, vaikkei aikuinen olisi aggressiivinen. Käytöksen muutos pelottaa lasta ja lapsi voi alkaa myöhemmin kannatella aikuista tai vetäytyä. Vanhemman alkoholin käyttö vaikuttaa lapseen ja perheen kokoanisdynamiikkaan aina negatiivisesti.
Et kerro annosmääriä kumppanisi alkoholin kulutuksen osalta, mutta riippumatta siitä, kuinka paljon päihteitä kuluu, puhut päivittäisestä käytöstä. Tulkitsen tämän niin, että perheessänne on päihdeongelmainen henkilö, joka vaikuttaa niin sinun hyvinvointiisi ja jaksamiseesi, kuin myös vauvan elämään päivittäin. Tarvitset apua tilanteen selvittämiseen, sillä kumppanisi ei ole hahmottanut ongelmaa realistisella ja korjaavalla tavalla.
Alkoholiongelma ei mene ohi – ei itsestään, eikä sillä, että sinä odottelet parempia aikoja. En näe realistisena, että tilanne muuttuisi ilman aktiivista puuttumista (interventiota) perheenne tilanteeseen.
Suosittelen sinua ottamaan kumppanisi päihteiden käytön pikaisesti ja avoimesti puheeksi neuvolassa. Neuvolan kautta voitte saada ohjauksen perhekuntoutukseen ja / tai kumppanisi ohjauksen päihdekuntoutukseen.
Usein puheeksi ottamien saattaa pelottaa. Toisinaan omassa toipumishistoriassa on ollut joitain ikäviäkin kokemuksia, joilta haluaa kumppania ”suojella”. Voi myös olla, että asian puheeksi ottaminen arveluttaa myös siksi, että ei ole tietoa seurauksia – lastensuolelun rooli mietityttää, taloudellinen tilanne huolettaa, omat voimavarat kumppaninen tukemiseen mahdollisen kuntoutuksen aikana arveluttavat jne. Toisen vanhemman päihteidenkäytön pitkäainaisseuraukset lapsenne hyvinvoinnille motivoivat toivottavasti kumppaniasi vastaanottamaan apua.
Parhaiten saat varmuutta puheeksi ottamisen tueksi, keskustelemalla jo neuvolassa mahdollisista toimintatavoista, seurauksista neuvolassa. Neuvolasta saat myös toivomaasi apua kotiin ja itsellesi vaikkapa neuvolan perhetyön kautta.
Lisään vastaukseeni linkkejä, joihin kannattaa tutustua.