Haastava suhde kumppanin lapseen uusperheessä

Hei, kiitos pohdiskelevasta kysymyksestäsi.  

Uusperhearki on monien tekijöiden summa ja monen ihmisen, monenlaisen persoonan muodostama palapeli, josta kokonaisuus rakentuu. Kaikkien perheenjäsenten kasvu toimivaan uusperhearkeen vie usein aikaa ja toisinaan koettelee kärsivällisyyttä. Kerrot, että yhteinen perhearkenne on aika tuore. Kerrot myös, että käytännöt ja tavat, joilla kohtaatte toisenne ovat hiljalleen muotoutuneet koko ajan parempaan suuntaan. Tämä on hyvin tyypillistä uusperheissä. Voit lukea uusperheen kehitysvaiheista Suomen Uusperheiden liiton sivuilta lisää https://supli.fi/tietoa/uusperheen-kehitysvaiheet/ .  

Olette aikuisina tuoneet yhteiseen elämäänne erilaiset taustanne ja kokemuksenne perheestä, perhesuhteista ja vanhemmuudesta. Myös lapsillanne on omia aiempia ihmissuhteita, odotuksia yhteiselle arjelle samoin kuin aiempaan perhetilanteeseen liittyviä tapoja ja toiveita. Kysymyksestäsi ei käy ilmi, kuinka pitkään olette tunteneet toisenne ja miten olette tukeneet lapsianne tutustumaan uuteen aikuiseen sekä toisiinsa ennen yhteen muuttoa.  

Uusperheen toimivuutta voi tarkastella perheenjäsenten ihmissuhteiden muotoutumisen, ja toisaalta aiemmissa perherakenteissa omaksuttujen perhekulttuurien kautta. Varsinkin yhteiselämän alkuvaiheessa voi aikuinen olla jopa varuillaan uuden perheen sisäisten suhteiden muotoutuessa. Myös kokemukset ristiriitaisista tunteista suhteessa omiin lapsiin ja kumppanin lapsiin ovat varsin tavallisia. Yhteisten ”pelisääntöjen” löytäminen, kasvatuskäytännöistä sopiminen ja kunkin lapsen huomion tarpeen tai kasvatusvastuun jakaminen kumppanin kanssa voivat tuntua haastavilta.  

Teillä asiat ovat sujuneet kohtuullisen hyvin ja kertomasi mukaan keskustelette myös lapsianne koskevista asioista yhdessä. Tämä kertoo siitä, että olette onnistuneet pitämään yllä toimivaa yhteyttä, vaikka kumppanin lapsi aiheuttaa sinulle ikäviä tunteita. On tärkeää, että olet avoin kumppanillesi ja käännyt hänen puoleensa myös tässä asiassa. Kun ilmaiset arvostavasi hänen vanhemmuuttaan, mutta kokevasi itse oman lapsi-uusperhevanhempi suhteen haastavana, annat samalla kumppanillesi mahdollisuuden tukea teitä molempia toimivan suhteen rakentamisessa.   

Sinua mietityttää mahdollisuudet muuttaa tunteitasi suhteessa kumppanisi teini-ikäiseen tyttäreen. Kerrot tämän teini-ikäisen erityisyydestä, luonteenpiirteistä ja käyttäytymisestä, joka ärsyttää ja ahdistaa sinua usein. Mainitset, että tytöllä on usein riitoja sinun, alle kouluikäisen poikasi kanssa, mikä vaikuttaa sinusta teini-ikäiselle lapselliselta käyttäytymiseltä. Poikasi biologisena vanhempana saatat tuntea tarvetta suojella lastasi, varsinkin kun omat tunteesi tytärpuoltasi kohtaan ovat enemmän negatiivisia kuin positiivisia.  

Kysymystäsi lukiessani, mietin, kuinka hyvin olet perehtynyt tytärpuolesi erityisyyteen ja mahdollisuuksiin huomioida näitä erityistarpeita vuorovaikutuksessa? Olet saanut murrosikäisen perheenjäsenen, ilman aiempaa yhteistä perhehistoriaa.  Niin tytär kuin sinäkin joudutte jakamaan kummallekin rakkaan ja tärkeän aikuisen huomion, välittämisen ja rakkauden. Tyttärelle saatat näyttäytyä ikään kuin kilpailijana isänsä huomiosta, mutta samoja tunteita voi olla myös sinulla. Yhtäältä murrosikä ja toisaalta tyttären erityisyys saattaa hankaloittaa hänen kykyään hyväksyä sinua oman biologisen vanhempansa rinnalle – ja poikaasi jakamaan isänsä huomiota.  

Mietit, miten saisit rakennettua toimivaa suhdetta tyttäreen, mutta samalla kerrot, että olette varsin neutraaleissa väleissä. Kannustan sinua olemaan tyytyväinen myös tähän neutraaliksi kuvaamaasi suhteeseen, ainakin toistaiseksi. Tytär on omien haasteidensa ja toisaalta myös murrosiän myötä sinulle ”vieraampi”, kuin oma poikasi. Syvällisempi tutustuminen ja tyttären toimintojen ja tapojen ymmärtäminen voi viedä aikaa. Ihan niin kuin kaikissa ihmissuhteissa, tätäkin ihmissuhdetta on hyvä rakentaa ajan kanssa, hiljalleen ja nuoren tarpeita ja mielialoja kuulostellen.  

Lapselle voi vanhemman uusi suhde aiheuttaa monenlaista lojaliteettiristiriitaa sekä suhteessa biologiseen vanhempaan, että suhteessa uusperheen jäseniin. Saattaa olla, että tyttären on vaikea osoittaa sinulle tai pojallesi myönteisiä tunteita ja hyväksyntää. Aikuiselle taasen saattaa osoittautua haastavaksi muodostaa positiivista, rakkaudellista suhdetta murrosikäiseen, torjuvaan nuoreen, vaikka niin toivoisikin tapahtuvan. Kuten oivasti pohditkin, kaikista ihmisistä ei tule hyviä, läheisiä ystäviä, mutta toimeen voi joka tapauksessa tulla.  

Arjessa hyviä käytäntöjä ovat selkeät, uusperhettänne koskevat pelisäännöt, joista te vanhemmat olette yhtä mieltä. Jos kumppanillesi asia on ok, voisi hän toimia päävastuullisena suhteessa tyttäreensä, silloin kun tytär yhteisessä kodissanne. Omaa suhdettasi tyttäreen voit koittaa vahvistaa joidenkin yhteisten kiinnostuksenkohteiden ja tekemisen kautta, jos sellaisia on löydettävissä. Myös aivan arkiset kuulumisten kyselyt ja yhteiset perhehetket voivat avata mahdollisuuksia lähentyä.  

Kysymykseesi, onko mitään keinoa vähentää omia epämiellyttäviä tuntemuksia, on vaikea yksiselitteisesti vastata. Tutustumalla tyttäreen, hyväksymällä hänen erityisyytensä ja pyrkimällä ymmärtämään, että käyttäytymiseen liittyvissä haasteissa ei ole kyse tyttären ilkeydestä tai pahantahtoisuudesta…. mutta toisaalta myös hyväksymällä sen, että neutraalikin suhde on riittävän hyvä suhde murrosikäisen ja uusperhevanhemman välillä. Usein murrosikäinen ottaa tässä iässä etäisyyttä myös omiin vanhempiinsa. Anna suhteenne kehittymiselle aikaa ja mahdollisuus.