Haasteet vauvaperheessä
Olemme mieheni kanssa olleet yhdessä 2vuotta. Olen 20vuotias ja hän vanhempi. Taustalla on päihdeongelmaa kummallakin. Mies pääsi juuri töihin, työvuorot vaihtelee ja välillä saattaa olla päiviäkin pois ja välillä on useita vapaapäiviä. Asia on se että meillä on 5kk ikäinen vauva. Mua on vähän alkanu väsyttämään ja tympäsemään arki. Kaikki kotityöt jää mulle, ja vauvanhoito. Alussa herätin miehen vaihtamaan vaippaa mutta en oo niin tehny enää moneen kuukauteen, herään öisin syöttämään ja hoitamaan ja mies saa nukkua täydet yöt. Sit aamulla se saattaa olla silleen et voi ku väsyttää, voiks ottaa vauvan hetkeks ku haluun vielä nukkua. Jos pyydän vaikka tiskaamaan nii se on sillee et “Etkö sä voi?” ja sit huokasen syvään ku en millään jaksais, mut nielen sen väsymyksen ja taivun siihen että teen sen. Sit se vaivaantuu siitä ja sanoo että voi tehä ne jos on pakko. Sit lopulta se menee nii et kiikutan sille kaljaa tuoppiin pakkasesta ja teen ne tiskit ja se hammasta purren pitää sen aikaa vauvaa et saan ne tehtyä. Välillä jos pyydän sitä kattomaan vauvaa hetkeks nii mulle tulee tunne et pitäis olla joku pätevä syy miksen vois pitää sitä, et olis vaikka pakko päästä vessaan. Aika usein vastaus on et “Eikö se voi olla siinä? Senhän on siinä hyvä” Tai että “Mulla on tässä pelissä juttu kesken nii en ihan just nyt kerkee”. Sit joko vaan työnnän vauvan hälle et ota nyt hetkeks tai sit oon että okei ja puren hammasta. Välillä tuntuu että hänellä ei tuu mieleen et mä valvon ja herään joka yö enkä nuku paljoo ollenkaan ja silti vaa hoidan kaiken vaikka väsyttää ja se ei voi vaikka tiskata ku ei halua tai jaksa. Sit se vaa kiittelee ja puhuu vauvallekki miten “äiti hoitaa kaiken nii miehet saa laiskotella” Sit jos huomautan jostain asiasta nii se aattelee et se tekee kaiken väärin ja pyytelee heti anteeks, reagoi tyyliin “Enkö tee mitään oikein? anteeks ku teen aina kaiken väärin enkö muka tee mitään tarpeeks”. Ja sit jos oon väsyny kaikesta ja tiuskin nii se siitäki herkästi ottaa itteensä ja luulee et oon sille vihanen ja et se on tehny jotai väärin, eikä usko jos sanon et oon vaa väsyny ku on nii paljo hommaa. Sit se vaa sanoo et kyl ne hommat kerkee myöhemminki et esim. Ei ne tiskit mihinkään häviä 🙄 Välillä pyydän sitä auttamaan siinä toivossa että se välillä tekis jotain pyytämättä. On aika uuvuttavaa siivota toisen jälkiä. Joskus kun pyydän sitä auttamaan tai tekemään jotain nii se lupaa auttaa mut sit se unohtaa ja jää tekemättä. Sit se jää mun tehtäväks taas. Teen tiskit, imuroin, pyyhin pöydät, teen pyykit, hoidan vauvaa. Aamulla nousen ensimmäisenä ja laitan kahvit tippumaan, teen tiskit ja hoidan vauvaa, sit syön aamupalan ja mies nukkuu. Mies kun tulee töistä nii hakee kaljaa ja menee aikasin nukkumaan. Kiittelee siitä miten jaksan pitää kodista huolen, sit välillä kun mainitsen siitä etten jaksa nii vastaus on jotain että kyllähän sä jaksat. Vähintään joka toinen päivä juo kaljaa. Aina raskaan työpäivän jälkeen. Ja ku asiasta mainitsen nii valitan, ja mies saa mut puhuttua ajattelemaan et nipotan. Kerran lähti käymään kaupassa hakemassa itelleen kaljaa, ja pyysin tuomaa limsaa. Se tuli takas mut muisti kaljat ja unohti mun limsan, se kävi sen kyllä sitte hakemassa ehdotettuaan ensin et kävisin ite hakemassa. Sit välillä aattelen et jos ite tekisin niinku se, esim et hakisin aina kaljaa ku vauvan kaa on raskasta nii ei tulis mitää 😅 Kyllä mäki hoidan vauvaa yötä päivää ja se on sama ku kävis töissä. Mulla on pinttyny tapa miellyttää kaikkia, ja vaikka haluaisin puhua niin oon hiljaa koska pelkään et mulle suututaan tai et muhun petytään. Mun on vaikee sanoo omaa mielipidettä, ja jään aina alakynteen jos pitää sanoo et mitä mä haluaisin, en osaa puolustaa itteeni, ja puoliso välillä hermostuu kun en pysty puhumaan tai kertomaan et mitä haluan. Mun on tosi vaikee puhua hankalista asioista tai ylipäätään oikein mistään, meen aina ihan lukkoon. Aika harvoin ylipäätään keskustellaan mistään, ja ois kiva jos välillä kyselis miten voin tai että voiko auttaa jotenkin. Mulla on vakava masennus ja ahdistuneisuushäiriö, nyt vauvan myötä ahdistuneisuus on melkein joka päivästä ja kotona ollessa se liittyy aina jollain lailla tekemättömiin kotitöihin, masennuskin on hieman nostanut päätään. Kovimmillaan ahdistus on sosiaalisissa tilanteissa. Oon käyny eri psykologilla jo monta vuotta. Tuntuu vaan että miehen on välillä vaikeaa ymmärtää mun oloa, kun ahdistus saattaa tulla yhtäkkiä ilman syytä ja kun hän tivaa että mikä mulla on ja en pysty kertomaan syytä nii suuttuu. Sitten kans hän saattaa sanoo tahtomattaan jotain mikä saa mut tuntemaan et se on huono juttu et mulla on huono olo ja en uskalla sitä sit myöntää. Sit kun oon välillä väsyny kaikista hommista enkä välttämättä jaksais mitään sänkyhommia eikä tekis yhtään mieli, niin kun mies haluaa ja aikansa yrittää ja suostuttelee nii sit suostun. Välillä se ei tunnu yhtään hyvältä ja oon vaan siinä “velvollisuudesta”. Aina en jaksa panna ja suostun jotenkin muuten sen halut tyydyttämään, ja se on hälle ihan ok. Usein kuitenkin törmään siihen et mun pitää vaikka en millään jaksais ja väsyttäis ja kiukuttais, mut sit jos sama toisinpäin niin asia on ok ja annetaan vaa olla. Pelkään sanoo mitää mikä mietityttää ja usein jos onnistun sanomaan jostain mikä mieltä vaivaa nii se päättyy siihen et mies alkaa mököttää ja pyytelen anteeks. Miehen pusut ja halit on alkanu tuntumaan ahdistavilta, ja hänen hellyydenosoitukset, jotka on luokkaa että tarraa perseestä kun katon muualle tai tisseistä, usein säikähdän ja huudan että ei, oon alkanu väistelemään niitä johon mies reagoi että eikö hän saa koskea. En tiedä mitä pitäisi tehdä, tai että millainen on hyvä parisuhde. Osoitan hellyyttä ostamalla/tekemällä ylläri lahjoja, mutta en oikein saa samaa takaisin. Toivoisin enemmän kehuja ja positiivisia asioita, tai edes sitä että auttaisi enemmän arjen pienissä asioissa. Sekin ois maailman isoin asia jos joskus olis tiskit tehtynä. Mut niihinki pitää patistaa. Välillä kun hänelle yrittää puhua nii ei keskity tai kuuntele, kattoo puhelinta tms ja turhauttaa sanoo sama asia moneen kertaan. Oon vaa koittanu pinnistellä mut ku tää on alkanu turhauttaa ku tuntuu et teen enemmän hommia. Oon vaan aatellu et ei tässä mikään että miks mua ny väsyttää. Meidän suhteen alussa mies petti mua useaan kertaan ja valehteli, asia käsiteltiin ku jäi kiinni mut se on nyt noussu painamaan mun mieltä ja otin asian puheeksi. Koitin saada vastauksia et miks menny niin tekemään ja että miks valehteli sillon. Mies vastas että on luullu että se asia on jo unohettu ja käyty läpi, en saanu mitään vastausta kuin että ei hänkään tiedä syytä, pyysi anteeks ja sano että tietää tehneensä virheitä. Yritän elää asian kanssa vaikka se tulee jäämään ikuisesti kysymysmerkiksi. Kummallakaan ei oo kokemusta oikein ihmissuhteista, ja alussa kun alotettiin seurustelemaan niin suhde pohjautu aikalailla huumeisiin. Miehellä on myös hieman narsistisia piirteitä ja osaa hyvin puhua ihmiset puolelleen ja tekemään mitä haluaa. Mikä neuvoksi? Tuntuu että oon vaan äiti tai palvelija joka hoitaa kodin ja vauvan ja miehen tarpeet.
Asiantuntija vastaa
Hei ja kiitos kysymyksestäsi.
On ymmärrettävää, että tilanne huolettaa ja toivot siihen muutosta. Moni asia arjessasi tuottaa kuormitusta tällä hetkellä, joten ei ihme, jos olet väsynyt. Kerroit, että parisuhteenne on kestänyt kaksi vuotta ja teillä on 5kk ikäinen vauva. Viimeisen kahden vuoden aikana elämässäsi ja parisuhteessanne on tapahtunut paljon isoja asioita. On äärimmäisen tärkeää, että olet pysähtynyt pohtimaan elämäntilannettanne ja asioita, joihin et ole tyytyväinen ja joihin kaipaisit muutosta.
Kerroit, että elämäänne on ennen vauvaa liittynyt huumeet. Jos ymmärsin oikein, tällä hetkellä huumeet eivät ole osa elämäänne. Kumppanisi kuitenkin käyttää säännöllisesti alkoholia. Viestistäsi herää huoli kumppanisi alkoholin käytöstä ja siitä, miten se näyttäytyy ja vaikuttaa perheenne arjessa. Viestistäsi jäi epäselväksi, millaista tukea olette aikaisemmin päihdeongelmaan saaneet tai onko teillä tällä hetkellä mitään tukea? Millainen kumppanisi käsitys on omasta juomisestaan? Kuvailemasi perusteella hän käyttää alkoholia runsaasti, riskirajat ylittäen. Näissä määrin alkoholi ei kuulu lapsiperheeseen ja on hyvä tiedostaa esimerkiksi riskit, jotka liittyvät lapsen hoitoon alkoholin vaikutuksen alaisena. Lapsella on oikeus kasvaa turvallisessa ja päihteettömässä ympäristössä. Hienoa, jos sinä olet päihteetön, sillä se on parhaaksi sinulle ja ennen kaikkea lapsellenne. Päihteettömyyteen on tarjolla erilaisia tukimuotoja kuten erilaisia verkko- ja puhelinpalveluita ja vertaistukiryhmiä. Myös neuvolasta voit saada tukea päihteettömyyteen, jos koet tarvitsevasi sitä.
Viestisi perusteella hoidat pitkälti yksin kaiken kotitöistä vauvan hoitoon. Se ei ole oikein. Kahden aikuisen taloudessa kotitöiden tulisi olla kummankin vastuulla ja olisi hyvä, että niiden jakamisesta pystyisi keskustelemaan yhdessä. Kun perheeseen syntyy lapsi, on kummallakin vanhemmalla vauvasta yhtä suuri vastuu. Varsinkin ensimmäisinä kuukausina synnyttänyt henkilö on tiiviissä vuorovaikutuksessa vauvan kanssa, etenkin jos vauvaa imetetään. Silloin mahdollisen toisen vanhemman rooli korostuu kotitöiden ja muun auttamisen suhteen.
Kerroit, että kumppanisi pitää lasta jokseenkin vastahakoisesti, kun sinä hoidat kodin askareita. Miten raskausaika sujui? Lapsen odotus ja syntymä on aina suuri elämänmuutos, oli kyseessä toivottu odotus tai yllätys. Koetko saaneesi kumppaniltasi tukea raskausaikana ja oliko vauvan odotus yhteinen matka? Entä saiko ja halusiko kumppanisi tukea isyyteen valmistautumisessa ja isä-lapsi-suhteen luomisessa? Nyt lapsen ollessa viisikuinen, voisitte käytännössä osallistua vauvan hoitoon yhtä paljon.
Viestistäsi kävi ilmi, että sinun on vaikea kertoa avoimesti ajatuksistasi ja tarpeistasi ja ohitat ne usein, jotta et pahoita toisen mieltä tai suututa ketään. Kerroit, että kumppanisi tahattomatkin kommentit saavat sinut tuntemaan vääryyttä huonosta olostasi. Oletko miettinyt aikaisemmin psykologin kanssa, mikä saa sinut ajattelemaan näin ja miksi pelkäät, että sinuun petytään tai sinulle suututaan? Kerroit, että teillä ei ole juuri kokemuksia ihmissuhteista tai et tiedä, millainen on hyvä parisuhde. Millaisia ihmissuhteita lapsuudessasi ja nuoruudessasi on ollut esimerkiksi perheenjäseniin ja ystäviin? Oletko saanut olla oma itsesi tunteinesi ja tarpeinesi? Onko sinut hyväksytty juuri sellaisena kuin olet? Oletko saanut läheisten turvaa ja huolenpitoa? Onko sinulla ollut turvallista aikuista elämässäsi? On tavallista, että elämän aiemmat ihmissuhdekokemukset heijastuvat aikuisuuden pari- ja perhesuhteisiin. Miten näytän tunteeni äitinä ja puolisona, miten pidän kiinni omista rajoista ja tarpeista, miten toimin vuorovaikutustilanteissa tai millainen olen konfliktin hetkellä.
Kerroit fyysiseen läheisyyteen ja kontaktiin liittyvistä hetkistä. Koet ahdistavana kumppanisi kosketukset. On hienoa, että osaat huudahtaa siinä hetkessä ei. Sinulla on siihen täysi oikeus. Sinä päätät, kuka, miten ja milloin sinuun koskee. Jos toinen kysyy, eikö hän saa koskea, voit vastata ei. Kerroit myös siitä, ettet toisinaan jaksaisi tai haluaisi harrastaa seksiä, mutta saatat suostua suostuttelun jälkeen, vaikka se ei tuntuisi hyvältä. Ketään ei saa koskaan pakottaa tai painostaa seksiin. Tämä koskee myös kumppania, avopuolisoa ja aviopuolisoa. Pakottamisen ja painostamisen lisäksi esimerkiksi houkutteleminen ja lahjominen seksiin on seksuaalista väkivaltaa. Seksin pitää aina perustua molemminpuoliseen suostumukseen. Tämä pätee kaikenlaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen. Jos et halua tyydyttää toisen tarpeita, sinun ei tarvitse.
Voisit lukaista läpi seuraavan artikkelin Mitä tarkoittaa “sinä tarvitset rajat?”. Tunnistatko itsesi tekstistä? Rajat ovat äärimmäisen tärkeitä jokaisen elämässä. Omien rajojen unohtaminen voi hetkellisesti tuntua tympäisevältä. Esimerkiksi sinun arjessasi se voi olla hetki, jolloin pyydät apua, mutta pyynnöstä huolimatta jatkat yksin lapsen hoitoa ja vastuunottamista kotitöistä. Rajattomuus vaikuttaa kuitenkin syvemmin ja heijastuu useisiin elämän hetkiin ja tilanteisiin. Jos omia tarpeita ei tuo ilmi ja jää jatkuvasti muiden toiveiden ja tarpeiden alle, se voi haavoittaa omaa hyvinvointia ja itsetuntoa. Toisten alle jääminen näkyy ennemmin tai myöhemmin esimerkiksi pahana olona tai katkeruutena, joka voi purkautua esimerkiksi lapsille tiuskimisena. Rajoja tarvitaan kumppanuuden lisäksi vanhemmuudessa, työelämässä ja muissa kontakteissa. Sinulla on hieno mahdollisuus opettaa omalla toiminnallasi myös lapsellenne sitä, miksi elämässä on tärkeää huolehtia itsestään ja omista rajoistaan. Kerroit viestissäsi, että kumppanisi saattaa todeta lapselle miesten laiskottelevan, koska äiti hoitaa kaiken. Tällaisessa hetkessä omat rajat asettamalla voit opettaa myös lapsellesi mallin kautta rajojen asettamista.
Kerroit, että suhteenne alussa kumppanisi puolelta on ollut uskottomuutta. Viestistäsi välittyy tunne, että asia painaa sinua. Kerroitkin miehen kommentoivan asian esille noustessa, että “eikö asia ole jo käsitelty?” Koetko kaipaavasi tämän asian käsittelyyn ammattilaisen apua ja tukea? Uskottomuus voi jättää syvät jäljet. Sitä ei tarvitse koskaan hyväksyä, mutta oman hyvinvoinnin kannalta on tärkeää, että asia on käsitelty yhdessä ja omilla tahoilla. Sinulle jonka puoliso on ollut uskoton
Kertomasi perusteella suhteenne alussa on ollut paljon epävarmuutta ja vaikeita asioita. Nyt olisikin hyvä pysähtyä miettimään, mitä sinä haluat tulevaisuudeltasi. Tähän hetkeen ja sinun sekä lapsenne tulevaisuuteen voit vaikuttaa. Millaisia muutoksia tarvitaan, että juuri sinun tarpeesi tulee huomioiduksi ja olet onnellinen? Mistä asioista sinä unelmoit? On tärkeää, että saat yksilöllistä apua tilanteessa. Myös koko perheen on mahdollista saada tukea. On hyvä huomioida, että kokonaisvaltaiseen muutokseen tarvitaan sekä sinun, että kumppanisi tahtotila. Kumppanisi on myös haluttava muutosta, sekä sitouduttava avun vastaanottamiseen.
Kerroit, että masennus on nostanut päätään ja huomaat olevasi ahdistunut vauva-arjesta. Onko sinulla tällä hetkellä säännöllistä tukea arjen keskellä? Millainen tukiverkosto teillä on? Onko teillä mahdollisuutta saada lastenhoitoapua isovanhemmilta tai joiltain muilta turvallisilta ja tutuilta läheisiltä? Olisi tärkeää, että saisit levätä ja nukkua turvallisin ja luottavaisin mielin lapsen ollessa toisen aikuisen kanssa. Aikuisen, joka on lapsen kanssa, tulee olla selvinpäin. Ahdistuneisuus ja masennusoireilu voisi unen myötä hieman hellittää. Unettomuus ja vähäinen yöuni vaikuttaa kokonaisvaltaisesti jaksamiseen ja hyvinvointiin. Hektisessä vauva-arjessa on myös tärkeää, että äiti saa omia säännöllisiä hengähdystaukoja. Hengähdystaukojen ei tarvitse olla pitkiä. Nautitko esimerkiksi lenkkeilystä, saunomisesta, musiikin kuuntelusta, lukemisesta tai kaupungilla käymisestä?
Perheenne tilanteessa voisitte hyötyä esimerkiksi kotiin tehtävästä perhetyöstä tai kotipalvelusta. Oma kuntasi tarjoaa perhetyötä, josta saat lisätietoa esimerkiksi neuvolan kautta. Perhetyö ja kotipalvelu Matalankynnyksen keskusteluapua on tarjolla monilla eri järjestöillä ja seurakunnalla ( Seurakunnan perheneuvonta). Väestöliitto tarjoaa keskusteluapua chatin- ja puhelinneuvonnan muodossa. Perhepulma. Oletko käynyt yhdessä vauvan kanssa vauvakerhoissa tai -kahviloissa? Seurakunta sekä Mannerheimin lastensuojeluliitto järjestää maksuttomia tapahtumia viikoittain. Nämä voisivat olla oiva paikka tutustua muihin samassa elämäntilanteessa oleviin vanhempiin sekä mahdollisuus saada vertaistukea vauva-arjen hetkiin. Rohkaisen sinua ottamaan vaikkapa kaverin mukaan aluksi, jos se helpottaa ahdistusta uudessa sosiaalisessa tilanteessa.
Jos tilanteeseen ei tule toivomaasi muutosta on myös sinun itsesi, sekä lapsen kannalta hyvä pohtia, kuinka pitkään haluatte elää kuvailemaasi arkea. Vanhemman hyvinvointi heijastuu lapsen onnellisuuteen ja hyvinvointiin. Lapsen turvallinen kiintymys vanhempiin muodostuu arjen vuorovaikutuksessa. Levänneenä ja itse hyvinvoivana jaksaa vastata lapsen tarpeisiin paremmin. Toivon sinulle rohkeutta tehdä päätöksiä ja muutoksia, jotka ovat sinulle sekä lapsellesi parasta nyt ja tulevaisuudessa.