Lapsi oireilee eron jälkeen
Hei. Erosimme ex-mieheni kanssa 5-vuotta sitten. Nyt 11-vuotias tyttäreni on yht äkkiä näiden vuosien jälkeen alkanut oireilla erosta. Ennen hän kulki veljensä kanssa mieluusti kodista toiseen ja ovat kumpikin aina viihtyneet paremmin minun luonani, kuin exän. Nyt yht äkkiä tytär on ruvennut lyhentämään omasta tahdostaan minun luona viettämäänsä aikaa ja etäytyy minusta. Exäni kanssa välit ovat olleet erosta asti huonot, eikä hän suostu puhumaan kanssani mistään. Ei vastaa kysymykseen, kun kysyn mistä tämä mahtaa johtua. Tytär itse ei osaa sanoa. Haluaisin korjata tilanteen, ennen kuin menetän tyttäreni ihan kokonaan henkisesti. Kiitos.
Asiantuntija vastaa
Hei! Kiitos kysymyksestäsi.
Kuulostaa siltä, että uusi muuttunut tilanne aiheuttaa sinussa hämmennystä. Pohdit mistä tyttäresi muuttuneessa käytöksessä voisi olla kyse. On ymmärrettävää, että tilanne aiheuttaa herkästi hätää ja pelkoa, kun yhteys lapseen rakoilee. Tuon vastauksessani esiin erilaisia näkökulmia, joista voit poimia itseäsi puhuttelevimmat.
Kuvasit, että sinulla on ajatus siitä, että tyttäresi muuttunut käytös johtuu erosta. Joskus voi käydä niin, että kun aikuisten tunne-elämä tasaantuu eron kuohujen jälkeen, niin lasten tunteille jää enemmän tilaa nousta pintaan. Pettymyksen ja vihan tunteet voivat tulla esiin pitkänkin ajan kuluttua esimerkiksi kuvaamasi välttelykäytöksen kautta. Asiaan voi kuitenkin liittyä myös monia muita näkökulmia.
Tyttäresi on nyt 11-vuotias. Tähän ikään monilla tytöillä kuuluu murrosiän alku. Murrosikään kuuluu olennaisesti etääntyminen ja irtiotto vanhemmista. Vaikka aikaisemmin välit lapseen olisivat olleet läheiset, voi kyseisessä kehitysvaiheessa tulla luontaisesti halu ottaa etäisyyttä ja omaa tilaa. Vanhemmassa etääntyminen voi ymmärrettävästi herättää haastavia tunteita sekä huolta.
Joskus muuttuneessa tilanteessa voi käydä niin, että saattaa “vaatia” lasta selittämään tilannetta tai korostetusti pyrkiä kontaktiin lapsen kanssa. On tosi luonnollista, että näin tapahtuu, sillä se on yritys päästä lapsen kanssa uudestaan yhteyteen omasta hädästä ja pelosta käsin. Pintasi alla voi olla esimerkiksi seuraavia ajatuksia ja tunteita: “huomaathan, että rakastan sinua” “älä jätä minua” “en ole sinulle tärkeä”. Joskus vaatiminen voi kuitenkin saada lapsen vetäytymään ja tämä puolestaan voi lisätä sinun hätääsi ja pelkoasi yhteyden menettämisestä, jolloin tulee vaatineeksi vielä enemmän ja tämä puolestaan saa tyttäresi vetäytymään entistä enemmän. Näin voi syntyä kierre negatiiviselle vuorovaikutukselle välillenne.
Pohdin miltä tuntuisi sanoittaa tyttärellesi suoraan sitä, että pelkäät hänen menettämistään ja että kaipaat häntä lähellesi? Usein suoraan ilmaistut asiat ja tunteet voivat helpottaa yhteyden uudelleen muodostumista. Pohdin myös lapsesi tarpeita, mitä hän tarvitsisi, jotta hän lähestyisi sinua uudelleen? Joskus tilan antaminen voi auttaa lasta itse lähestymään sinua itselleen sopivalla tavalla ja hetkellä. Toisaalta lapselle on hyvä viestiä säännöllisesti siitä, että hän on ajatuksissasi ja, että välität hänestä. Näin pidät hänelle “ovea auki” ja hän tietää, että voi lähestyä sinua.
Yhteinen mieluinen tekeminen, esimerkiksi retket, lautapelit, kokkaaminen, leipominen voivat olla hyvä keino päästä yhteyteen lapsen kanssa. Nämä voivat vapauttaa tunnelmaa välillänne. Tilanteissa voi olla hyvä vaan keskittyä kyseiseen hetkeen nauttimaan ja kuulostelemaan sitä, mitä lapsi tuottaa.
Kysymyksestäsi ei käy suoraan ilmi ovatko lapset asuneet vuoroviikoin teillä vanhemmilla. Joskus teini-iän lähestyessä voi viikoittainen tavaroiden pakkaus voi alkaa tuntumaan työläältä ja lapsen voi olla vaikea nähdä miellekyyttä tämän taustalla. Olisiko paikallaan käydä keskustelua, millaisia tapaamisjärjestelyitä lapsenne toivoisi? Toiveita ei ymmärrettävästi aina voida toteuttaa, mutta jo se, että tulee kuulluksi omien toiveiden kanssa voi auttaa asiaa. Onko isän kodissa kenties muita vetovoimatekijöitä, kuten esimerkiksi lemmikki?
11-vuoden iässä myös kaverisuhteiden korostuminen on tavallista. Onko isän kodin lähellä kenties ystäväpiiriä enemmän, joka saisi lapsen mieluummin viettämään aikaa siellä? Kaverit voidaan kokea kyseisessä iässä niin tärkeiksi, että vanhemmat saattavat jäädä vähemmälle huomiolle tässä kohtaa.
Kuvasit, että lapset ovat kokemuksesi mukaan aikaisemmin viihtyneet paremmin sinun, kuin exäsi luona. Joskus tilanteessa voi herätä kateuden ja mustasukkaisuudenkin tunteita lasten toista vanhempaa kohtaan, jos lapsi yhtäkkiä viihtyy enemmän toisen luona. Nämä tunteet ovat hyvin luonnollisia. Joskus nämä tunteet kuitenkin saattavat lisätä omistushalua, joka voi välittyä lapsellesi ja saa hänet vetäytymään. Joskus omien tunteiden työstäminen voi jo itsessään auttaa tilanteeseen.
Onko sinulla pelkoa siitä, että lasten isä vieraannuttaisi sinua lapsista? Vieraannuttamistilanteisiin on mahdollista saada tukea. Monissa kunnissa toimii sosiaalityönpalveluohjaus, josta voi pyytää tilanteeseen apua. Voisiko koulussa esimerkiksi koulukuraattori jututtaa tyttöäsi asian hahmottamiseksi? Jos tuntuu, että tilanne aiheuttaa sinussa pelkoa/huolta ja tämä vaikuttaa hyvinvointiisi, niin voi olla hyvä pohtia avun hakemista tilanteeseen esimerkiksi perheneuvolasta tai psykologin vastaanotolta. Apua saa ja kannattaakin hakea riittävän ajoissa.