Siirry sisältöön

Hei! Kysymykseni koskee sitä, miten parhaalla tav...

ID 302612

Hei! Kysymykseni koskee sitä, miten parhaalla tavalla voisin puolustaa muistisairaan äitini itsemääräämisoikeutta siten, että en itse liiaksi hallitse hänen elämäänsä. Äitini esimerkiksi sanoi taannoin “miesystävälleen” – kirjoitan sanan näin lainausmerkeissä, sillä äitini ei ole kokenut kysessä olevan varsinaisen parisuhteen vaan jonkinlaisen kaveruuden – että hän ei halua tämän enää ottavan puhelimitse yhteyttä, mutta silti mies soittaa äidilleni useastikin päivän aikana. Asetin miehen puhelinnumeroon eston, sillä äitini on aina tuskastunut miehen soittaessa, ja kerroin soitonestosta äidilleni. Tämän jälkeen mies otti yhteyttä veljeeni ja kyseli, miksi puhelut eivät mene läpi. Tunsin tämän soitoneston asettamisen epämiellyttäväksi. Äitini on aiemmin useasti pyytänyt miestä myös hankkimaan itselleen “uuden naisen”, mistä mies ei ollut innostunut. Minusta tuntuu ikävältä tällä tavoin puuttua äitini elämään, sillä jokaisella ihmisellä on itsemääräämisoikeus – myös muistisairaalla. Sairauden vuoksi äidilläni on hankaluuksia tuottaa puhetta. Tilanteen tekee vaikeaksi se, että tiedollisten kykyjen heikennyttyä äitini tarvitsee apua raha-asioiden hoitamisessa, ostoksilla, terveydenhoidossa ynnä muussa, joten äitini asioihin ei näistä syistä johtuen voi olla täysin puuttumatta. Pyrin kuitenkin aina huomioimaan, että äitini voisi mahdollisimman paljon tehdä arjessaan omia valintoja. Vaikka äitini vaikuttaa lopen uupuneelta ihmissuhteeseensa miehen kanssa, saattaa hän kuitenkin myös itse oma-aloitteisesti soittaa tälle. Toisaalta hän saattaa soittaa myös moneen muuhun paikkaan, kuten erilaisiin palvelunumeroihin – moneen varmasti vahingossa.

Tunnen surua siitä, että äidilläni on tuo viheliäinen sairaus, mutta myös siitä, että hänen koko elämänsä näyttää kuluneen kypsymättömien ja itsekeskeisten miesten seurassa. Voisiko äitini arki edes olla hyvää ja turvallista epäkypsän “miesystävän” kanssa, jonka kanssa äitini ei edes halua olla? Koen, että äitini on hyvin hahmoton ja rajaton ihminen ollen samalla kuitenkin kiltti, kaikille ystävällinen ja hyväntahtoinen. Sairauden vuoksi hänestä on myös tullut psyykkisesti hauras. Tunnistan, että minulle tekisi äärettömän hyvää keskittyä omaan elämääni ja kiinnostuksenkohteisiini, enkä haluaisi noudattaa sitten kun joskus -periaatetta vaan elää elämääni nyt. Koen kuitenkin mielihyvää siitä, että äitini on saanut hengähdystaukoa “miesystävästään” ja etäisyyttä häneen, mutta toisaalta en halua äitini itsemääräämisoikeutta puolustaessani itse syyllistyä hänen elämänsä hallitsemiseen. Jos äitini ei olisi sairas, en hänen elämäänsä samalla tavalla puuttuisikaan, kuten en tehnyt silloin, kun hän oli vielä terve.

 

Asiantuntija vastaa

04.03.2024 klo 08:42 - Noora Lindroos , perheneuvoja, seksuaalineuvoja , Suomen evankelis-luterilainen kirkko

Hei, kiitos kysymyksestäsi!

On todella arvokasta, että pidät huolta äidistäsi ja olet läsnä hänen arjessaan.

Ymmärrettävästi tilanne on haastava juuri sen vuoksi, että huolen kohteena on aikuinen ihminen, jolla on viime kädessä oikeus päättää omista ihmissuhteistaan. Sinulla on kuitenkin jo nyt paljon vastuuta äitisi asioista, ja voisin olettaa, että avun tarve saattaa lisääntyä tulevaisuudessa sairauden edetessä ja tietenkin iän karttuessa. Oletteko keskustelleet etukäteen asumisesta, erilaisista tukitoimista sekä esimerkiksi mahdollisesta edunvalvojasta, jos esimerkiksi raha-asioiden hoitaminen alkaa käydä äidillesi mahdottomaksi?

Kertomasi perusteella äitisi suhde miesystävään sisältää väkivallan ja vainon elementtejä. Puhutaan pakottavasta kontrollista, kun suhteen osapuoli toimii toistuvasti tavoilla, joilla yrittää taivuttaa toista oman määräysvaltansa alle. Tässä tapauksessa kohteeksi on valikoitunut vieläpä henkilö, joka on muistisairautensa vuoksi alisteisessa asemassa. Mainitsemasi aiemmat suhteet epäkypsien miesten kanssa voivat osaltaan vaikuttaa siihen, että äitisi on löytänyt tiettyä tuttuutta tämän tyyppisestä suhteesta.

Kerroit, että äitisi on kovin kiltti sekä psyykkisesti hauras ihminen, joten ymmärrettävästi välien katkaiseminen elämässä pitkään vaikuttaneeseen henkilöön on vaikeaa. Kuvaat kuitenkin, että äiti vaikuttaa itsekin lopen uupuneelta ihmissuhteeseensa, ja olette yhdessä yrittäneet rajata miehen yhteydenottoja muun muassa estämällä tämän puhelut. Jotta äitisi voisi halutessaan lähteä lopullisesti tästä pakottavana näyttäytyvästä suhteesta, hänelle olisi varmasti apua ammattilaisen tuesta.

Voisitkohan kannustaa äitiäsi hakeutumaan keskusteluavun piiriin? Ensisijaisesti mieleeni tulee Ensi- ja turvakotien liiton lähisuhdeväkivaltatyö, josta saa sekä tietoa väkivaltaisen suhteen dynamiikasta että tukea ja neuvoja suhteen rajaamiseen tai siitä irrottautumiseen. Myös Kriisikeskus (MIELI ry) sekä tietenkin seurakunnan Perheasiain neuvottelukeskus tarjoavat matalan kynnyksen keskusteluapua lähisuhdepulmissa. Äitisi voisi löytää myös vertaistukea ja uusia mielekkäitä ihmissuhteita esimerkiksi paikallisesta muistiyhdistyksestä! Mainitsit, että puheen tuottaminen on äidillesi haastavaa, joten sinun roolisi voisi olla auttaa häntä keskusteluajan varaamisessa ja vaikkapa mennä mukaan ensimmäiselle käynnille, jos äiti kokee sen helpottavaksi.

Pakottavaa kontrollia tai muuta väkivaltaa sisältävässä ihmissuhteessa on mahdollista, että väkivalta jatkuu myös suhteen päätyttyä. Siksikin puheluiden ja viestien estäminen on aivan perusteltua, tietenkin vain äitisi omalla luvalla. Jos mies kieltäytyy lopettamasta yhteydenpitoa äitisi pyynnöistä huolimatta, on kyseessä vainoaminen. Jatkuvista ei-toivotuista yhteydenotoista, uhkailusta, seuraamisesta tai vastaavasta häirinnästä on syytä tehdä rikosilmoitus. Jos henkilö ei lopeta lähestymistä, hänelle on mahdollista hakea lähestymiskieltoa. Tällöin on tärkeää, ettei myöskään vainoamisen kohde ota itse yhteyttä tekijään.

Kuten sanoitkin, sinun täytyy vaalia myös omaa jaksamistasi. Jos uuvut itse, et voi auttaa läheistäkään. Keventäisikö mieltäsi, jos sinäkin kävisit juttelemassa ulkopuolisen kanssa? Myös muistisairaiden omaisille on tarjolla vertaisryhmiä. Pyri kuitenkin ylläpitämään myös aivan muita harrastuksia ja kiinnostuksenkohteita, jottei koko arkesi pyöri äidin sairastumisen ympärillä. Oman elämänsä ”uhraaminen” toisen hyväksi ei palvele kumpaakaan osapuolta, ja vaikka olet äitisi tukena, lopullinen päätös on hänen omansa. Mahdollisuudet vaikuttaa läheisen valintoihin ovat rajalliset. Sinulla on täysi oikeus keskittyä miettimään myös omaa hyvinvointiasi ja tulevaisuuttasi!

Jos äitisi ihmissuhde kärjistyy hänen turvallisuuttaan ja hyvinvointiaan uhkaavaksi, ota yhteyttä viranomaisiin. Jos olet huolissasi vanhempasi arjen sujumisesta, asumisesta, terveydestä tai turvallisuudesta, sosiaalihuollolle voi tehdä ilmoituksen esimerkiksi kotikaupunkinne nettisivuilla olevien lomakkeiden kautta. Akuutissa uhkaavassa tilanteessa soita 112.

Valoisaa ja turvallista kevättä sinulle ja läheisillesi!

Noora Lindroos

Tietoa ja tukea:

Nollalinja – Apua väkivaltaan 080 005 005

Naisten Linja

Ensi-ja turvakotien liitto

Varjosta valoon | Vainoaako ex-puolisosi sinua erosta huolimatta?

MIELI Suomen mielenterveys ry: kohti parempaa mielenterveyttä

Muistiliitto

Oliko tästä sinulle apua?

Saatat olla kiinnostunut myös näistä