Hei, minulla oli pitkä suhde ystävääni. Emm...

Kiitos kysymyksestäsi!

Eipä ole ihme, että sinua hämmentää, kun noin pitkä suhde lopetetaan yksipuolisesti ja niukasti keskustellen. Kerrot, että ette ole koskaan asuneet yhdessä, mutta ilmeisesti tapailitte säännöllisesti toisianne, kunnes muuttosi toiselle paikkakunnalle johti etäsuhteeseen.

Mitähän tuo muutto merkitsi teille yksilöinä ja parina? Mietin, mikä sai sinut muuttamaan. Olitkohan tuolloin jo eläkeläinen vaiko vielä työelämässä. Jos suhteenne oli aiemmin ollut seksuaalinen ja siihen oli kuulunut kosketusta, suutelemista, halauksia, öitä yhdessä, yhdyntöjäkin – mitä nyt kunkin parin yhteinen läheisyys pitääkään sisällään – niin muutos oli varmaan suuri. Jäitkö kaipaamaan fyysistä kosketusta vai tuntuiko siitä luopuminen tai ainakin sen väheneminen sinusta helpottavalta?

Entä miten ystäväsi koki tuon ison muutoksen lähisuhteesta etäsuhteeksi? Sopiko etäsuhde hänelle vai kokiko hän sen vaikeaksi? Arvailen tässä kaikenlaista ja paljon mietteistäni menee varmaan väärään suuntaan, mutta yritän hahmotella erilaisia näkökulmia. Kävikö ehkä niin, että ystäväsi ei ollut etäsuhteeseen tyytyväinen, mutta nieli pahan mielensä, kunnes jossakin vaiheessa tapasikin naisen, jonka kanssa hän alkoi viihtyä yhä paremmin. Vai kokiko mies jo samalla paikkakunnalla asuessanne, että sinä ripustauduit häneen? Oliko hän siis salaa tyytyväinen siitä, että muuttosi toi välillenne reilusti maantieteellistä etäisyyttä, jotta hän saisi omaa tilaa?

Jos hänellä oli tällaisia tuntemuksia, hänen olisi toki pitänyt rohjeta kertoa niistä sinulle. Tuntuu epäreilulta antaa toisen suunnitella paluumuuttoa ja yhteistä asuntoa, jos itse on varsin tyytyväinen erillisyyteen. Vaikuttaa myös siltä, että tällä naishenkilöllä, jonka kanssa on mukava jutella, on tärkeä rooli miehen elämässä. On ymmärrettävää, että erillään asuminen voi pitemmän päälle vieraannuttaa kumppaneita toisistaan. Se riski pitkään erillisyyteen liittyy ja sen välttämiseksi molempien olisi tärkeätä päivittää olojaan ja tunteitaan aina tavatessaan ja olla tapaamisten välillä yhteydessä puheluilla ja viesteillä.

Toisaalta tässä tapauksessa mies oli kokenut läheisyytesi ripustautumiseksi, joten ehkä hän ei kaivannutkaan välillenne enempää yhteyttä. Jospa hän oli tyytyväinen erillisyyteenne etenkin sitten, kun kiinnostava uusi kumppani astui kuvaan. Näitähän emme voi tietää, arvailla ainoastaan. Joka tapauksessa miehen velvollisuus olisi ollut pitää sinua ajan tasalla omien tunteidensa ja tulevaisuuden suunnitelmiensa suhteen ja keskustella näistä asioista kanssasi. Vaikka niiden puheeksi ottaminen olisi tuntunut vaikealta ja nostattanut surun, pettymyksen ja loukkaantumisen tunteita, teillä olisi ollut mahdollisuus käsitellä niitä yhdessä. Ero olisi silloin tapahtunut avoimesti, vaikka se silti olisi tehnyt kipeää.

Toivon, että voit nyt suunnata katseesi eteenpäin ja olla avoin kaikelle, mitä elämä tarjoaa. Ansaitset ympärillesi ihmisiä, joihin voit luottaa. Tuon ikävästi ja yksipuolisesti päättyneen suhteen jälkeen rohkaisisin sinua tutustumaan uusiin ihmisiin, osallistumaan harrastustoimintaan, liikkumaan siellä, missä voi löytää ystäviä ja ehkä jonkun, josta voisi tulla vielä enemmän. Pettymyksen jälkeen kynnys voi olla korkealla, mutta anna itsellesi mahdollisuus uuteen alkuun.

Kaikkea hyvää elämääsi toivoen

Päivi