Parisuhteessa riitaa kotitöistä ja raha-asioista?
Hei! Olemme olleet avopuolisoni kanssa parisuhteessa reilut yhdekän vuotta ja lapsia meillä on kaksi; 8-v, sekä 5-v. Parisuhteemme on kuitenkin ajautunut kriisin ja näemme asiat hyvin eri tavalla. Suuria erimielisyyksiä meidän välillämme kuitenkin aiheuttaa “työnjako” ja raha-asiat. Minä hoidan perheessämme kaupassa käymisen, kokkaamisen, suurimman osan siivoamisesta, pyykkäämisen ja koiran. Mieheni vastaavasti hoitaa pihatyöt tarvittaessa, takan päivittäisen lämmittämisen talvella ja vanhimman lapsemme harrastuksiin kuskaamiset (noin 2 kertaa viikossa). Mies kuitenkin tekee enemmän asioita lastemme kanssa ja käy lasten kanssa esimerkiksi ulkona ja kyläilemässä minua enemmän. Itse olen päivisin töissä siten, että pääsen myöhemmin töistä, kuin mieheni ja töistä päästyäni alkaa kokkaamisen ja muut tarvittavat kotityöt. Mieheni mielestä minun tulisi kuitenkin viettää enemmän laatuaikaa lasten kanssa, sekä ulkoilla/kyläillä jne. Kuitenkin tuntuu, että aika ja jaksaminen ei kotitöiden lisäksi riitä siihen, että lasten kanssa kyläileen ja ulkoilen, kun työt ja kotityöt pitää hoitaa. Olen kyllä paljon lasten kanssa, mutta aikaa vietämme paljolti kotona ja teen samalla esimerkiksi kotitöitä ja laitan ruokaa, koska nämä on pakko hoitaa. Enkö oikeasti tee asioita niin paljon, kun minusta itsestäni tuntuu ja mies tekee enemmän? Minusta minusta tuntuu, että mies pitää minua laiskana ja huonona äitinä, koska en kodin hoitamisen lisäksi tee asioita lasten kanssa (kodin ulkopuolella), yhtä paljon kuin hän. Kuvittelenko siis tekeväni enemmän mitä teen ja väsyn vain liian helposti vai voiko kyse oikeasti olla siitä, että mies ei ymmärrä miten paljon perus kodin hoitaminen vaatii? Mies ei yleensä kuitenkaan tee näitä asioita puolestani, jos lähden lasten kanssa kyläilemään/ulkolemaan, vaan lähtee itse esim salille. Raha-asioissa emme myöskään pääse yhteisymmärrykseen. Omistamme asunnon puoliksi ja kummatkin maksavat tästä oman osuutensa, sekä kummatkin maksamme itse omat automme ja muut menomme. Yhteisistä menoista kuitenkin maksamme siten, että mies maksaa päivähoitomaksun ja asumiseen liittyvät kustannukset (sähkö, vesi, jätemaksu) ja minä ruuat ja muut kaupasta haettavat käyttötarvikkeet, koiran kustannukset ja lasten vaatteet ja suurimman osan muista lasten normaaleista menoista. Mieheni saa minua parempaa palkkaa, mutta lapsilisät tulevat minulle. Mieheni mielestä maksamme tasavertaisesti kaiken, vaikka perus kuukausittaisista yhteisistä menoistamme minun maksettavaksi jääviin asioihin menee enemmän rahaa. Mies ei tätä kuitenkaan ymmärrä ja muistuttelee, että minä kuitenkin saan lapsilisät. Onko tasavertaista, että vähemmän tienaava maksaa enemmän yhteisistä menoista, kuin enemmän tienaava vai olenko tässäkin vain liian “nipo”?
Asiantuntija vastaa
Hei,
kiitos viestistäsi. Usein kun parisuhde ajautuu kriisiin työnjaon tai raha-asioiden takia, kyseessä ajatellaan olevan jonkinlaisia vuorovaikutuksen haasteita ja luultavammin tunneyhteyden heikentymistä. Olisinkin halunnut tietää, millaisia asioita teette yhdessä miehesi kanssa, mitkä asiat sujuvat hyvin perhe-elämässänne ja miten tyytyväinen olet suhteeseenne muilta osin? Mutta vastauksessa keskityn nyt näihin asioihin, joista kysyit.
Vaikuttaa siltä, että teillä on vuosien myötä asettuneet omat roolit ja kotityöt, jotka hoidatte, eikä tästä jaosta juuri keskustella. Olisiko mahdollista, että jakoa mietittäisiin uudelleen? Miksi työnjako on tämän kaltainen? Eikö mies osaa hoitaa tavallisia kotitöitä? On varsin tavallista, että yhteisten vuosien myötä päädytään tällaiseen tilanteeseen, mutta silloin kun toinen osapuoli huomaa olevansa tyytymätön, täytyy työnjaosta keskustella uudelleen. Kuulostaa siltä, että sinun hoitamasi asiat todella vievät ihan väistämättäkin enemmän aikaa ja täyttävät päivän. Mietin myös, että et ehkä koe miehen arvostavan asioita, joita teet kotona? On ymmärrettävää, että muutos tilanteeseen voi tuntua mahdottomalta, mutta vaikuttaa siltä, ettei nykyinenkään tilanne voi jatkua.
Lasten kanssa vietetty aika on tärkeää. Yhtä arvokasta ”laatuaikaa” voi kuitenkin viettää myös kotona. Mietin, että lapset ovat jo sen ikäisiä, että he voivat myös olla monella tapaa mukana kotitöissä tai vaikka ruuanlaitossa. Kiireissä elämäntilanteessa voi myös ajatella viettävänsä yhden hetken rauhassa lasten kanssa päivittäin, tämä voi olla vaikka iltasadun lukuhetki. Jäin miettimään tuota ulkoilua ja kyläilyä – onko se sellaista mitä voisitte tehdä myös yhdessä koko perheenä?
Haluaisin myös kysyä, oletko pystynyt kertomaan näistä ajatuksistasi miehellesi ja millaisia keskusteluja siitä on syntynyt? Olen hieman huolissasi myös sinun jaksamisestasi ja siitä, onko sinulla ollenkaan mahdollisuutta omaan aikaan tai vaikka omaan harrastukseen? On ihan kohtuullista olettaa, että sinulla olisi yhtä lailla mahdollisuus ”mennä salille”, tai mitä ikinä mielellään tekisitkään. Tästäkin olisi hyvä puhua yhdessä.
Onko miehesi sanonut sinua laiskaksi tai huonoksi äidiksi, vai mistä tämä ajatus nousee? Haluaisin antaa teille harjoitukseksi kiinnittää huomiota erityisesti niihin asioihin, joita arvostatte toisissanne kumppaneina ja vanhempina. Näitä voisi listata ja sanoa ääneen, vaikka joka ilta. Esimerkiksi: ”Tänään arvostin erityisesti sitä, kun…”
Raha-asiat on mahdollista laittaa paperille ja listata tulot ja menot selkeästi. Silloin molemmille tulee selkeästi näkyväksi, paljon rahaa menee mihinkin ja miten jako välillänne toteutuu. Ehdotan, että käytte tämän läpi, listaatte asioita vaikka kuukauden ajan ja keskustelette siitä, miten jako tuntuisi oikeasti reilulta. Edelleen on ymmärrettävää, että on päädytty tällaiseen jakoon, mutta myös tässä asiassa uudelle arviolle on tarve, kun huomaa olevansa tyytymätön.
Voi olla, että mies on pääosin tyytyväinen nykyiseen tilanteeseen, eikä halua muutosta. Kertomuksesi mukaan hän ei osallistu kotitöihin, ja hänellä on huomattavasti enemmän aikaa ja rahaa käytettävissään. Tästä syystä jää sinun tehtäväksesi vaatia muutosta, kertoa kaipauksestasi ja tarpeistasi ja asettaa myös tiukemmin omat rajasi, se mihin suostut. Voisi toivoa, että myös mies haluaisi tehdä asioita, jotta suhteenne menisi parempaan suuntaan.
Lopulta on kysymys myös siitä, mitä toivot parisuhteelta ja perhe-elämältä ja haluaako toinen samaa? Saatko osaksesi arvostusta, rakkautta, hellyyttä ja huolenpitoa? Millaisia yhteisiä haaveita teillä on? Joskus näitä asioita joutuu todella etsimään yhdessä vuosien jälkeen. Usein ulkopuolinen apu ja näkökulma on myös tarpeen, kun yhteiset keskustelut voivat päätyä toistamaan samaa rataa. Toivonkin, että haette myös muuta apua ja tukea tilanteeseenne, esimerkiksi Väestöliiton maksuttomista parisuhdepalveluista.