Rajat parisuhteessa
Hei. Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä n 16 vuotta, hän on minua 5 vuotta nuorempi. Meillä on 15 ja 10 vuotiaat lapset. Kun tapasimme mieheni kanssa, oli hänellä ongelmia raha-asioissa. Velkaa oli useampi tuhat ja menoja maksettiin pikavipeillä. Silloin maksoin hänen velkansa ja hän pääsi jaloilleen. Hän maksoi velan minulle takaisin kokonaisuudessaan. Vuodet kuluivat mieheni opiskeli, lapset syntyivät. Mieheni on aina ollut paljon lastemme kanssa, myös kotityöt onnistuvat häneltä. Mieheni on aina ollut hajamielinen, eikä hänellä pysy paikat järjestyksessä, aikataulut ja päivärutiinit vaikeita. Lapsille hän herkästi ostelee, mitä he haluavat. Minä usein yritän hillitä tätä ostelua jollon lasten harmistus tietysti kohdistuu minuun. Aikatauluista joudun usein myös sanomaan ja myös tässä asiassa lasten kiukku kohdistuu minuun. Sanomattakin selvää, että iskä on kiva ja äiti tylsä. Lasten kouluasiat on pääasiassa minun vastuulla, samoin raha-asiat yms käytännön asiat. Olen alkanut väsymään tähän arjen pyöritykseen ja vastuun kantamiseen lähes kaikesta. Nyt myös tuli ilmi, että miehelläni on taas kerääntynyt henkilökohtaista velkaa yli 30 000 euroa, mitä hän ei ole kehdannut minulle kertoa. Hän on töissä ja saa palkkaa, mutta nyt taas iso-osa palkasta menee velan maksuun. Mieheni on hyvin kiltti ja pyrkii tekemään parhaansa, mutta näin nyt vaan taas kävi (ikää hänellä jo lähes 50 vuotta). Huomaan, että minun kunnioitus ja luottamus häntä kohtaan on täysin nolla. En arvosta häntä miehenä vaan koen, että hän on kolmas “lapsi” josta huolehdin. Monesti olen pyöritellyt eroa mielessäni, mutta sitten taas syyllistänyt itseäni perheen rikkomisesta. Koen olevani vihainen, väsynyt vanha-akka. Miten kummassa elämää jatkaisin eteenpäin?
Asiantuntija vastaa
Hei!
Kiitos lähettämästäsi tärkeästä kysymyksestäsi, jossa olet alkanut pohtimaan parisuhdettasi, kumppanisi toimintaa sekä omia rajojasi. Kirjoitan sinulle näkökulmia tilanteeseesi, voit poimia siitä itsellesi sopivimmat.
Teillä on pitkä suhde takana. Kuulostaa, että talousasioihin ja ajankäyttöön liittyvät asiat ja rajat ovat mahdollisesti olleet häilyvät suhteenne alusta saakka. Olet tavallaan hyväksynyt hänet tuon ominaisuuden kanssa tuolloin, mutta pidemmän ajan kuluessa kyseinen piirre on alkanut käydä suhteessanne rasitteeksi. Tulee ajatus, että maksamalla hänen velkansa olet halunnut hänelle hyvää ja auttanut häntä uuteen alkuun. Samalla olet toisaalta tukenut sitä, ettei hänen ole tarvinnut ottaa itse aikuisen vastuuta tilanteesta ja sen selvittämisestä. Toisaalta se, että hän maksoi sinulle velan takaisin, on hieno asia ja kertoo, että hän on silloin osannut toimia tilanteessa kypsästi.
Rajattomassa, kuormittavassa ihmissuhteessa on usein tiettyjä piirteitä, kuten: toinen antaa ja toinen ottaa, suhteesta puuttuu luottamus, toinen ei suostu muuttamaan haitallista käytöstään, olo on surullinen, vihainen, uupunut tai pettynyt kyseisen ihmisen seurassa. Jos olet useasti ilmaissut kumppanillesi rajojasi ja hän ei siitä huolimatta ole niitä kunnioittanut tai sitoutunut muutokseen, on mielestäni paikallaan pohtia, onko tämän suhteen mahdollista kehittyä toivottuun suuntaan? Millaista parisuhdetta toivoisit itsellesi? Millaisen parisuhteen ja vanhemmuuden mallin haluat siirtää lapsillesi? Miten olet ilmaissut omia rajojasi kumppanillesi liittyen rahan ja ajankäyttöön tai lasten kasvatukseen?
Rajojen vetäminen on usein kaikista vaikeinta omille perheen jäsenille. Se, että olet alkanut uupumaan ja kokemaan ärtymystä arjessasi voi olla merkki liian löyhistä rajoista. Aina ei ole riittävää, että omista rajoista vain kerrotaan, vaan on tärkeää vahvistaa omia rajoja myös toiminnalla. Rajoja kannattaa harjoitella asettamaan napakasti, samalla kuitenkin toista kunnioittaen. Omista odotuksista ja kumppanisi lupauksista on tärkeää käydä säännöllisesti keskustelua, jotta muutoksen huomaaminen mahdollistuisi.
Esimerkiksi, ”Haluan, että teet suunnitelman siitä, miten saat maksettua velkasi. Haluan, että haet ongelmaan apua tämän kuukauden aikana. Sovitaanko, että kerrot minulle suunnitelmasi asian järjestämiseksi viikon kuluttua?”. On paikallaan mielestäni sanoittaa myös ääneen ”En halua enää elää suhteessa, jossa en voi luottaa kumppaniini”. Palaa aiheeseen sovitusti ja johdonmukaisesti, pidä kiinni siitä, mihin erityisesti haluat muutosta. Tekemättä jättämisen seurauksista on hyvä luoda jokin konkreettinen lopputulema, esimerkiksi asumusero, varallisuuden selkeä jakautuminen tai jokin muu tilanteeseen sopiva toimintatapa. Oma olosi voi olla lopulta levollisempi, kun olet saanut asetettua rajoja suhteessasi.
Kumppanissasi on asioita, jotka voivat toimia voimavaroina muutoksessa. Kuulostaa, että arvostat hänessä kotitaloustaitoja sekä sitä, että hän viettää aikaa lasten kanssa. Missä kaikessa muussa hän on hyvä ja osaava? Toisinaan rajojen uudenlainen asettaminen voi myös yhdistää kumppaneita toisiinsa. Myös lapset hyötyvät siitä, että he näkevät aikuisten asettavan rajoja ja kunnioittavan toinen toistensa rajoja.
Kumppanisi toiminta kuulostaa impulsiiviselta. Pohdin, onko mieleenne tullut mahdollisuus ADHD:sta tai riippuvuussairaudesta? Näissä molemmissa tavallista on heikentynyt impulssikontrolli sekä rahaan ja ajankäyttöön liittyvät haasteet ne voivat myös nivoutua yhteen. Lisää tietoa erilaisista riippuvuuksia löydät tästä: https://paihdelinkki.fi/fi/tietopankki/tietoiskut/toiminnalliset-riippuvuudet Lisää tietoa aikuisiän ADHD:sta löydät tästä: https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/aikuiset/ Erilaiset traumat voivat myös tiiviisti vaikuttaa näiden taustalla. Traumojen vaikutuksesta voit lukea tästä: https://yle.fi/aihe/artikkeli/2011/10/18/kaiken-takana-onkin-trauma On tärkeää, että kumppanisi saa ammattilaisen tukea. Hakemalla apua, ottaa hän myös vastuuta teoistaan ja toiminnastaan.