Miten erota?

Hei! 

Kiitos tärkeästä kysymyksestäsi. Olet tiukassa kohdassa, eropohdinnat ja päätökset eivät yleensä ole helppoja, sillä ne nostavat usein pintaan vaikeita tunteita. Kuulostaa, että tunneyhteys sinun ja kumppanisi välillä on rakoillut kenties jo pidemmän aikaa. Yhdistävien asioiden puute, joka alkuun ei haitannut onkin alkanut tuntua häiritsevältä ja on alkanut viemään teitä kauemmas toisistanne. Minulle välittyy ajatus, että olet jo tehnyt päätöksen eroamisesta ja nyt pohdit mistä saisit rohkeutta asian puheeksi ottamiseen. 

Tuon vastauksessani esiin erilaisia näkökulmia. Voit poimia niistä sinua eniten koskettavat kohdat. 

Mistä olet aikaisemmin löytänyt rohkeutta vaikeiden asioiden puheeksi ottamiseen ja pelkojen kohtaamiseen? Mitkä asiat tuovat sinulle hyvää oloa ja vahvistavat sinua?  Ne voivat olla harrastuksia tai aikaa ystävien/ rakkaiden ihmisten seurassa. Lisäksi asiaa voivat auttaa mielikuvaharjoitukset. Voit kokeilla esimerkiksi puhua itseksesi peilin edessä ja harjoitella omaan suuhusi sopivia sanoja. Voit myös pohtia, miten itse toivoisit tällaista asiaa puheeksi otettavaksi jos olisit kumppanisi asemassa. 

On hyvä pohtia, ohjaako puheeksi ottamisen vaikeutta erilaiset pelot. Millaisia asioita sinulle ovat hylkääminen tai yksin jääminen elämänhistoriassasi? Pelot voivat koskea omaa itseä tai sitä, että aiheuttaisi toiselle niitä asioita ja tunteita, mitä itse pelkää. Pelot usein ohjaavat ihmisen toimintaa parisuhteessa. Jos itselle hylkääminen ja yksin jääminen ovat voimakkaita pelkoja, voi muodostua uskomus siitä, että kumppanilla liittyy samanlaiset tunteet asioihin. Joskus voi olla myös niin, että hylkää kumppanin, jottei itse tulisi hylätyksi. On hyvä ottaa asiat puheeksi, jotta saat todellisen kuvan kumppanisi ajatuksista ja tunteista.  

Pohdin vaikeuttasi ilmaista mielipahaa. Miten lapsuudessasi/ nuoruudessasi olet saanut ilmaista mielipahaa ja onko siihen vastattu? Jos mielipahan ilmaiseminen on ollut jollain tapaa kiellettyä tai se on johtanut esimerkiksi yksinjäämiseen, vanhemman vihastumiseen tms., on sen ilmaiseminen aikuisuudessa ymmärrettävästi vaikeaa. Saatamme tiedostamatta kantaa samaa oletusta myös aikuisuuden ihmissuhteissa, että mielipahan ilmaisu johtaa tähän lapsuudessa opittuun lopputulokseen. Tämän vuoksi usein vaikeat tunteet heräävät näissä kohdissa ja voi kokea lamaannusta tai tunnetta, ettei saa sanottua sitä, mitä oikeasti haluaisi. 

Pelko siitä, että aiheuttaisi toiselle mielipahaa sillä, että haluaa erota voi joskus kummuta miellyttämisen tarpeesta. Tuolloin voi kuitenkin tulla ylittäneeksi omat rajat ja tunteet. On hyvä hahmottaa omia rajoja sekä sitä, haluatko olla enää tässä suhteessa. Oletko valmis vielä työstämään asioita välillänne ja korjaamaan kateissa olevaa yhteyttä? Yhteyden korjaamiseen tarvitaan teitä kumpaakin. Jos koet, ettet ole halukas enää laittamaan energiaa suhteeseenne, on teitä molempia kohtaan reilua päättää suhde. On hyvä kommunikoida asiasta suoraan, rehellisesti ja asiallisesti.

Millaisia eroja olet aikaisemmin nähnyt tai kokenut? Tuleeko niistä pelkoja, jotka mahdollisesti aktivoituvat tilanteessasi? 

Tilanteissa, joissa et ole ilmaissut mielipahaasi on tunnetason rehellisyys jäänyt mahdollisesti puuttumaan parisuhteestanne. Kumppanisi on voinut ajatella, että hänen tapansa olla sanavalmis ja piikikäs puheissaan on hyväksyttävä tapa toimia suhteessanne, jos ei ole saanut palautetta toimintansa vaikutuksista suhteeseenne tai sinun tunteisiisi.  

Oletko ilmaissut kumppanille toiveesi ja tarpeesi siitä, että haluaisit teillä olevan enemmän yhteistä tekemistä? Jos molemmat tätä toivovat ja aidosti haluavat löytyy yleensä jotain, mikä tuo mielihyvää molemmille. Kyse on ennen kaikkia halusta tai haluttomuudesta tehdä asioita yhdessä. Yksi keino toteuttaa tasapuolisesti molempien mielenkiinnon kohteita on esim. treffipäivät, joissa vuorotellen keksitään tekemistä ja toinen yrittää parhaan kykynsä mukaan heittäytyä siihen. Mitkä asiat estävät halua tehdä asioita yhdessä? Mistä kieltäydytte puolin ja toisin? 

Usein kommunikointihaasteiden takana voi olla sanoittamisen vaikeutta. Jos ei ole ilmaistu puolin ja toisin tarpeeksi selkeästi tai konkreettisesti sitä mitä haluaa ja kaipaa suhteelta, voi tulla oletuksia, että toinen tietää mitä tarvitsen. Kumppani ei kuitenkaan yleensä tiedä. Tuolloin kumppanin on vaikeaa tarttua konkreettisesti asioihin. Lopputuloksena toiveitaan ääneen epäselkeästi sanoittanut osapuoli kokee, ettei toinen ole tehnyt parisuhteen eteen mitään, vaikka on kertonut omasta mielestään mitä haluaa ja kaipaa. Asiaa voi koittaa korjata, esimerkiksi siten, että sanoittaa toiveitaan konkreettisemmalla tavalla. Sen sijaan että sanoo “kaipaan enemmän yhteistä aikaa”, voi sanoa ” toivon et käydään useammin yhdessä syömässä ravintolassa, esimerkiksi kerran kuussa.” tai ” toivon, että kun tulet töistä kotiin voisimme yhdessä syödä illallista ja jutella päivän kuulumisia”. 

On tavallista, että parisuhteeseen voidaan päätyä ihmisen kanssa, jolla on niitä ominaisuuksia mitä itsellä ei ole. Tämä voi vihastuttaa, mutta myös ihastuttaa kumppanissa. Sen sijaan ajattelen, että välinpitämättömyys on rakkauden vastakohta ja usein eroa kohti vievää. Miten koet tämän näkökulman omalla kohdallasi juuri nyt? 

Pohdinnan tueksi kysymyksiä:  

Mikä on alun perin yhdistänyt sinut ja kumppanisi?  

Mikä puolestaan on pitänyt sinua tässä kyseisessä parisuhteessa nämä 6-vuotta? Mikä puolestaan kumppaniasi?  

Jos eroaisitte, mitä asioita jäisit mahdollisesti kaipaamaan suhteesta? Tai jäisitkö kaipaamaan? 

Mitä toivoisit tulevaisuudelta ja parisuhteelta?  

Missä näet itsesi vuoden päästä? 

Toivottavasti näistä näkökulmista oli sinulle tukea pohdintasi tueksi.