Kuinka asetan rajat muille ja en ole enää kynnysmattona?
Kuinka asetan rajat muille ja en ole enää kynnysmattona? Olemme olleet yhdessä 10v, ja meillä on kaksi alle kouluikäistä lasta. Meillä on suurimmaksi osaksi toimiva parisuhde, ongelmia on välillä kommunikoinnissa ja luottamuksessa. Olen luonteeltani rauhallinen ja kiltti. Tunnistan itsessäni useita parannettavia asioita, lähinnä kommunikoinnin ja rajojen asettamisen suhteen. Vaimoni on vastaavasti suoraan puhuva ja asettaa selkeästi rajat tilanteissa kuin tilanteissa.
Ongelmia on syntynyt minun perheeni kautta, isäni on kohdellut vaimoani epäkunnioittavasti, mutta myös lapsiamme. Hän on arvostellut aikanaan mm. lapseni ulkonäköä ja luonnetta. Hän on rauhallinen ja tarkkaileva. Isäni on pitänyt näitä ominaisuuksia huonoina ja vähätellyt käytöstä, kun hän on hakenut turvaa meistä vanhemmista, eikä ole mennyt isäni syliin. Vaimoni kohtelusta hän on kuitannut ne toteamalla, että huumori on vaikea laji. Eikä koe itse tehneensä väärin. Vaimoni on asioista minulle vihainen, kun en ole puolustanut riittävästi häntä ja lapsiamme. Itse olen saanut kasvatuksen, jossa isäni sana oli laki eikä häntä vastaan väitelty. Kävimme aikanaan isäni kanssa näistä asioista keskustelua. Lopulta olemme katkaisseet välit isääni koska hän ei ole suostunut myöntämään tehneensä väärin ja vaimoni on kärsinyt isäni käyttäytymisestä.
Nyt ongelmana on äitini, jota näemme noin kerran viikossa. Hän ei ota sanomisiani tosissaan, vaan toimii vastoin sanojani. Esimerkiksi, olimme sopineet, että pysyn lasten ja äitini kanssa ulkona, koska vaimoni oli ollut yön töissä. Tulin kuitenkin hakemaan sisältä juotavaa äidille ja siskolleni ja olin sanonut useampaan kertaan, että emme mene sisälle, koska vaimoni nukkuu. He kuitenkin tulivat perässä ja vaimoni suuttui. Hänen mielestään en aseta rajoja riittävän selvästi äidillenikään, vaan olen täysi kynnysmatto, jonka yli hän kävelee. Itse koen, että jos sanon jotain, niin oletan toisen myös toimivan näin. Tietysti olisin voinut toimia tilanteessa eri tavalla ja laittaa vaikka oven kiinni. Juttelimme asiasta vaimoni kanssa jälkikäteen tai lähinnä minä olin vastaanottavana osapuolena.
Nämä asiat ovat aiheuttaneet riitaa välillemme. Olemme keskustelleet asioista ja miettineet niihin ratkaisuja. Vaimoni kokee, että samat ongelmat ja asiat toistuvat, vaikka niistä on jo keskusteltu. Vaimoni kokee, ettei voi luottaa minuun, koska olen niin kykenemätön vetämään rajoja. Hän kokee tilanteissa jäävän yksin ilman tukeani. Hän on myös sanonut, etten en pysty tarjoamaan turvaa lapsillemme tarpeen tullen, vaan hyväksyn asiat ilman mitään taistelua. Itse koen tämän loukkaavana koska perheeni on minulle kaikki kaikessa ja tekisin mitä tahansa lasteni ja vaimoni puolesta.
Tunnistan kyllä itsessäni piirteitä, joista vaimoni on minulle huomauttanut. Olen kuitenkin hyvin hankalassa välissä vanhempieni ja perheeni kanssa. Olen sanonut äidilleni, että tarvittaessa valitsen perheeni, jos tilanne sitä vaatii. Olisi hienoa, jos meillä olisi hyvät välit ja voisimme nähdä puolin ja toisin. Nämä asiat kuitenkin vaivaavat minua ja osittain myös ahdistavat, koska en halua vaimoni voivan huonosti. Rakastan häntä yli kaiken ja haluan hänen voivan hyvin. Toisaalta olisi hienoa, jos lapsemme näkisivät isovanhempiaan. Olen miettinyt, että keskustelen asiasta äitini kanssa ja teen selväksi, että on varmasti parempi pitää nyt etäisyyttä. Yritän myös miettiä omaa käytöstäni ja miten asetan selkeämmin rajat. Tietysti parisuhteen tila mietityttää myös tässä vaiheessa.
Asiantuntija vastaa
Hei! Kiitos kysymyksestäsi.
Kuulostaa, että ympärilläsi on useampia vahvoja persoonia. Ylitsesi pyrkii menemään niin vaimosi, isäsi kuin äitisikin. On ymmärrettävää, että koet tilanteesi kuormittavana ja haastavana, kun painetta tulee monesta suunnasta sinulle tärkeiden ihmisten toimesta. Hienoa, että olet uskaltautunut tarkastelemaan rajojasi sekä sitä, mistä nämä haasteet kumpuavat.
Jämäkkyys tarkoittaa sitä, että tiedostat ja ilmaiset tunteesi loukkaamatta vastapuolta, samalla kuitenkin säilyttäen oman arvon tunteesi. Jos toinen loukkaantuu siitä huolimatta, vaikka olet esittänyt asian jämäkän kohteliaasti, ei hänen tunnereaktionsa ole vastuullasi. Jämäkkänä olemista voi harjoitella, kuten muitakin taitoja. Harjoittelun alkuvaiheessa se aiheuttaa usein ikäviä tunteita.
Jotkut ihmissuhteet voivat olla ns. energiasyöppöjä. Tällaisissa suhteissa sinua saatetaan kontrolloida sanoilla, tai hakea sinulta paljon huomiota. Kommunikointi tällaisissa ihmissuhteissa on pidemmän päälle uuvuttavaa. On tärkeää oppia valitsemaan rinnalleen sellaisia ihmisiä, jotka eivät syö energiaasi liikaa. Tai ainakin voit rajata sellaisten ihmisen kanssakäymistä itsellesi sopivalle tasolle. Sinulla on siihen oikeus. On ymmärrettävää, että koet ristiriitaisia tunteita tilanteessasi. Toisaalta vanhemmat ovat sinulle tärkeitä, mutta aiheuttavat sinulle kuormitusta, joka työntää pois heidän luotaan. Samaa tapahtuu mahdollisesti myös vaimosi kanssa, vaikka hän onkin sinulle rakas.
Roolit, mitkä ovat rakentuneet lapsuudessa sinun ja vanhempiesi välille, ovat usein tiukassa. Kuvasit, että isäsi sana oli laki, jota ei käynyt vastaan väittäminen. Sinun roolisi on ollut siis alistuja suhteessa isääsi. Tässä roolissa tyypillistä on uskomus, ettei koe oikeutta omiin tunteisiinsa. Kuinka voisit puolustaa sellaista, johon et koe oikeutta? Omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisu voi myös tuntua hyvin haastavalta. Aina on kuitenkin mahdollisuus muutokseen, ja se voi olla hyvin voimaannuttavaa, vaikka se veisi aikaa. Lapsuudessa syntyneen roolin ei tarvitse määrittää koko loppuelämääsi, vaan sitä voi ja kannattaa lähteä muuttamaan. Tosin muutoksen tekeminen saattaa aiheuttaa vastapuolissa odottamattomiakin reaktioita. Olethan koko elämäsi toiminut läheisissä ihmissuhteissa samalla tavalla. Heidän reaktiot eivät kuitenkaan ole sinun vastuullasi.
Ajatellaan, ettei mikään ole sattumaa. Usein saatamme valita puolisoksi tai kumppaniksi ihmisen, joka muistuttaa joltain osin omassa lapsuudessa koettuja kiintymyssuhteita. Se on ikään kuin “tuttua ja turvallista”. Tässä piilee kuitenkin riski siihen, että samat haasteet seuraavat läheisissä ihmissuhteissa aikuisuudessakin. Oman puolison voi kokea hetkittäin samalla tavalla turvattomana, kuin esimerkiksi omat vanhemmat aikanaan. Suosittelen sinulle luettavaksi: Kiintymystyylit parisuhteessa.
Haluan kannustaa sinua pohtimaan omia tarpeitasi sinulle läheisissä ihmissuhteissa. Rajat ovat ennen kaikkea oman hyvinvointisi lähde ja ovat sinun vastuullasi. Jos toistuvasti asetat toisten tunteet ja tarpeet omiesi edelle, saatat ajautua uupumuksen partaalle. Joskus rajattomuuden taustalla voi olla hylkäämisen pelkoa. Tunnistatko tätä itsessäsi? Voit tehdä kokeen, mitä tapahtuu jos lakkaat palvelemasta muiden tarpeita ja sen sijaan alat palvella omia tarpeitasi. Ketä jää rinnallesi? Kuka puolestaan ei kestä sitä? Jos sivuutat oman tahtosi toistuvasti, voi turhautumisesi kasvaa ja lopulta hermostut ihmisiin, jotka kävelevät ylitsesi. He eivät kuitenkaan välttämättä ymmärrä mistä suuttumisessasi on kyse, jos et ole ilmaissut omia tarpeitasi riittävän selkeästi.
Tilanteissa joita kuvasit vanhempiesi kanssa, on myös vaimollasi vastuu hänen omista rajoistaan. Tarkoitan, ettei hän voi vierittää kokonaisvastuuta rajojen asettamisesta sinulle, hänen olisi hyvä tuoda oma kortensa kekoon. Yhdessä sovituista rajoista voivat molemmat sanoa painokkaasti, jolloin myös viesti ulospäin on selkeä. ” Me olemme tätä mieltä, tästä ei nyt kävellä yli”. Tällöin olette molemmat teidän parisuhteen ja yhteisen hyvän puolella.
Jos olit jo asettanut rajoja äitisi ja siskosi toiminnalle ja he siitä huolimatta toimivat vastoin sanojasi. On se rajojesi kunnioittamatta jättämistä ja sinun ylitsesi kävelemistä. On tärkeää ilmaista heille selkeästi, että kyseinen käytös loukkaa sinua ja, että toivoisit kunnioitusta itseäsi kohtaan.
Ajattelen, että rajojen asettaminen ei ole vain sinun haasteesi, vaan sitä voisi ajatella myös teidän parisuhteeseen heijastuvana haasteena. Yhteinen keskustelu tai suunnitelma siitä, kuinka toimitte yhdessä rintamassa näissä haastavissa tilanteissa tuo usein turvallisuuden tunnetta molemmille, sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Kun haastava tilanne on ohi, voitte käydä vielä keskustelua siitä, kuinka tilanne mielestänne sujui ja mitä tekisitte seuraavalla kerralla toisin. Onnistumisista voi myös iloita yhdessä. On myös hyvä pysähtyä pohtimaan, miten toivoisit kumppanisi tukevan sinua kasvussasi rajojen asettajana. Ei kuitenkaan ole tarkoitus ulkoistaa haastetta hänelle.
Luottamuksen uudelleen rakentamiseen tarvitaan teidän molempien sitoutumista. Luottamusta rakentaessa molempien tulee osoittaa, että on luottamuksen arvoinen ja puolestaan antaa uusi mahdollisuus toiselle kaikkien pettymysten jälkeen.