Kun vahingosta tulee hankaluuksia?
Hei, Olemme reilu kolmekymppinen pariskunta, olemme olleet naimisissa 3 vuotta, miellä on 2 vuotias lapsi. Pari päivää sitten meillä oli tilanne, jossa kurotin vasemmalla kädellä astiakaapista kippoa lapsellemme, kun samalla toinen kippo putosi vahingossa mieheni käden päälle, joka oli juuri tiskaamassa. Kippo vielä putosi vahingossa kipeästi luun päälle hänen käteensä. Tapaus oli vahinko, mutta mieheni koki että teen sen tahallani, että tahallani halusin vahingoittaa häntä. Hän järjen tasolla pystyy jotenkin ymmärtämään, että ehkä se oli vahinko. Mutta syvällä sisimmässä hän kokee, että tein sen tahallani.
Samoin jos laitan valot vahingossa pois päältä, kun lähden huoneesta, hän kokee sen tahallisena kiusaamisena. Vaikka teen sen täysin automaationa ja ajattelematta. Nyttemmin olen oppinut tästä pois, sillä hän on reagoinut siihen niin vahvasti, huh. Olemme käyneet pari kertaa keskustelemassa ulkopuolisen kanssa. Mieheni kokee, ettei häntä ymmärretä, ja että näissä hetkissä nämä muut ihmiset asettuvat puolelleni. Ja kyllä ajattelen, että olisi ollut parempi, jos nämä ihmiset olisivat yrittäneet ymmärtää hänen ajatustaan ja tuomaan siihen selkeyttä. Mutta tästä johtuen emme ole enää menemässä juttelemaan kenellekkään.
Eikä hän ole menossa yksilöterapiaan enkä minäkään jaksa mennä minnekään juttelemaan. Mutta haluaisin vain saada vähän ymmärrystä tähän hänen sisäiseen maailmaansa, joka minusta toimii jotenkin sairaalla tavalla näissä kyseisissä tilanteissa. Että mikä on se vinoutuma. Tämä auttaisi minua hahmottamaan hänen sisäistä maailmaansa, ja auttaa minua jaksamaan, kun saisin lisää ymmärrystä. Kiitos avustanne.
Asiantuntija vastaa
Hei. Kysymykseesi ei ole yksinkertaista vastausta. Pyydät apua siihen, että hahmottaisit paremmin miehen sisäistä maailmaa, jotta jaksaisit paremmin hänen käytöstään. Pääsyn miehesi sisäiseen maailmaan voi kuitenkin antaa vain hän itse. Kuulostaa myös siltä, että olet paljonkin yrittänyt ymmärtää miehesi käytöstä ja sen syitä. Lisäksi yrität kaikin keinoin välttää esimerkiksi valon sammuttamista vahingossa.
Käytöksen ymmärtäminen ei tee ikävästä käytöksestä hyväksyttävää. Parisuhteessa kummankaan osapuolen ei tulisi joutua pelkäämään. Minusta kuulostaa, että sinä pelkäät arjessa tekeväsi pienen virheen, josta tulee todella vahva reaktio. Vahinkoja on mahdotonta välttää, ne kuuluvat elämään, eikä niitä tulisi joutua murehtimaan etukäteen.
Kun olette käyneet puhumassa asiasta, niin sanot muiden asettuneen sinun puolellesi ja tämä on ollut ongelma. Tässä vastauksessa käy vähän samoin, koska syistä riippumatta olemme parisuhteessa vastuussa omasta käytöksestämme. Tietenkin on niin, että miehesi tulee myös tulla kuulluksi omalta puoleltaan tässä asiassa ja sitä kautta tilanne voisi mahdollisesti muuttua. Ikävää ettette ole saaneet apua.
Oletko kertonut miehellesi rehellisesti miltä sinusta tuntuu näihin tilanteisiin liittyen? Miten hän suhtautuu siihen? Entä oletko kertonut millaista reaktiota toivoisit häneltä, kun sinulle sattuu vahinko? Voisiko näissä tilanteissa ikään kuin pysäyttää tilanteen ja sanoa, huomaatko, nyt se taas tapahtui? Minua jäi myös kiinnostamaan mitä näiden tilanteiden jälkeen tapahtuu, pahoitteleeko mies tapahtunutta vai sinä?
Jäin myös miettimään tapahtuuko sama, jos lapsi tekee vahingossa jotain saman kaltaista? Arjessa pelkääminen aiheuttaa stressiä ja kerrotkin tarvitsevasi apua jaksamiseen – lapselle vahinkojen pelko on myös erityisen haastavaa.
Toivoisin, että miehesi haluaisi tarkastella tätä käytöstään ja muuttaa sitä. On monia syitä, miksi tällaiset tilanteet voivat aiheuttaa vahvan reaktion. Ihminen voi kuitenkin oppia tunnistamaan näitä tilanteita ja tunteita ja muuttaa toimintatapaansa. Tähän tulisi motivoida koko perheen hyvinvointi – kukaan tuskin haluaa kumppanin (ja mahdollisesti lapsen) joutuvan olemaan peloissaan oman käytöksensä takia.
Jäin myös miettimään miten teillä menee muuten? Luottamuksen, yhteyden ja kommunikaation vahvistaminen parisuhteessa luultavasti auttaisi myös näihin tilanteisiin. Samoin oman hyvinvoinnin ja jaksamisen vahvistaminen. Tärkeintä olisi, että voisit tuntea olosi turvalliseksi.