Luottamuspula parisuhteessa
Hei. Olen seurustellut nykyisen miesystäväni kanssa reilun vuoden. Emme asu yhdessä. Minua harmittaa todella paljon se, että hän jättää asioita kertomatta ja valehtelee. Hän itse sanoo, että haluaa olla rehellinen, mutta silti valehtelee. Hän on muuten tosi avoin ja puhelias, mutta joihinkin asioihin liittyen hän vaikenee. Ymmärrän, että osa siitä johtuu häpeästä, mutta osa taas johtuu varmaan muista syistä. Olemme puhuneet paljon tunteista ja vaikeista asioista. Hänellä on 12-vuotias lapsi. Viimeisin valhe, minkä sain tietää, tuli hänen poikansa suusta. Poika oli kertonut minulle, että iskä jätti hänet viideksi tunniksi yksin illalla kotiin. Kysyin, että miksi ja hän sanoi, että iskä oli mennyt tansseihin (me kumpikin harrastetaan tanssimista, ei paritanssia). Kysyin asiasta kumppanilta ja hän myönsi. Se suututtaa, koska sinä päivänä, iltana ja seuraavana päivänä me viestittelimme kuulumisia ja soiteltiin. Mutta hän ei maininnut asiasta ja usein hän kyllä kertoo tuon tapaisista asioista. Hän kertoi, että hän halusi suojella minua ja että tähän ei liittynyt muita naisia ja että tansseissa käytettävässä leimakortissa oli enää yksi kerta jäljellä, joten minä en olisi päässyt ilmaiseksi mukaan, eikä hän halunnut tuottaa pahaa mieltä. Hän valehteli myös siitä leimakortista, koska siinä oli jäljellä vielä kaksi kertaa. Sitten hän perui nuo syyt ja kertoi, ettei halunnut tuottaa mustasukkaisuutta minulle. Sitä syytä en ihan ymmärrä, koska mielestäni hän olisi ihan hyvin voinut mennä sinne ja tuoda vaikka pojan minun luokseni. Hän on sanonut olleensa täysin uskollinen minulle koko suhteen aikana. Silti, olen kadottanut luottamuksen häneen. Hän on ennenkin valehdellut. Suhde ei tunnu enää turvalliselta. Kun yritimme puhua asiasta, niin hän oli tuonut keskusteluun vanhoja juttuja mitä minä tein tai sanoin väärin, ihan kuin yritti viedä huomion pois itseltään. Siltä tuntui. Tähän liittyy myös oma turvattomuuden tunne lapsuudessa. Olen käynyt kolme vuotta terapiassa puhumassa mm. siitä. Kumppanini myös sanoo välillä ilkeitä asioita ja kertoo että hän on vain rehellinen. Siinä on jonkinlainen ristiriita, että hän on välillä loukkaavan rehellinen ja sitten taas valehtelee tai jättää kertomatta. Mietin tosissani eroa, mutta tunnen edelleen rakkautta häntä ja hänen poikaansa kohtaan. Tuntuu pahalta myös pojan puolesta, koska hän on alkanut luottamaan minuun ja meillä on ollut kivaa, kun on nähty. Olisiko jotain neuvoja?
Asiantuntija vastaa
Hei ja kiitos kysymyksestäsi!
On varsin ymmärrettävää, että toistuva valehtelu ja luottamuspula harmittaa. Luottamus ja turvallisuuden kokemus ovat parisuhteen perusteita. Kertomasi pohjalta kuulostaa siltä, että sinulla ei ole tällä hetkellä suhteessa kovin hyvä olla ja kerrot itsekin, että suhde ei tunnu enää turvalliselta. Kysymyksestäsi ei käy ilmi, missä kohti suhde on vielä tuntunut turvalliselta ja onko juuri luottamukseen ja ilkeisiin sanoihin liittyvät ongelmat syynä tähän, että suhteessa on turvaton olo. Hyvänä asiana näen suhteessanne sen, että olette voineet keskustella vaikeistakin asioista. Sinun tulee kuitenkin voida luottaa siihen, mitä toinen kertoo.
Kerroit myös siitä, että sinulla on turvattomuuden kokemuksia lapsuudesta. Hyvä, että olet käynyt terapiassa puhumassa menneisyydestäsi. Kiintymyssuhteella tarkoitetaan lapsen ja häntä hoivaavan aikuisen (vanhempi, huoltaja) välistä tunnesuhdetta, joka kehittyy vuorovaikutuksen myötä. Lapsuuden vuorovaikutustilanteiden ja tarpeisiin vastaamisen tai niiden ohittamisen kautta kiintymyssuhde voi muodostua turvalliseksi, turvattomaksi ja ristiriitaiseksi, turvattomaksi ja vältteleväksi tai täysin jäsentymättömäksi. Lapsuudessa muodostunut kiintymystyyli vaikuttaa siihen, miten aikuisena reagoimme läheisissä ihmissuhteissa kuten parisuhteissa ja millaisiin suhteisiin ylipäätään hakeudumme. Kiintymyssuhdemalli ei kuitenkaan ole pysyvä ja erilaiset kokemukset nuoruuden ja aikuisuuden ihmissuhteissa muokkaavat sitä. Tämänhetkinen turvattomuuden kokemus parisuhteessa voi siis vahvistaa aiempaa turvattomuuden kokemustasi. Sen sijaan ihmissuhteet, jossa koet tulevasi kuulluksi ja nähdyksi turvallisessa ilmapiirissä, lisäävät kokemusta arvostuksesta ja kunnioituksesta. Myös luottamus vahvistuu ja tämä vaikuttaa myönteisesti turvalliseen kiintymystyyliin.
Vaikka kertomatta jättäminen ei automaattisesti tarkoita valehtelua, on niillä usein samankaltainen seuraus. Luottamuspula voi aiheuttaa harmituksen lisäksi epäilystä ja olettamista siitä, mitä toinen oikeasti ajattelee tai tekee. Olettaminen ja puhumattomuus vaikeuttaa helposti tilannetta entisestään. Kannustakin kysymään toiselta, miksi hän on jatkanut valehtelua ja toisaalta miettimään, miksi sinä siedät jatkuvaa valehtelua toiselta? Kerroit keskustelun päättyneen siihen, että kumppanisi syytti sinua ja koit hänen yrittäneen kääntää huomion pois itsestään. Tämän lisäksi kerroit ilkeistä sanoista ja siitä, että toinen kertoo olevansa vain rehellinen. Loukkaava ”rehellisyys” ja ilkeät sanat eivät ole hyväksyttäviä missään tilanteessa. Keskustelun sujuvuuden ja tilanteen kunnollisen käsittelyn vuoksi rohkaisen teitä hakeutumaan pariterapiaan, mikäli päätätte jatkaa suhdettanne. Yksilöterapian jatkaminen on myös hyvä ajatus, jotta voit käsitellä turvattomuuden kokemuksia. Luin sinun kokemuksestasi ja vastaan juuri sinulle, joten en ota kantaa kumppanisi kokemuksiin esimerkiksi mainitsemasi häpeän osalta. Toisen kokemukset kuitenkin näyttäytyvät parisuhteessa väistämättä. Myös kumppani voi siis hyötyä omien haastavien tunteiden käsittelystä juttelemalla niistä ulkopuolisen kanssa.
Yksilöterapian sekä mahdollisen pariterapian lisäksi voit(te) tutustua Mielenterveystalon verkkosivuilla Parisuhteen omahoito-ohjelmaan ja etenkin Parisuhteen kriisit -osioon. Siellä on hyvää pohdiskeltavaa aihepiiristä sekä tietoa epäluottamuksesta parisuhteessa ja siitä, voiko epäluottamuksen kanssa elää ja millaisia seurauksia valehtelemisella on. Tässä linkki: Parisuhteen omahoito (mielenterveystalo.fi).
Kerroit myös rakkaudesta ja luottamuksesta sinun ja kumppanisi 12-vuotiaan pojan välillä. Mahdollisen eron kohdalla kannustan teitä keskustelemaan siitä, miten te kukin ajattelette eron vaikuttavan teidän väliseenne ihmissuhteeseen ja yhteydenpitoon. Tähän ei ole oikeaa vastausta ja pareilla ja perheillä on erilaisia näkemyksiä ja päätöksiä sen suhteen. Tässä hetkessä korostaisin kuitenkin sitä, ettei lapsen kuulu olla teidän välillänne viestinviejänä. Aikuisten välisten asioiden väliin jääminen on lapselle vahingollista. Perheissä on erilaisia ratkaisuja lapsen yksinoloaikojen suhteen, mutta alakouluikäisen kohdalla viisi tuntia illalla on melko pitkä aika ja esimerkiksi hätätilanteessa toimimiseen ei vielä löydy välttämättä valmiuksia. Tästä keskustelisin kumppanin kanssa.
Jos avusta huolimatta tilanne ei muutu, epäluottamus jatkuu ja sinulla on edelleen turvaton olo suhteessasi, voi suhteen päättäminen olla oikea ratkaisu. Päätös ei ole helppo, kun toista edelleen rakastaa. Itseään ei kuitenkaan tule unohtaa, sillä jokainen meistä ansaitsee tulla rakastetuksi ja kokea olevansa tärkeä. Luottamuksella on iso rooli tässä asiassa.