Miten suhtautua pienen lapsen unnutukseen? Miten m...

Pienetkin lapset opettelevat tutustumaan omaan kehoonsa, hakemaan siitä tyydytystä, lohtua tai läheisyyttä ja ehkä rauhoittamaan sitä kautta itseään eikä siinä sinänsä ole mitään pahaa. Omasta kehosta nauttiminen, oman kehonkuvan rakentaminen ja kehon haltuunotto ovat tärkeitä ja arvokkaita tapahtumia.

Jos lapsi unnuttaa muiden ihmisten nähden, lapsi kannattaa ohjata muihin puuhiin ja lapselle kannattaa kertoa kotona rauhallisesti ja lempeästi, että unnuttaminen on asia, jota voi tehdä yksin omassa rauhassa esimerkiksi omassa sängyssä. Unnutukseen voi siis suhtautua samalla tavoin kuin vaikka nenän kaivamiseen. Lasta voi ohjata tekemään sitä vain itsekseen omissa oloissaan eikä muiden läsnä ollessa. Rauhallisuus ja lempeys ovat tärkeitä, ettei lapselle tule oloa, että hän tekee jotain tuhmaa tai on itse jollain tavalla huono.

Jos unnutusta esiintyy paljon, on hyvä miettiä, saako lapsi myönteistä huomiota vanhemmiltaan. Iloinen koti-ilmapiiri on lasten mielenterveyden peruskauraa. Kaikki, mikä lisää iloisia hetkiä kotona, on kannatettavaa. Hyvää oloa, hyviä tunteita, ilon aiheita ja onnellisia sattumia sekä myönteisiä ennustuksia kannattaa puhua ääneen. ”Onpa kiva kun sataa ropisee ja tuulee, nyt minulla on hyvä mieli kun kukaan ei itke, naurattaa tuo sinun ilmeesi, sinulla on nyt mukavaa tai lämmin ja pehmeä olla” jne.

Pikkulapsiperheessä on äärettömän tärkeää, että molemmilla vanhemmilla on joskus kahdenkeskistä aikaa lapsen kanssa. Tämä on erityisen tärkeää, jos elämäntilanne jostain syystä muuttuu vaikkapa uuden vauvan syntymän myötä. Kaikki muutokset voivat näkyä lapsessa myös siten, että unnutus lisääntyy.

Jos voimakas unnutus jatkuu, vaikuttaa pakonomaiselta ja rajoittaa elämää, kannattaa olla yhteydessä neuvolaan.

Lisää tietoa löydät täältä: www.hyvakysymys.fi/artikkeli/lapsi-ja-seksuaalisuus/