Miten toimia oikein tilanteessa, jossa parisuhdeku...
Miten toimia oikein tilanteessa, jossa parisuhdekumppani on niin hermostunut tai ahdistunut, jolloin hän puhuu useita tunteja putkeen niin paljon, että kuuntelustasi huolimatta hän ei ole tyytyväinen eikä lopeta puhumista, ettekä pääse mihinkään kompromissiin, koska toinen on puhunut niin paljon, ettet itse enää edes ymmärrä mistä on kyse? Ja tilanne tapahtuu usein ja kierre heikentää selkeästi omaa hyvinvointia ja jaksamista esimerkiksi rajoittaa yöunia.
Asiantuntija vastaa
Kuulostaa siltä, että seurustelukumppanisi ahdistuneisuus saa hänet unohtamaan parisuhteen vastavuoroisuuden. Parisuhteessa, kuten muissakin lähi-ihmissuhteissa, molempien osapuolten on tarpeen saada tasavertaisesti tilaa omalle tekemisilleen, puhumiselleen, ajatuksilleen ja tunteilleen. Kumpikaan ei voi vallata itselleen suhteettoman suurta osaa mistään elämän osa-alueesta.
Luentotilaisuudessa äänessä on yksi henkilö ja muut kuuntelevat, lähi-ihmissuhteissa kyse on kohtaamisesta. Kun jompikumpi kertoo itselleen tärkeästä asiasta, toinen kuuntelee, kommentoi, tekee ehkä kysymyksiä ja saattaa nostaa esille samantyyppisen kokemuksen omasta elämästään. Yhteisessä keskustelussa tuetaan, lohdutetaan, ihmetellään ja ideoidaan. Siinä käsitellään myös erimielisyyksiä, pettymyksiä, väärinymmärtämisiä ja loukkaantumisia. Asioita ja tunteita ei paineta maton alle vaan kumpikin kuuntelee ja saa mahdollisuuden tulla kuulluksi. Näin syntyy jaettua todellisuutta. Keskustelussa huolet kevenevät ja ilot kasvavat kaksinkertaisiksi. Tällaista ei tapahtuisi, jos kumpikin pyörittelisi asioita vain omassa mielessään.
Ahdistunut ja koko ajan puheenvuoroa itsellään pitävä ihminen ei juurikaan hyödy puhumisestaan. Kun sama levy pyörii koko ajan, puhuja ei saa uusia näkökulmia eikä keskustelu etene. Omien ahdistuneiden ajatusten kehä vain vahvistuu ja elämä kapeutuu.
Kerrot kysymyksessäsi konkreettisesti, mitä elämä ahdistuneen kumppanin kanssa tekee sinulle. Yöunet häiriintyvät kumppanin tauottoman puhumisen ja hänen ahdistuksensa vuoksi. Oma jaksamisesi ja kokonaishyvinvointisi kärsii.
Jos asutte yhdessä, aseta puhumiselle selkeät rajat. Eri osoitteissa asuville rajaaminen on yhtä tärkeää mutta hiukan helpompaa. Kerro kumppanillesi, että voit keskustella hänen kanssaan päivittäin sovitun ajan, ehkä puoli tuntia. Sen jälkeen teet jotain muuta, lähdet vaikka lenkille tai syvennyt tv-sarjaan. Jos kompromisseihin ei päästä, hakeutukaa keskusteluavun piiriin esimerkiksi lähimpään perheasiain neuvottelukeskukseen tai kriisikeskukseen, koska kumppanisi tila vaikuttaa kovin epävakaalta. Onko kumppanillasi kontaktia lääkärin tai psykoterapeutin kanssa? Jos sellaista ei ole, hänen olisi hyvä hakea itselleen apua ja tukea aloittaen vaikkapa terveyskeskuslääkäristä. Jos hän ei itse tunnista avuntarvettaan, voisit soittaa hänen puolestaan, kuvata hänen ahdistustaan ja kertoa, miltä tilanne sinusta tuntuu. Silloin otat jo merkittävän askeleen hänen auttamisekseen. Muista kuitenkin pitää huolta omasta hyvinvoinnistasi ja itsenäisyydestäsi. Sinun uupumisesi ei auta ketään.
Tärkeintä, mitä voit tehdä, on itsestäsi huolehtiminen. Rakasta ja hemmottele itseäsi, tapaa ystäviäsi, keskustele heidän kanssaan tilanteestasi, jotta voit peilata ja tutkia normaaliuden rajoja. Ne ovat veteen piirretty viiva, mutta molempien kumppanien kyky empatiaan, toisen huomioimiseen, on suhteen elinehto.
Jos kumppanisi motivoituu hakemaan apua tilanteeseensa, pääsette mahdollisesti riittävän levolliseen tilaan pohtiaksenne tunteitanne toisianne kohtaan, suhdettanne ja kummankin omaa hyvinvointia. Kumppanisi tervehtyminen antaisi teille mahdollisuuden puhua suhteestanne ja sen tulevaisuudesta
tasavertaisesti. Rauhallinenkaan keskustelu ei tarjoa oikotietä suhteenne tulevaisuuden ratkaisemiseen, mutta se tarjoaa teille mahdollisuuden kuulostella tunteitanne ja jaksamistanne.
Toivon elämäänne rauhaa ja tasapainoa. Tulevaisuus selkiytyy askel kerrallaan.
Terveisin Päivi