Miten tulisi suhtautua 3-vuotiaan lapsen uhkailuun...
Miten tulisi suhtautua 3-vuotiaan lapsen uhkailuun? Lapsi uhkailee miltein poikkeuksetta aina, kun ei saa tahtoaan läpi. Esimerkiksi jos lapsi ei saa mieleistään ruokaa hän uhkaa “rikkoa kaikki huonekalut tai heittää äidin kaatopaikalle”. Pitäisikö uhkailu vain jättää huomioimatta vai yrittää sanoittaa lapsen harmitusta? Uhkailua on jatkunut nyt pari kuukautta ja toistuu monta kertaa päivässä.
Asiantuntija vastaa
Hei!
Kiitos kysymyksestäsi,
3-vuotiaan kehityksessä näkyy vahva oman tahdon kehittymisen kausi, tuolloin pettymykset voivat olla suuria tunnekuohuja aiheuttavia tilanteita. Tuolloin hänen itsetuntonsa ja rajansa myös kehittyvät. Kyseinen uhkailu onkin siis hyvin tyypillistä tämän ikäiselle lapselle.
Lapsesi saattaa kokeilla, minne hänen valtansa teidän perheessänne ulottuu. Oleellista on, kuinka vanhempi reagoi lapsen käytökseen tässä tilanteessa. On hyvä muistaa, että lapset aistivat herkästi aikuisen epävarmuuden. On syytä kiinnittää huomiota niin sanalliseen, mutta myös sanattomaan viestintään. Jos aikuiset pysyvät rauhallisena, mutta sopivan jämäkkänä tilanteessa uhkailu jää yleensä hiljalleen taka-alalle. Myös kasvu ja kehitys vievät tunnetaitoja eteenpäin.
On hyvä, ettei lasta palkita uhkailusta, esimerkiksi antamalla toistuvasti periksi hänen vaatimuksiinsa. Tuolloin hän voi oppia käyttämään uhkailua vallankäytön välineenä tahtonsa läpi saamiseen.
Lapsen tunteen huomaaminen tilanteessa on kuitenkin tärkeää. Juuri kuten kuvasit, on hyvä sanoittaa lapselle, että ymmärrät hänen olevansa pettynyt esimerkiksi, kun ei saanut tänään lempiruokaansa. Ja, että lempiruokaa voidaan tehdä sitten toisena päivänä, mutta tänään on toista ruokaa tarjolla. Kiukkua ja ääntä mahtuu elämään, näitä ei tarvitse pelätä. On tärkeää, että lapselle tulee tunne siitä, että häntä tuetaan häntä kiukun ja pettymyksen keskellä.
Jos tilanne vaikeutuu, voi apua ja tukea tilanteeseen hakea oman kunnan/kaupungin neuvolasta tai perheneuvolasta.